Maata pitkin Etelä-Norjaan

Heinäkuun viimeisellä viikolla teimme 12-vuotiaan lapseni kanssa Etelä-Norjan kierroksen.

Matkareitti kulki seuraavasti: Helsinki-Tukholma-Oslo-Stavanger-Bergen-Oslo-Tukhoma-Helsinki. Matkustettiin tietysti maatapitkin ja laivoilla.

Kaikkein upein kohde oli Preikestolen. Lisäksi maisemat Bergen-Oslo -radan varrella ovat häikäiseviä. Ei näitä paikkoja ole turhaan hehkutettu. Hieno kokemus oli myös Bergenissä 1333 kiviportaan kiipeäiminen Ulriken-vuorelle. Juoksulenkit eri kaupungeissa olivat hyvä tapa tutustua paikkoihin.

Mutta Norjalla on myös toinen puolensa: likainen öljy, vesistöjä kuormittava kalankasvatus, edelleen jatkuva valaanpyynti, rakentamisen pirstomat vuoret ja tunturit sekä metsähakkuut siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Jätevesiä johdetaan vuonoihin. Vegaaniruokatarjonta on Suomeen ja Ruotsiin verrattuna vaatimaton. Norjaan voisi yhtä hyvin olla myös matkustamatta.

Matkan päästöt olivat noin 131 kgCO2e per henkilö. Tämä vastaa noin 936 km ajoa fossiiliautolla. Jos olisin mennyt paikan päälle lentämällä (Stavangeriin tai Bergeniin), pelkkien lentojen päästöt olisivat olleet 388 kgCO2e ja siihen päälle tietysti majoitukset. Etelä-Norjan reissusta tuli laivamatkoista huolimatta vähemmän päästöjä kuin vastaavasta reissusta viime kesänä Pohjois-Norjaan, koska silloin linja-autolla matkustamista oli niin paljon enemmän.

Ohessa vielä tarkempi reitti, jos jotakuta kiinnostaa tehdä vastaava kierros:

Lue lisää

Lähiluonto on parasta taidetta

Viime kesänä kävin Helsinki Biennaalissa Vallisaaressa. Teokset olivat upeita. Kiersin niitä kaikessa rauhassa, pysähdyin katsomaan yksityiskohtia ja mietin, mitä taiteilija oli halunnut niillä sanoa. Mutta näyttelyn jälkeen mieleeni ei jäänyt yksittäinen taideteos. Mieleeni jäi se, että teosten ympärillä ollut luonto oli vielä vaikuttavampi.

Kun uskalsi katsoa tarpeeksi tarkasti, sammaleet, jäkälät, kalliot, hyönteiset ja kasvit muodostivat kokonaisuuden, johon yksikään näyttelyn teoksista ei aivan yltänyt. Kolmioriippuhämähäkki rakensi seittiään uskomattomalla tarkkuudella. Metsävaahteran silmut näyttivät pieniltä veistoksilta. Metsälauhan röyhyt liikkuivat tuulessa tavalla, johon yksikään kineettinen installaatio ei pystynyt. Mustarastas puolestaan esitti konsertin, jota kukaan ei ollut tullut erikseen kuuntelemaan.

Tämän havainnon jälkeen en ole pystynyt katsomaan taidenäyttelyitä enää aivan samalla tavalla. En siksi, että taide olisi menettänyt merkityksensä. Päinvastoin. Hyvä taide tekee juuri sen, mitä Biennaalikin teki: se nyrjäyttää ajattelua. Minulle se sai aikaan uuden tavan katsoa ympäristöä. Sen jälkeen olen alkanut nähdä lähiluonnon kuin valtavana ulkoilmagalleriana, jonka näyttely vaihtuu joka päivä eikä pääsymaksua ole.

Lue lisää

Omatoiminen triathlonin täysmatka

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. Ohessa kokemuksia täysmatkasta ja siitä palautumisesta nyt kolmannen kerran osalta. Jo ”tavaksi” muodostunut ”rutiini” on ollut se, että teen tämän homman kesäloman ensimmäisenä päivänä.

Suoritus: Miltä homma tuntui tällä kerralla?

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa ja silmät meinasivat painua kiinni. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti.

Lue lisää

Kymmenen vinkkiä ekologisempaan lentomatkailuun – eli kuinka lennät hyvällä omallatunnolla

Kesälomalla on mukava lentää etelän lämpöön. Harmillisesti ilmastokriisin myötä lisääntyvät helleaallot tai hallitsemattomat metsäpalot saattavat pilata mukavan fossiililentoloman. Kannattaa siis hankkia sellainen matkavakuutus, joka kattaa sään ääri-ilmiöt.

Tässä kymmenen vinkkiä siihen, miten teet lentomatkailustasi ekologisempaa:

1. Suosi suoria lentoja välilaskujen sijaan. Näin säästyy kerosiinia ja pääset nopeammin nauttimaan ilmastokriisin voimistamista helleaalloista.

2. Ota mukaasi vain välttämättömät tavarasi. Mitä kevyemmin matkustat, sen vähemmän lentokerosiiniä palaa. Loput tavarat voit ostaa paikan päällä ja laittaa kierrätykseen tai lahjoittaa köyhille. Näin päästöt jakautuvat myös tasaisemmin kulutuksen eri osa-alueille.

3. Kannattaa käydä kakalla ennen koneeseen siirtymistä. Jos kaikki matkustajat tekisivät samoin, lentokone voisi olla satoja kiloja kevyempi. Ilmastokriisiä ei ehkä ratkaista tällä tavalla, mutta ainakin voit kertoa tehneesi oman osuutesi ja säilyttää hyvän omantunnon koko lennon ajan.

Lue lisää

Pitäisikö ryhtyä hankkimaan rahaa vai vaikuttamaan siihen?

Kirjoitin viime viikolla siitä, miten tunnen syyllisyyttä siitä, että saan elää kohtuullista ja kestävää elämää todeksi jo nyt ja teen liian vähän yhteiskunnallista vaikuttamista.

Kirjoituksen jälkeen olen käynyt monia kiinnostavia keskusteluja ihmisten kanssa siitä, mihin aikaa ja resursseja kannattaisi käyttää. Kuin tilauksesta minulla oli tapaaminen myös liittyen efektiiviseen altruismiin. Sain neuvontaa siihen, miten lahjoittaa mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti.

Olen siis jo nyt pitkään lahjoittanut 10 % nettotuloistani hyväntekeväisyyteen. Käytännössä lahjoitukset ovat koostuneet pääosin kotimaisista järjestöistä siten, että osa on kuukausilahjoituksia, osa järjestöjen jäsenyyksiä ja osa satunnaislahjoituksia. Lahjoitukset jakaantuvat ympäristön, eläinoikeuksien sekä rauhan ja ihmisoikeuksien edistämiseen. Ajatuksenani on, että lahjoittamisesta ei tule vain itselle hyvä mieli, vaan se on myös konkreettinen sijoitus parempaan maailmaan, jonka tuotto on parhaimmillaan planetaarinen.

Tapaaminen ei kuitenkaan saanut minua pohtimaan vain sitä, minne rahani kannattaisi lahjoittaa. Se herätti laajemman kysymyksen vaikuttamisesta. Mitä jos tärkein resurssini ei olekaan oma aikani tai rahani, vaan se, keihin ihmisiin onnistun vaikuttamaan? Entä jos suurin vaikutus syntyy joskus välillisesti eikä suoraan omien tekojen kautta?

Tapaaminen efektiivisestä altruismista sai minut kuitenkin miettimään, että pitäisi tehdä oikeastaan kaksi merkittävää muutosta tässä omassa rahan lahjoittamisessa ja ajankäytössä.

Lue lisää

Miksi tunnen syyllisyyttä siitä, että elän sellaista elämää, jota haluaisin edistää myös laajemmin yhteiskunnassa?

Kävin lounaalla ystäväni kanssa. Valittelin hänelle sitä, että käytän aikaani niin paljon omaan hyvinvointiin, kuten urheiluun, kirjoihin tai kirjoittamiseen, lintuharrastukseen ja ystävien kanssa olemiseen.

Hänen, kuten useimpien, mielestä jokaisen kannattaa pitää huolta itsestään, jotta jaksaa vaikuttaa. Varsinkin siinä tilanteessa tämä ”omien akkujen lataus” on ihan järkevää, jos ei ole muuten selvää näkyä siitä, mihin juuri tällä hetkellä kannattaa vaikuttaa. On siis järkevää tehdä jotain omaan itseen liittyvää, jos ei muutakaan keksi.

Tässä herää kuitenkin heti kysymys, että kuinka suuri osa vuorokaudesta tai viikosta pitää varata omien akkujen latailuun tai kuinka monta vuotta sitä pitää tehdä ennen kuin voi ryhtyä tekemään jotain laajemmin merkityksellistä. Ja eikös vaikuttava tekeminen ole myös omiaan luomaan merkitystä ja kasvattamaan sitä omaa hyvinvointia. Vaikka joillekin omaan itseensä ja ”palautumiseen” keskittyminen voi olla tekosyy toimettomuuteen, siitä ei ole kuitenkaan tässä pohdinnassa nyt kyse.

Lisäksi kyllähän se on aika selvää mitä tässä ajassa pitäisi tehdä. Nyt kun ympäristö- ja vastuullisuuskysymykset ottavat rajusti takapakkia, tarvittaisiin niitä ihmisiä, jotka pystyvät pitämään liekkiä yllä ja tarvittaessa houkuttelemaan uusia ihmisiä mukaan toimintaan. Vaikeampaa on kuitenkin määritellä se millä konkreettisilla toimilla ja mitä kautta kestävyysmuutosta olisi fiksua tai tehokasta edistää.

Kannattaako edistää ESG-asioita yritysten kautta, lähteä mukaan puoluepolitiikkaan, vapaaehtoiseksi asiantuntijaksi järjestöihin, osallistua mielenosoituksiin, kirjoitella kirjoja tai tehdä kantaaottavaa taidetta. Tässä vain muutamia mainitakseni.

Lue lisää

Pyöräily statussymbolina

Usein puhutaan, että auto on monille statussymboli. Väitän, että pyöräily paikasta toiseen edustaa merkittävämpää positiivista statussymbolia monien keskuudessa.

Olen nimittäin huomannut, että aika harvoin missään tilaisuuksissa puhutaan sitä, millä autolla kukin tuli paikan päälle. Tai tuliko autolla ylipäätään. Sen sijaan kun tulen paikalle pyörällä, se herättää usein huomiota ja arvostusta. Varsinkin talvella tai silloin jos keli on surkea.

Kun saavun tapaamiseen pyörällä läpimärkänä, lumisena tai hikisenä, saan usein enemmän kommentteja pyöräilystä kuin itse tapaamisen aiheesta. Reaktiot ovat yleensä vilpittömän arvostavia:

Lue lisää

Valittu strategia: Kyllä – Hetki tarttuu meihin

Keskellä ekologista kriisiä, poliittista heiluntaa ja jatkuvaa epävarmuutta moni tuntuu pohtivan mitä tässä ajassa oikein kannattaisi tehdä.

Kannattaako yrittää vaikuttaa, jos ilmapiiri ympärillä kiristyy? Jos kunnianhimo hiipuu? Jos kestävyyskysymykset alkavat näyttäytyä ihmisille enemmän rasitteina kuin mahdollisuuksina?

Ajattelen, että juuri silloin pitäisi jatkaa. Ei siksi, että olisi varmuus onnistumisesta. Vaan siksi, että historialliset muutokset tapahtuvat usein sykleissä. Tulee hetkiä, jolloin maailma tuntuu liikkuvan nopeasti eteenpäin, ja hetkiä, jolloin kaikki näyttää pysähtyvän tai menevän taaksepäin. Mutta silloinkin jotkut ihmiset jatkavat työn tekemistä. Pitävät ajatuksia hengissä. Rakentavat hiljalleen seuraavaa vaihetta. Kun suunta jälleen muuttuu, tarvitaan ihmisiä, jotka ovat valmiina.

Samalla olen miettinyt improvisaatioteatterista tuttua ajatusta: “kyllä, ja…”

Ajatusta siitä, että elämässä ei aina kannata ensimmäisenä rajata, kontrolloida ja optimoida kaikkea. Joskus kannattaa vastata vain kyllä. Eräs tuttuni kertoi tästä, kun kävimme lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Hän sanoi menneensä elämässä pitkälti sinne, mihin erilaiset mahdollisuudet olivat sattuneet häntä viemään. Ja juuri siksi hän oli päätynyt kokemaan asioita, joita ei olisi koskaan osannut suunnitella etukäteen.

Lue lisää

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Olin vastuullista liiketoimintaa käsittelevässä seminaarissa. Sisältö oli antoisaa ja antoi ajattelemisen aihetta. On miellyttävää kuulla fiksuja ihmisiä.

Yksi seminaarin keskeinen kysymys oli, miten markkinoita muutetaan kestäviksi. Tähän liittyen puheenvuoroissa nousi esille, että kestävyyskysymykset pitäisi normalisoida osaksi ihmisten ja yhteiskunnan arkea. Pitäisi siis kiinnittää huomiota siihen, miten puhe kestävyydestä normalisoidaan.

Olen samaa mieltä. Samaan aikaan me kaikki sorrumme helposti ehkä hiukan ongelmalliseen kielenkäyttöön, joka normalisoi kaikkea muuta kuin kestävän yhteiskunnan rakentamista.

Ohessa vain tämän yhden seminaarin puhujilta muutama esimerkki kielikuvista tai metaforista, jotka omaan korvaani kuulostavat ongelmallisilta.

Lue lisää

Virtahepo olohuoneessa: Miksi “aineeton kasvu” on fysiikan vastainen illuusio?

Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Eksponentiaalinen kasvu kohtaa fysiikan rajat

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Lue lisää

Bluesky

Instagram

leostranius

2 230 4 218

Toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ekologisen elämän edelläkävijä. Triathlonisti, kirjailija ja äänikirjojen kuuntelija.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.

19 2
Open post by leostranius with ID 17892334389590696
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.

Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.

33 2
Open post by leostranius with ID 18402106384080308
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä. Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.

Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.

Nyt olisi pinnoja 100/100!

31 1
Open post by leostranius with ID 17882364723456488
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. Nyt olisi pinnoja 100/100!

Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.

123 5
Open post by leostranius with ID 17937598452271449
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina? Pitäisikö minun tehdä enemmän? Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin. Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän. ”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.” Linkki koko juttuun biossa.

Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa.

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin.

Miltä homma tuntui tällä kerralla?

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti.

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut.

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal.

Nyt on hyv

42 3
Open post by leostranius with ID 18046897781623960
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. Miltä homma tuntui tällä kerralla? Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. Tarkemmat ajat: -Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126 -Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110 -Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117 Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla. Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. Nyt on hyv

Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa.

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus

22 0
Open post by leostranius with ID 18104333485826104
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa! ”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.” Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?

48 0
Open post by leostranius with ID 18094028656944852
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.

17 0
Open post by leostranius with ID 18316416283285482
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä? Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia. Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa. En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy. Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa