Yksi tapa muuttaa maailmaa on toimia, kuten Greenpeacen aktivisti Sini Saarela.
Maailman muuttamisen ja vaikuttamisen perusta on se, että sinulla on elämää suurempi tarkoitus, visio siitä, miten maailmaa tulee muuttaa ja kyky toimia.
Koska harvalla meistä on kuitenkaan mahdollisuutta lähteä jäämerelle osoittamaan mieltä, on ohessa ehkä paremmin meille kaikille sopivia konkreettisia vinkkejä oman vaikuttavuuden lisäämiseksi.
10 vinkkiä vaikuttavuuden lisäämiseksi
Viikonloppuna Greenpeacen aktivisti Sini Saarela pääsi Venäjältä takaisin Suomeen kolmen kuukauden odotuksen jälkeen.
Koskaan aiemmin Suomessa ja maailmalla ei ole puhuttu niin paljon Arktisen alueen öljynporauksesta ja sen ongelmista sekä mahdollisesta suojelusta kuin Greenpeacen tempauksen jälkeen.
On turha kuvitella, että Arktisen alueen suojelu olisi noussut tiedotusvälineiden ykkösuutiseksi sekä ihmisten kahvipöytä- ja sosiaalisen median keskusteluihin ilman Greenpeacen toimintaa.
Suomalaisen Sini Saarelan ympärille on monessa eri yhteydessä sovitettu sankarin viittaa. Pidän itsekin Siniä sankarina, joka ansaitsee tekemisistään kaiken mahdollisen kunnian. Olihan hän juuri se toinen henkilö sveitsiläisen Marco Weberin lisäksi, joka pyrki nousemaan 18.9.2013 öljylautta Prirazlomnajalle.
Sini Saarelan ja Marco Weberin toiminta ei olisi ollut kuitenkaan mahdollista ilman satojen ja tuhansien muiden ihmisen työtä ja tukea. Etusivun aktivistit ponnistavat lukemattomien muiden ihmisten harteilta.
Miksi niin monet halusivat ja haluavat yhä olla mukana suojelemassa Arktista aluetta öljynporaukselta? Miten he pystyivät siihen?
Ohessa on kolme ominaisuutta, jotka ovat yhteistä niille, jotka todella muuttavat maailmaa.
Onnellista talviaikaa ja hyviä hetkiä vuodelle 2014! Ohessa joulumuistio (lähinnä itselleni) – Lepää paljon – Lue kirjoja – Kuntoile päivittäin – Vietä aikaa läheisten kanssa (keskustele) – Pohdiskele mennyttä ja tulevaa
Vuoden vaihde on hyvä hetki vetää yhteen kulunut vuosi ja asettaa tavoitteet tulevalla vuodelle. Monet tekevät uuden vuoden lupauksia.
Valitettavasti usein käy niin, että lupaukset unohtuvat ja jäävät toteutumatta, kun arki tulee lomien jälkeen vastaan.
Tämä voi johtua vähäisestä motivaatiosta, liian vaativista tavoitteista tai yksinkertaisesti siitä, että et usko itsekään lupauksiisi.
Miten siis parantaa tavoitteiden saavuttamisen todennäköisyyttä?
Ohessa on viisi vinkkiä, joilla voit parantaa onnistumisen todennäköisyyttä koskien uuden vuoden lupauksia tai mitä tahansa tavoitteita:
Alla oleva minun ja Petra Malinin yhteinen mielipidekirjoitus julkaistiin tänään (18.12.2013) Helsingin Sanomissa.
Haluamme edistää kokeiluja, koska ne ovat hyvä tapa kehittää toimintaa pienilläkin resursseilla.
Käytäntöjen toimivuutta voidaan testata heti ilman pitkällistä suunnitteluvaihetta. Kun kokeilu onnistuu hyvin, muutkin voivat hyödyntää siitä saatuja kokemuksia.
Helsinkiin lisää energiatehokkaita kokeiluja
”Valtuustokäsittely oli taistelu luonnon ja asuinrakentamisen välillä. Uudisraivaajapuolue rökitti puunhalaajaryhmittymän äänin 44-39.”
Näin kirjoitti Helsingin Sanomat verkkosivuillaan vuoden viimeisestä Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksesta. Kokouksessa kaupunginvaltuusto äänesti Meri-Rastilan osayleiskaavasta. Asian yhteydessä käytettiin valtuustossa 100 puheenvuoroa.
Päätös on surkea arvokkaan kaupunkimetsän ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien suhteen.
Itse äänestin kaavaesitystä vastaan vaihtoehtoisen kaavan puolesta. Perusteluni Meri-Rastilan metsän puolesta olen kirjoittanut aiemmin tänne: Meri-Rastilan metsä tulee säilyttää!
Kyse ei ollut oman näkemykseni mukaan valinnasta asuntorakentamisen ja luonnon välillä.
Tuskin kukaan valtuustosalissa vastusti asuntorakentamista. Päinvastoin. Lukemattomissa puheenvuoroissa korostettiin, että 2000 asukkaalle löytyy Vuosaaresta paljon esitettyä parempi paikka. Meri-Rastilaa on mahdollista kehittää keinoilla, jotka tuovat alueelle lisää asuntoja ja säästävät arvokkaan metsän. Luontoa ja asumista ei tarvitse asettaa vastakkain. Tämä on osoitettu mm. OURCity-vaihtoehtokaavan avulla.
Suomen kestävän kehityksen toimikunta hyväksyi 3.12.2013 kokouksessaan Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen ”Suomi, jonka haluamme 2050”.
Olen itse toimikunnan jäsen Luonto-Liiton kautta.
Sitoumusteksti on kokonaisuudessaan hyvä.
Samoin sitoumuksessa listatut kestävän kehityksen periaatteet (globaali vastuu, ylisukupolvinen ajattelu, luonnon kantokyvyn rajallisuus, yhdessä tekeminen, tiedot ja taidot luovasti käyttöön) ovat erinomaiset ja määrittävät uudella tavalla koko kestävän kehityksen latistunutta käsitettä.
Visiona on: ”Luonnon kantokyvyn rajoissa hyvinvoiva Suomi”.
Tämä tarkoittaa tavoitteiksi muotoiltuna mm. sitä, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin, ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa, yhteiskunta on hiilineutraali, elämäntapamme ja päätöksentekomme kunnioittavat luonnon kantokykyä samalla kun tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysähtyminen vuoteen 2020 mennessä talouden toimiessa resurssiviisaasti.
Olen ollut Helsingin kunnallispolitiikassa mukana kohta vuoden.
Työ on ollut antoisaa.
Ensinnäkin Helsingin kaupunginvaltuutettuna pääsee usein päättämään konkreettisista kysymyksistä.
Toisekseen, koska asiat ovat monimutkaisia ja usein oman asiantuntemuksen ulkopuolella, niihin perehtyessä oppii jatkuvasti uutta.
Kolmanneksi, koska asiat ovat niin konkreettisia ja koskettavat monia kaupunkilaisia suoraan, ottavat asukkaat myös aktiivisesti yhteyttä.
Toisaalta yllätyksiäkin on tullut. Ensinnäkin olen ihmetellyt, miten jyrkät muurit puolueiden välillä on. Yhteistyötä tehdään rivivaltuutetun näkökulmasta yllättävän vähän. Toisekseen on harmittavaa, että poliittinen kilpailu johtaa helposti muiden ansioiden vähättelyyn ja oman roolin ylikorostamiseen. Tämä vaikeuttaa yhteistyötä ja saa politiikan näyttäämään mädältä myös ulospäin.
Olen halunnut pitää omina politiikan teon periaatteinani avoimuutta, positiivisuutta ja proaktiivisuutta sekä toimintaa hiljaisten äänten puolesta.
On turha soimata pimeyttä, mikäli ei itse sytytä ensimmäistä kynttilää. Tästä johtuen olen miettinyt kampanjaa tai aloitetta paremman politiikan puolesta.
Käytännössä voisin haastaa kaupunginvaltuutetut ja muut poliitikot esimerkiksi seuraaviin yhteistyön taivalta tasoittaviin toimenpiteisiin:
Olennaista on tämä: Syö terveellisesti, harrasta säännöllisesti liikuntaa ja nuku riittävästi.
Lisäksi kannattaa pyrkiä ajattelemaan positiivisesti, murehtimaan vähemmän ja olemaan kiitollinen, työskentelemään lujemmin ja nauramaan useammin.
Miten itse pyrin hallitsemaan päivittäiset tehtäväni? Kirjoitan mieleeni tulevat asiat heti muistiin, ja siirrän ne sieltä ja sähköpostista työlistalleni. Lisäksi teen jokaiselle päivälle ja viikolle suunnitelman tärkeimpien tehtävieni tekemisestä.
Ohessa on kolmen askeleen malli asioiden hallintaan ja sen jälkeen 11 vinkkiä siihen, miten voi tältä pohjalta tehostaa omaa päiväänsä.
Nousetko ylös aamuisin välillä väärällä ja välillä oikealla jalalla? Se millaisen startin saat aamuusi, voi ratkaisevasti vaikuttaa koko päiväsi kulkuun ja sitä kautta elämääsi.
Mitä siis teet heti kun heräät?
Itselläni puhelin toimii herätyskellona. Ja älypuhelimen käteen saatuani saatan maata puolituntia tai tunnin sängyssä puhelin kädessä käyden läpi sähköposteja, Facebook-kommentteja, Twitteriä ja verkkouutisia. Viime aikoina olen lukenut myös päivän lehden (Helsingin Sanomat) puhelimesta aamulla sängyssä maaten.
Ensimmäinen tunti on tärkeä ja luo pohjan päivälle ja koko arjen sujumiselle. En ole ihan varma kannattaako ensimmäisenä aamulla antaa muiden määritellä (viestien ja uutisten muodossa), miten päivä lähtee käyntiin.
Jäin pohtimaan asiaa kun luin juuri aamulla puhelimestani heti herättyäni pari hyvää artikkelia/vinkkilistaa aiheeseen liittyen.
Mitä jos aamu sujuisikin heti herättyäni esimerkiksi näin:
Vuoden 16. puolimaraton. Joka kuukausi vähintään yksi.
Euroopan suurin turkisten tuottajamaa Puola kieltää turkistarhauksen
Päätöksen myötä Euroopassa harjoitetaan turkistarhausta enää vain Suomessa ja Kreikassa sekä pienimuotoisesti muutamassa muussa maassa
https://animalia.fi/2025/12/02/euroopan-suurin-turkisten-tuottajamaa-puola-kieltaa-turkistarhauksen/
Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria?
Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.
Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.
https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa.
Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta.
Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään.
Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä.
Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.
Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä.
Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
Kirjamessujen kävijämäärät rikkoivat viime viikolla uusia ennätyksiä. Kirjat kiinnostavat, joten tässä pari erinomaista kirjasuositusta kaikille, jos ette ole jo lukeneet/kuunnelleet tai muuten jo täyttäneet sähköistä tai fyysistä kirjahyllyä uusilla kirjoilla viikonlopun aikana.
Sami Keto: enemmän kuin sapiens
Mitä on olla ihminen? Kohti kestävämpää suhdetta maailmaan! Loistava kirja lajien luontosuhteesta. Kirja laajentaa ja syventää merkittävästi sen esikuvana toiminutta sinänsä erinomaista Yuval Noah Hararin Sapiens - Ihmisen lyhyt historia -teosta. Sami Keto osoittaa lukemattomin esimerkein upeasti ihmisen paikan osana luontoa.
”Maailman vaikutusvaltaisimpia eliöitä ovat olleet sinibakteerit, jotka muuttivat maapallon ilmakehän hapellisiksi ja mahdollistivat valtavan määrän muun elämän kehittynistä.”
Kun ihastellaan tai kauhistellaan ihmisen maankäyttöä esimerkiksi maanviljelyksen myötä, on hyvä muistaa, että lehtimuurahainen on harjoittanut menestyksellistä maanviljelyä jo 50 miljoonan vuoden ajan. Tai kun ihastellaan ihmisen kommunikointikykyä, kannattaisi vaikka tutustua valaiden tai delfiinien viestintään. Ihminen ja sen kulttuuri on täysin riippuvaista luonnosta. Kannattaa toimia ja elää sen mukaan.
Paavo Teittinen: Pitkä vuoro - Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen
Jos kuvittelit, että pakkotyötä ei ole Suomessa, kannattaa lukea tai kuunnella tämä kirja. Viimeistään nyt jokaisen yrityksen kannattaisi hiukan tarkistaa käytäntöjään omassa toiminnassa ja arvoketjussa sekä varmistaa, että siellä toteutuu edes alkeelliset ihmisoikeudet.
Ravintolat, marjanpoiminta, siivous, rakennusala. Viranomaisten kyvyttömyys ja haluttomuus puuttua ilmiselviin väärinkäytöksiin. Paavo Teittinen maalaa lohduttoman kuvan siitä, miten heikossa asemassa olevia ulkomaalaisia hyödynnetään rahanteon ja bisneksen välineinä, kun samaan aikaan puhutaan kauniita yritysvastuusta. Mitä kaikkea paljastuukaan muilta aloilta, joita ei ole tässä kirjassa käyty läpi?
Kiitos @enemmankuinsapiens ja @instapaavo_official
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!
Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Syntymäpäivän kunniaksi (10.10.) kävin juoksemassa 51 km lenkin. Kiersin kaikki paikat, joissa olen Helsingissä asunut.
Juoksu kulki seuraavaa reittiä: Teerisuontie, Malmi - Kilpolantie, Kontula - Rekipellontie, Vesala - Linnanherrankatu, Vartioharju - Petter Wetteri tie, Herttoniemi - Franzeninkatu, Kallio - Pursimiehenkatu, Punavuori - Hietalahdenkatu, Hietalahti - Hauhontie, Vallila - Somerontie, Vallila - Sofianlehdonkatu, Käpylä ja Koskelantie, Käpylä.
Tuossa on mukana neljä kaupungin vuokra-asuntoa, yksi asunnottomien asuntola, yksi opiskelija-asuntola, kolme yksityisiltä vuokramarkkinoilta vuokrattua asuntoa ja kolme omistusasuntoa.
Mukavia muistoja eri paikoista!
Näiden lisäksi olen asunut myös Leningradissa, Kannuksessa ja Limassa.
Seuraava juoksulenkki voisi kiertää vaikka kaikki pääkaupunkiseudun paikat, joissa olen ollut töissä.
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.
Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.
Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän.
https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius
#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.
Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri.
Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.
Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.
“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo.
Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon.
https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Suomessa viedään vuosittain 82 miljoonaa broileria teurastomoille. Lisäksi 2,5 miljoonaa elävää, tuntevaa ja kokevaa lintua kuolee keskellä kärsimystä ennen teurastamoa.
#tuhotuotetut @animaliary
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta.
Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä.
Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä.
”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!
Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota:
1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.
2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.
3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).
4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.
5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.
Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.
Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt.
Koko kirjoitus ja laskelmat täällä:
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/
@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
