Kirkko & Kaupunki: Suomi elää metsästä

Leo Stranius Kuva KirkkojakaupunkiOheinen kolumni on julkaistu Kirkko & Kaupunki -lehdessä 7.1.2014. Lehden tekemä haastattelu löytyy täältä: Pyöräilevä askeetikko.

Suomi elää metsästä

Viimeistään joulukuussa käyty kamppailu Meri-Rastilan metsien säilyttämisestä opetti minulle yhden asian: metsä on helsinkiläisille tärkeä hyvinvoinnin lähde.

Kaupunginvaltuutettuna oli ilo huomata, miten asukkaat nousivat puolustamaan lähimetsiään. Tuhannet allekirjoittivat adressin kaupunkimetsien puolesta, sadat lähtivät kadulle osoittamaan mieltään ja antoivat henkilökohtaista palautetta kaupungin päättäjille. Joku toteutti näyttävän mediakampanjan verkkosivuineen, radiomainoksineen ja koko sivun lehti-ilmoituksineen metsän puolesta.

Palautetta lukiessani ymmärsin, miten lähimetsään liittyy lapsuuden muistoja, joitakin elämän koskettavimpia kokemuksia ja tärkeitä identiteetin rakennuspalasia. Oma jännittävä lapsuuden metsäni Kannuksessakin on jo kauan sitten muutettu tylsäksi puistoksi. Kun metsä hakataan tai rakennetaan, sitä ei saa enää koskaan takaisin. Metsiä tuhoamalla rikomme lasten muistot. Lähiluonto pitää asukkaat terveempinä.

Lue lisää

Kaupunkimetsiä ei ole vielä menetetty: Toiminta Meri-Rastilan, Vartiosaaren ja Kivinokan puolesta jatkuu

Meri-Rastila vaarassa kaupungintalon edessä”Valtuustokäsittely oli taistelu luonnon ja asuinrakentamisen välillä. Uudisraivaajapuolue rökitti puunhalaajaryhmittymän äänin 44-39.”

Näin kirjoitti Helsingin Sanomat verkkosivuillaan vuoden viimeisestä Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksesta. Kokouksessa kaupunginvaltuusto äänesti Meri-Rastilan osayleiskaavasta. Asian yhteydessä käytettiin valtuustossa 100 puheenvuoroa.

Päätös on surkea arvokkaan kaupunkimetsän ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien suhteen.

Itse äänestin kaavaesitystä vastaan vaihtoehtoisen kaavan puolesta. Perusteluni Meri-Rastilan metsän puolesta olen kirjoittanut aiemmin tänne: Meri-Rastilan metsä tulee säilyttää!

Kyse ei ollut oman näkemykseni mukaan valinnasta asuntorakentamisen ja luonnon välillä.

Tuskin kukaan valtuustosalissa vastusti asuntorakentamista. Päinvastoin. Lukemattomissa puheenvuoroissa korostettiin, että 2000 asukkaalle löytyy Vuosaaresta paljon esitettyä parempi paikka. Meri-Rastilaa on mahdollista kehittää keinoilla, jotka tuovat alueelle lisää asuntoja ja säästävät arvokkaan metsän. Luontoa ja asumista ei tarvitse asettaa vastakkain. Tämä on osoitettu mm. OURCity-vaihtoehtokaavan avulla.

Lue lisää

Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.