Kun puhutaan kestävästä elämästä, keskustelu siirtyy usein nopeasti poliittiseen päätöksentekoon, yritystoimintaan ja yksilön arjen valintoihin. Välillä siihen, mistä kaikesta meidän pitää luopua, miten paljon kaikki maksaa ja miten vaikeaa muutoksen tekeminen on. Silti kysymys voisi olla paljon yksinkertaisempi: millaista on hyvä elämä?
Kun katsoo tutkimusta ja ihmisten kokemuksia, hyvä elämä näyttää rakentuvan yllättävän samoista asioista kestävän elämän kanssa. Uni, ravinto, liikunta, läheiset ihmissuhteet ja tunne siitä, että tekee jotain merkityksellistä. Ei kovin dramaattista, mutta yllättävän vaikeaa toteuttaa. Ehkä kestävän elämän kysymys ei lopulta olekaan tekninen vaan inhimillinen.
Neljä askelta kestävään elämään
Keskusteluissa kestävästä elämästä törmää usein samaan ongelmaan: tiedämme paljon enemmän kuin teemme.
1. Tiedon ja toiminnan ristiriidan ylittäminen tekemisellä
Puhutaan kognitiivisesta dissonanssista. Tiedämme esimerkiksi, että liikkuminen kävellen tai pyörällä tekee hyvää, mutta kuljemme autolla lyhyitäkin matkoja. Tiedämme, että kulutus kuormittaa ympäristöä, mutta ostelemme silti yhä uusia turhakkeita. Ristiriita ei purkaudu pelkällä tiedolla. Se purkautuu tekemällä. Perinteisesti on ajateltu, että tieto johtaa arvoihin ja arvot tekoihin. Mitä jos se onkin toisinpäin? Alat arvostamaan asioita, joita teet ja näistä asioista haluat hankkia tietoa. Kädestä sydämeen ja sieltä aivoihin.
Kun vain pyöräilet, alat arvostamaan pyöräilyä ja tulet samalla hankkineeksi tietoa pyöräilyn hyvinvointivaikutuksista. Kun vain syöt kasvisruokaa, alat tykkäämään siitä ja hankkimaan tietoa sen terveysvaikutuksista. Kun vain lopetat ostelun, huomaat, että minimalismi säästää rahaa ja mahdollistaa merkityksellisen tekemisen. Laitat kognitiiviset vinoumat ja vahvistusharhat tekemään töitä puolestasi.
2. Olennaisuuksien tunnistaminen
Kestävyyskeskustelu jää usein yksityiskohtiin. Muovikassi vai paperikassi. Todellinen kysymys on kuitenkin usein mitä siellä kassissa on? Sama pätee ilmastokeskusteluun. Oman hiilijalanjäljen grammojen viilaaminen voi tuntua tärkeältä, mutta joskus suurempi vaikutus syntyy siitä, että vaikuttaa laajemmin työssä, yhteiskunnassa tai politiikassa.
3. Vastuunkanto
Kestävä elämä ei tarkoita, että yksi ihminen kantaa harteillaan koko maailman painon. Tai edes huolehtii yksin Kiinan päästöistä. Mutta se tarkoittaa sen ymmärtämistä, mihin juuri minä voin vaikuttaa? Tässä auttaa Rutger Bregmania mukaillen moraalinen kunnianhimo.
Ehkä vastuunkantoon kaivattaisiin sitä, että jokainen meistä tunnistaisi itsessään Bregmanin kuvaamaa yhdistelmää:
- aktivistin idealismi
- start-up-yrittäjän kunnianhimo
- tieteilijän kriittisyys
- munkin vaatimattomuus
4. Pitkän pelin pelaaminen
Ihmiset yliarvioivat usein muutoksen nopeuden lyhyellä aikavälillä ja aliarvioivat sen voiman pitkällä aikavälillä. Matematiikka näyttää tämän hyvin.
- Jos mitään muutosta ei tapahdu vuoden aikana:
- 1,00^365 = 1
- Mutta jos jokainen päivä on yhden prosentin parempi:
- 1,01^365 ≈ 37
- Kahden prosentin parannus päivässä:
- 1,02^365 ≈ 1377
Pienet johdonmukaiset muutokset muuttavat lopulta kaiken. Luonnossa tämä on normaalia. Ajatellaan vaikka evoluutiota. Ajatellaan lehtimuurahaisten maanviljelystaitoja tai karhukaisen kykyä selviytyä erilaisissa olosuhteissa. Elämä rakentuu hitaista, pitkäjänteisistä prosesseista. Miljoonista vuosista.
Joskus kestävän elämän voi tiivistää myös hyvin arkisiin valintoihin.
Lopuksi vielä viisi yksinkertaista askelta hyvään elämään
- Käytä aikasi oikein.Tee asioita, jotka ovat oikeasti merkityksellisiä.
- Syö kasvisruokaa.Hyvää terveydelle, ympäristölle ja eläimille.
- Liiku kävellen tai pyörällä.Hyödyttää kehoa, mieltä ja usein myös kukkaroa.
- Ole minimalisti.Vähemmän tavaraa tarkoittaa usein enemmän aikaa ja rahaa.
- Vaikuta lahjoittamalla.Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Joskus tehokkain tapa toimia on tukea (ajallisesti tai rahallisesti) niitä, jotka tekevät muutosta työkseen.
Voisiko hyvä elämä ja kestävä elämä olla tosiaan ihan sama asia? Kestävä elämä esitetään joskus luopumisena. Oikeasti se on jotain ihan muuta. Kestävä elämä on yksinkertaisesti hyvää elämä.
Tällöin kestävyyden ongelma ei ole se, että hyvä elämä olisi vaikea saavuttaa. Ongelma on se, että olemme unohtaneet, mitä hyvä elämä oikeastaan on.
PS. Tämä kirjoitus sai inspiraation siitä kun kävin hyvän tulevaisuuden aamukahveilla keskustelemassa aiheesta ”Millaista on kestävä elämä?” Yhdessä Arto O Salosen ja Sari Laineen kanssa. Keskustelun tallenne on katsottavissa/kuunnteltavissa täällä:
https://www.youtube-nocookie.com/embed/HvKCTG0mggE?rel=0&autoplay=0&showinfo=0&enablejsapi=0
