Tällä viikolla julkaistiin tiedot Suomen suurituloisimmista. Maailmalla taas on kohistu Nvidian toimitusjohtajan tekemisistä. Itse olen miettinyt, että mitä se kertoo meidän talousjärjestelmän toimivuudesta, jos yhtiön arvostus voi muuttua 600 miljardia dollaria muutamassa päivässä yhden toimitusjohtajan tekemisistä vaikka yhtiön toiminnassa varsinaisesti mikään ei ole muuttunut.
Itse kävin työviikon päätteeksi Puistokatu 4:ssa kuuntelemassa Kohtuuttomuuspaneelikeskustelun.
Millainen varallisuus on kohtuuton? Missä vaiheessa mennään siihen tilanteeseen, että yksilöllä on niin paljon varallisuutta ja sen mukana valtaa, että hän muuttuu jo systeemitason toimijaksi jossa voi ajaa omaa etua ohi yleisen tai yhteisen edun. Esimerkiksi siten, että rahalla voi ostaa veronkevennyksiä jolloin on taas enemmän rahaa ostaa poliittista valtaa.
Veikko Sajaniemi muistutti keskustelun aluksi, että tällä hetkellä maailman 12 rikkainta omistaa enemmän kuin 4 miljardia muuta ihmistä yhteensä. Kun keskustelemme kohtuuttomuudesta, aihe kuitataan yhä turhan usein kateudeksi, vaikka kyse on perustavanlaatuisesta vallan ja resurssien jakautumisesta.
Paneelikeskustelussa Puistokadulla rikkaita tutkinut ja niistä kirjoittanut Hanna Kuusela muistutti meitä vaurauden kaukotaitteisuudesta. Tässä eriarvoisuus tunnistetaan köyhyyskysymyksenä, mutta kasautuvalla vauraudella ei nähdä olevan tämän kanssa yhteyttä. Nähdään kauas köyhiin, mutta ei pystytä näkemään omaa roolia osana eriarvoisuutta.

Tässä kolme nostoa kohtuuttomuuspaneelista:









