Oheinen kolumni on julkaistu Kirkko & Kaupunki -lehdessä 7.1.2014. Lehden tekemä haastattelu löytyy täältä: Pyöräilevä askeetikko.
Suomi elää metsästä
Viimeistään joulukuussa käyty kamppailu Meri-Rastilan metsien säilyttämisestä opetti minulle yhden asian: metsä on helsinkiläisille tärkeä hyvinvoinnin lähde.
Kaupunginvaltuutettuna oli ilo huomata, miten asukkaat nousivat puolustamaan lähimetsiään. Tuhannet allekirjoittivat adressin kaupunkimetsien puolesta, sadat lähtivät kadulle osoittamaan mieltään ja antoivat henkilökohtaista palautetta kaupungin päättäjille. Joku toteutti näyttävän mediakampanjan verkkosivuineen, radiomainoksineen ja koko sivun lehti-ilmoituksineen metsän puolesta.
Palautetta lukiessani ymmärsin, miten lähimetsään liittyy lapsuuden muistoja, joitakin elämän koskettavimpia kokemuksia ja tärkeitä identiteetin rakennuspalasia. Oma jännittävä lapsuuden metsäni Kannuksessakin on jo kauan sitten muutettu tylsäksi puistoksi. Kun metsä hakataan tai rakennetaan, sitä ei saa enää koskaan takaisin. Metsiä tuhoamalla rikomme lasten muistot. Lähiluonto pitää asukkaat terveempinä.
