Viisi vinkkiä vastuullisen tilaisuuden järjestämiseen

Osallistun usein yritysten järjestämiin vastuullisuustapahtumiin, joiden tarkoituksena on tuoda esille uutta tietoa tai organisaation omaa kestävyystyötä. On kuitenkin kiusallista, jos puheet ja teot ovat ristiriidassa. Esimerkiksi jos tilaisuuteen ei pääse kestävästi, tarjolla on lihaa, puhuja kehuu lentomatkojaan ja lopuksi kouraan lyödään muovinen kassi täynnä turhaa krääsää.

Kukaan ei ole täydellinen, keskeneräisyys on sallittua ja usein “korporaatiokiiltoa” uskottavampaa. Mutta jos haluaa profilointua vastuullisuudessa, itse tilaisuuden tulisi olla jonkinlainen käyntikortti näistä arvoista.

Tässä viisi kevyttä vinkkiä mitä voi huomioida, jos järjestät sustistilaisuutta.

Lue lisää

Elämän tarkoitus: Katsoa kauniisti

Kävin tällä viikolla jälleen lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Keskustelun jälkeen minulle jäi tunne, että teemme tästä kysymyksestä usein turhan monimutkaisen. Ehkä elämän tarkoitus on lopulta yksinkertaisempi.

Avaruudesta otetut kuvat maasta muistuttavat, miten harvinainen ja haavoittuva elämä on ja miten helposti unohdamme katsoa sitä kauniisti.

Elämä itse on tarkoitus.

Se, että olemme ylipäätään olemassa, on ihme. Ja jos se on ihme, ehkä tärkein tehtävämme on vaalia sitä. Ei vain omaa elämäämme, vaan elämää ympärillämme. Sitä, että mahdollisimman moni voisi kokea, että on hyvä olla olemassa. Tämä kuulostaa lähes lapsellisen yksinkertaiselta. Ja ehkä juuri siksi se unohtuu.

Lapsille opetetaan, että pitää syödä, nukkua, liikkua ja olla kiltti toisille. Aikuisina alamme usein tavoitella jotain muuta. Tavoittelemme tehokkuutta, menestystä, asemaa ja omaisuutta. Samalla etäännymme siitä, mikä oli alun perin selvää.

Yksi keskeinen kysymys onkin vaalimmeko elämää vai kulutammeko sitä?

Lue lisää

Onko työviestien lähettäminen iltaisin noloa vai normaalia?

Lähettelin tässä eräänä iltana vielä työviestejä ja jäin pohtimaan jotain, mikä olisi tuntunut itsestään selvältä vielä muutama vuosi sitten.

Muistatteko työelämän, jossa itsestään saattoi antaa tehokkaan ja tärkeän kuvan lähettämällä sähköposteja iltaisin tai viikonloppuisin? Että oli niin kiireinen ja kysytty, että töitä tehtiin kellon ympäri.

Minulla on nykyään päinvastainen tunne. Että työviestien lähettäminen “työajan ulkopuolella” näyttää helposti vähän nololta. Sellaiselta, että homma ei ole hallussa tai rajat vuotavat. Et huomioi muita. Ja silti teen sitä itse.

Teen usein töitä iltaisin ja viikonloppuisin, koska arkipäivät täyttyvät muusta. Työaika on joustava ja elämä myös. Silti yritän yleensä ajastaa viestit seuraavaan aamuun. Joskus jopa niin, että ne eivät lähde tasatunnein, vaan hieman satunnaisesti, jotta ne näyttäisivät “luonnollisilta”.

Ja sitten kun unohdan ajastaa ja viesti lähtee illalla, tuntuu hetken siltä, että tein jotain väärää.

Lue lisää

Elämän tarkoitus: olla nettohyödyllinen ja ehkä vähän enemmän

Kävin tällä viikolla kahdella lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Sama kysymys, kaksi erilaista ihmistä, yllättävän paljon yhteistä.

Mikä on elämän tarkoitus?

Ensimmäinen vastaus oli kirkas ja lähes kliininen. Elämällä ei ole ennalta annettua tarkoitusta. Jokaisen on määriteltävä se itse. Tämä ei johtanut relativismiin tai välinpitämättömyyteen. Päinvastoin. Tarkoitus kiteytyi velvoitteeksi: olla nettohyödyllinen läheisille ja olla olematta nettohaitallinen ihmiskunnalle tai planeetalle.

Tähän liittyi vaatimus tai velvoite selvittää omat vaikutuksensa. Lähisuhteissa elämän tarkoitus on auttaa muita edistämään omia tavoitteitaan eikä olla muille emotionaalinen vampyyri.

Ajatus oli yllättävän vaativa. Ei riitä, että tarkoittaa hyvää. Pitää ymmärtää, mitä oikeasti tekee.

Toinen keskustelu kulki eri reittiä, mutta päätyi lähelle samaa. Elämä on sattumien summa. Emme voi tietää, onko sillä suurempaa tarkoitusta. Mutta jos jokin suunta on, se on tämä: tehdä mahdollisimman paljon hyvää ja jättää ympärilleen hyvä perintö. Ei patsaita tai säätiöitä, vaan aaltoefektejä. Jälkiä, jotka jatkuvat muiden ihmisten kautta.

Lue lisää

Seitsemän ekologista kuolemansyntiä

Katsoin nuorena Se7en-elokuvan, David Fincherin ohjaaman synkän rikostarinan, jossa Brad Pitt ja Morgan Freeman jahtaavat sarjamurhaajaa, joka rankaisee uhrejaan seitsemän kuolemansynnin mukaisesti. Se oli mielestäni niin raaka ja kammottava, että uskalsin katsoa elokuvan uudestaan vasta tänä vuonna.

Elokuvan kuolemansynnit kuvaavat yksilön moraalia. Katsoessani sitä uudelleen aloin kuitenkin miettiä, miltä vastaava lista näyttäisi ekologisesta näkökulmasta. Millaisia ovat ne synnit, joita emme tunnista paheiksi, mutta jotka ohjaavat arkeamme ja kulutustamme ja samalla koko planeetan suuntaa?

Seuraavassa yksi mahdollinen lista.

Lue lisää

Hyvä ja kestävä elämä ei ole kovin monimutkaista

Kun puhutaan kestävästä elämästä, keskustelu siirtyy usein nopeasti poliittiseen päätöksentekoon, yritystoimintaan ja yksilön arjen valintoihin. Välillä siihen, mistä kaikesta meidän pitää luopua, miten paljon kaikki maksaa ja miten vaikeaa muutoksen tekeminen on. Silti kysymys voisi olla paljon yksinkertaisempi: millaista on hyvä elämä?

Kun katsoo tutkimusta ja ihmisten kokemuksia, hyvä elämä näyttää rakentuvan yllättävän samoista asioista kestävän elämän kanssa. Uni, ravinto, liikunta, läheiset ihmissuhteet ja tunne siitä, että tekee jotain merkityksellistä. Ei kovin dramaattista, mutta yllättävän vaikeaa toteuttaa. Ehkä kestävän elämän kysymys ei lopulta olekaan tekninen vaan inhimillinen.

Neljä askelta kestävään elämään

Keskusteluissa kestävästä elämästä törmää usein samaan ongelmaan: tiedämme paljon enemmän kuin teemme.

Lue lisää

Broilerin tarina: mitä emme halua nähdä?

Kävin tällä viikolla Broilerin tarina -kirjan julkistustilaisuudessa. Kirjan ovat kirjoittaneet Tiina Ollila ja Helinä Ääri Helinä Ääri ja se tarkastelee broilerintuotantoa eläinyksilön näkökulmasta.

Kirjan syntyprosessi kuulosti Tiinan ja Helinän kertomana miellyttävän arkiselta. He puhuivat yhteisistä “broileriperjantaista”, viikoista Porvoossa ja Maskussa, kirjallisuudesta, tietopyynnöistä ja haastatteluista. Tutkimista, kirjoittamista ja keskusteluja.

Lopputulos käsittelee hämmästyttävän tarkasti yhtä suomalaisen ruokajärjestelmän vähiten näkyvistä eläimistä.

Lue lisää

Elämän tarkoitus: vaikka sitä ei olisi

Tällä viikolla kävin kahdella lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Kysyn aina saman kysymyksen:

Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?

Sain kaksi vastausta.

Ensimmäinen sanoi suoraan:

“Ei sillä ole tarkoitusta.”

Biologisesti olemme täällä säilyäksemme hengissä ja lisääntyäksemme. Siinä kaikki. Yksilöillä ei ole kosmista tehtävää. Kaikki itse määritellyt tarkoitukset ovat tarinoita.

Jos joku ulkopuolinen laji seuraisi ihmiskuntaa, se näkisi farssin. Me pidämme itseämme vakavina ja merkityksellisinä, vaikka olemme vain ohikiitävä vaihe evoluutiossa.

Lue lisää

Elämän tarkoitus: elää niin, että muutkin voivat elää

Olen käynyt ihmisten kanssa lounailla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Ei small talkia, ei työkuulumisia, vaan kysymys, joka katkaisee arjen autopilotin.

Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?

Viimeisin vastaus jäi mieleen, koska se oli niin tyypillinen. Sisällöltään hyvin samanlainen kuin mihin todella monet ystäväni ovat viitanneet.

“Elää hyvää elämää, joka mahdollistaa sen, että muutkin voivat elää hyvää elämää.”

Vastaus ei ollut metafyysinen, uskonnollinen tai evoluutiobiologinen. Kosmisessa mittakaavassa elämällä ei ehkä ole tarkoitusta. Mutta ihmisen mittakaavassa on.

Hyvä elämä.

Ja vielä tarkemmin sellainen hyvä elämä, joka ei riistä muilta eli perustu toisten kustannukselle.

Lue lisää

Mitä tekisit viikon talvilomalla?

Jos sinulla olisi viikko lomaa eikä juurikaan muuta vastuuta kuin varmistaa, että 11- ja 14-vuotiaat saavat ruokaa ja hoitavat omat hommansa, mitä tekisit?

Minä haaveilin Lapista. Tai edes muutaman päivän kotimaan reissusta. Tai vähintään päiväretkistä lähialueille.

Lasten suurin unelma oli kuitenkin olla kotona. Ja olla tekemättä mitään. Puoliso taas oli lähinnä aamusta iltaan töissä. 

Viikon aikana kokkasimme lasten kanssa yhdessä, söimme lähes päivittäin lounaan ja päivällisen saman pöydän ääressä ja päädyimme jopa luistelemaan ja hiihtämään kerran. Ei suuria spektaakkeleita, mutta sentään joitakin yhteisiä hetkiä.

Lue lisää

Bluesky

Instagram

leostranius

2 212 4 155

Toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ekologisen elämän edelläkävijä. Triathlonisti, kirjailija ja äänikirjojen kuuntelija.

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!

74 3
Open post by leostranius with ID 18375580954162440
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!

Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.

30 0
Open post by leostranius with ID 18073973717543603
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.

21 0
Open post by leostranius with ID 17882827290508075
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍 Kuva: Nasa.

Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.

45 2
Open post by leostranius with ID 17957770182110870
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin. Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.

Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.

70 3
Open post by leostranius with ID 17855555205633880
Missä kaikki mainokset ovat? Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen. Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen? Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä. Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan. Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia? Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa. Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää. Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään? Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.

Uusi ruokatrendi on täällä.

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅

20 2
Open post by leostranius with ID 18239535724305242
Uusi ruokatrendi on täällä. SIPULIVESI! Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅

Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!

Kiitos @jalotofu reseptistä!

36 4
Open post by leostranius with ID 18075148880580415
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! Kiitos @jalotofu reseptistä!

Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.

100 4
Open post by leostranius with ID 17873023695417976
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.

Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin.

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa.

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä.

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen.

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä.

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista.

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.

165 5
Open post by leostranius with ID 18079438399771318
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.

#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland

18 0
Open post by leostranius with ID 18150330208385435
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.

37 0
Open post by leostranius with ID 18058946957583915
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.

Saana

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi

29 0
Open post by leostranius with ID 18518563891005236
Saana #saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Seuraa minua Instagramissa