Kävin tällä viikolla jälleen lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Keskustelun jälkeen minulle jäi tunne, että teemme tästä kysymyksestä usein turhan monimutkaisen. Ehkä elämän tarkoitus on lopulta yksinkertaisempi.
Avaruudesta otetut kuvat maasta muistuttavat, miten harvinainen ja haavoittuva elämä on ja miten helposti unohdamme katsoa sitä kauniisti.
Elämä itse on tarkoitus.
Se, että olemme ylipäätään olemassa, on ihme. Ja jos se on ihme, ehkä tärkein tehtävämme on vaalia sitä. Ei vain omaa elämäämme, vaan elämää ympärillämme. Sitä, että mahdollisimman moni voisi kokea, että on hyvä olla olemassa. Tämä kuulostaa lähes lapsellisen yksinkertaiselta. Ja ehkä juuri siksi se unohtuu.
Lapsille opetetaan, että pitää syödä, nukkua, liikkua ja olla kiltti toisille. Aikuisina alamme usein tavoitella jotain muuta. Tavoittelemme tehokkuutta, menestystä, asemaa ja omaisuutta. Samalla etäännymme siitä, mikä oli alun perin selvää.
Yksi keskeinen kysymys onkin vaalimmeko elämää vai kulutammeko sitä?
