Vuosi 2013 kaupunginvaltuutettuna: Yhteenveto ja 10 numeroa valtuustotyöstä

Leo Stranius-Kuva Hanna HeikkiläEnsimmäinen vuosi kaupunginvaltuutettuna on takana.

Olen halunnut edistää työssä avoimuutta, positiivisuutta ja proaktiivisuutta.

Helsingin kaupunginvaltuutettuna pääsee usein päättämään konkreettisista kysymyksistä. Työ on mielenkiintoista.

Asiat ovat monimutkaisia ja usein oman asiantuntemuksen ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että niihin perehtyessä oppii jatkuvasti uutta. Ja koska asiat ovat niin konkreettisia ja koskettavat monia kaupunkilaisia suoraan, ottavat asukkaat myös aktiivisesti yhteyttä. Tämä on hienoa!

Toisaalta poliittinen kilpailu johtaa helposti muiden ansioiden vähättelyyn ja oman roolin ylikorostamiseen. Tämä vaikeuttaa yhteistyötä ja saa politiikan näyttämään helposti mädältä ulospäin. Ensimmäisen vuoden kokemuksieni pohjalta olen viritellyt mm. kampanjaa paremman politiikan puolesta.

Yle ja Svenska Yle ovat jo ehtineet julkaista tilastoja valtuutettujen tekemisistä.

Ohessa on joitain numeroita vielä hiukan tarkemmin omasta valtuustovuodestani koskien kymmentä eri asiaa:

– Valtuuston kokouksia 20 kpl (ei poissaoloja)
– Ympäristölautakunnan kokouksia 19 kpl (poissa yhdestä kokouksesta)
– Helsingin Energian johtokunnan kokouksia 11 kpl (poissa kahdesta kokouksesta)
– Valtuustossa käyttämäni puheenvuorot: 23 kpl (yhteensä 42min 27s)
– Valtuustoaloitteita: 4 kpl (päästökiintiöt, bussikaista, energiansäästö, ruokahävikki)
– Valtuuston kyselytuntikysymyksiä: 2 kpl (päästöjen raportointi, keskuspuiston opasteet)
– Ponsiesityksiä: 2 kpl  (päästökiintiöt, Kruunuvuorenrannan jäteputkikeräys)
– Palautusehdotuksia: 1 kpl (maksuton joukkoliikenne kantoliinassa tai -repussa lastaan kantavalle)
– Kaupunginvaltuutetun työhön liittyvät kokoukset vuonna 2013: 142 kpl (tilanne 16.12.2013)
– Kaupunginvaltuutetun työhön käyttämäni aika vuonna 2013: 489 tuntia (tilanne 16.12.2013)

Ilman korvausta työtä ei ole tarvinnut tehdä. Luottamustehtävästä maksetaan vähintään kohtuulliset kokouspalkkiot. Kaupunginvaltuuston kokouksista maksetaan kaupunginvaltuutetulle 355 euron korvaus. Mikäli kokous venyy yli kolmen tunnin mittaiseksi, on korvaus 532,50 euroa kokoukselta. Lisäksi valtuutetut saavat käyttöönsä maksutta mm. kaupungin sisäisen joukkoliikennelipun ja liikuntaviraston vapaakortin.

Lautakunnan tai johtokunnan kokouksista maksetaan jäsenelle 125 euroa/kokous. Lisäksi lautakuntien puheenjohtajille ja varapuheenjohtajille (itse toimin varapuheenjohtajana niin ympäristölautakunnassa kuin Helsingin Energian johtokunnassakin) maksetaan 2185 euron vuosipalkkio. Olen kirjoittanut kokouspalkkioista tarkemmin tänne: Ovatko kaupunginvaltuuston kokouspalkkiot ja muut etuudet kohtuullisia?

Eniten intohimoja herättäneet keskustelut vuonna 2013 ovat olleet mielestäni Jätkäsaaren tornihotelli ja Meri-Rastilan osayleiskaava. Tärkeimpiä asioita ovat kuitenkin olleet heti valtuustokauden aluksi sovittu valtuustostrategia, keväällä sovittu budjettiraami sekä syksyllä neuvoteltu investointiohjelma ja vuoden 2014 budjetti. Näissä Vihreät saivat neuvoteltua monta tärkeää asiaa läpi. Tulevina vuosina tärkeimpiä kysymyksiä valtuustossa on uusi yleiskaava ja Helsingin Energian kehitysohjelman toimeenpano.

Politiikka on yhteistyötä. Jos jokin yksittäinen asia pitää kuitenkin nostaa esille, niin pidän vuoden suurimpana henkilökohtaisena saavutuksenani  sitä, että vuoden 2014 budjetissa Helsingin ympäristökeskukselle on tiukasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta budjetoitu 500 000 euroa aiempaa enemmän rahaa. Tästä 300 000 euroa käytetään avointen virkojen täyttämiseen, 100 000 euroa ilmastotyöhön ja 100 00 euroa metsäisen suojeluverkoston edistämiseen.

Harjoitteluvuosi kaupunginvaltuustossa on nyt ohi. Ensi vuoden alusta hommat jatkuvat entistä tiiviimmin.

Mitä asioita toivot minun edistävän Helsingin kunnallispolitiikassa vuonna 2014? Palaute on enemmän kuin tervetullutta!

2 kommenttia artikkeliin ”Vuosi 2013 kaupunginvaltuutettuna: Yhteenveto ja 10 numeroa valtuustotyöstä”

  1. Minusta tuo poliittinen kilpailu ei ole edes totta, koska se ei tunnu olevan poliittista niistä lähtökohdista joita valituksi tulleet ovat vaaleissa puolustaneet, vaan joistakin ihan muista. Ainakin usko politiikkaan on tämänkin vuoden aikana karissut taas reilusti, kun lehmiä on taas kaupattu ja ryhmiä kuritettu. Ikävää myös, että vihreiden kannatus ei tuo sitten samassa suhteessa vihreille valtaa mokailla tai parantaa asioita, vaan vanha valtablokki jatkaa. Demareihinkin on kannatuksessa välimatkaa suurehkon pienpuolueen verran, mutta silti demarit vievät ja vihreät vikisevät, kun virkamiehet ovat vanhan vallan jäljiltä.

    Keskustelun taso salissa on myös aika koomista, kun joku voi ensin sanoa mielipiteensä jostakin ja sitten joku sanoo heti perään olevansa toista mieltä, mutta tämä tarkoittaakin ensimmäiselle että hän ei saa sanoa omaa mielipidettään, vaikka on juuri sen sanonut, ja että tämä toista mieltä ollut on juurikin nostanut itsensä kaikkien yläpuolelle, vaikka on pysynyt itse asiassa ja tämä toinen haluaa kohdistaa kritiikin persoonaan. Kotikatsomossa voi vain suu auki ihmetellä, että mitä siellä nyt oikein tapahtuu.

    Olen ollut huomaavinani, että kirjoitetun tekstin voi ymmärtää aivan väärin ja jos ei aivan rautalankaa ole, niin moni avaa sen omista lähtökohdista ja päätyy sitten kanssa aikamoisiin virhepäätelmiin. Kansalaisten kesken tämä lienee vaaratonta, koska kuten huomattua niin kansalaiset eivät voi politiikkaan paljoa vaikuttaa, mutta varsinkin vihreiden poliitikkojen suhde moneen äänestäjäryhmään on lukkiutunut noihin samoihin asemiin, jotka perustuvat avaamattomille väärinkäsityksille, jotka ovat alkaneet elää omaa elämäänsä vuosien mittaan. Paitsi kannatus, niin myös edustajat ovat ehkä sitten alkaneet muistuttaa yhä enemmän toisiaan, kun ulospäin syntynyt kuva on kaventunut ja tämä on näkynyt sitten vaaleissa. Oikeastaan puoluepolitikan pitäisi palata kaduille, jos haluaa viestinsä ulos netistä ja kapeista piireistä. Ei ainakaan pitäisi uskotella suoran demokratian vaikutusmahdollisuuksiin, koska puoluepolitiikka peleineen kuitenkin määrää ja demokratia vikisee.

    Ainakin vihreät ovat tälläkin kaudella hankkineet itselleen ongelmia lisää, kun tuo kaavavisio on ainakin taas täysin omaan koipeen ampumista, nyt kun siihen on vähän enemmän tutustunut, tai siis propagandaa nauttinut. Vaikka eräillä oli ehkä ehdollinen suhtautuminen Vartiosaaren suhteen, niin Vanhankaupunginlahden alueen piti ainakin olla rakentamiselta suojattu. Nyt näyttää senkin suhteen pahalta, kun muistaa mitä kyytiä annettiin luontoarvoille salissa Meri-Rastilan suhteen. Vartiosaaren saisi näyttämään sillan avulla yleishyödylliseltä kaupunkilaisille, jolloin kaupungin oman maan rakentamatta jättäminen voisi tulla kysymykseen, mutta aika vähän on sanottavaa enää tuossa kohtaa, jos kaupungin mielestä Vantaanjoen suualueella ei ole mitään arvoa. Itse en tajua kaupungin toimintaa, kun jos jättäisi reilusti nämä kaikki alueet pois, niin sillä tekisi aidon tiivistämisen paljon hyväksytymmäksi, kun ihmisille jäisi näitä ”pakopaikkoja”, jotka olisivat ihan kunnon kokoisia. Sillä jääkö jollekin muulle elukalle tilaa, on ainakin turha mitään enää näköjään perustella. Alkaa vain olla keinot vähissä, kun kaupunki ei näe alueissa arvoa, eikä poliitikkoja saa näkemään niissä arvoa, ja rakentaminen ei sillä esty jos porukkaa tulee hakemaan itselleen sakot niskoittelusta, mutta poliisi kantaa pois. On vielä liikkeellä halua kaventaa valitusoikeutta, joten tämä perhanan mylly uhkaa syödä kaiken. Tässä kohtaa mitataan aika paljon vihreiden poliitikkojen kykyjä, koska jos kaupungin halu toteutuu kuin vettä vain, niin ainakin tietty osa vihreiden äänestäjäkunnasta heittänee pyyhkeen kehään.

    Autopaikkanormi on yksi juttu, joka pitäisi murhata, kun ei ole mitään järkeä rakentaa nyt sitten autokaupunkia ja urbaania joukkoliikennekaupunkia päälletysten. Erilaisin taloudellisin kannustein, kuten autopaikat naapureilla maksattaen, halutaan aktiiviautoilijoita kantakaupunkiin ajelemaan lyhyitä matkoja, vaikka samalla rakennetaan mittavia joukkoliikenneparannuksia ja puhutaan kauniita ympäristöstä ja ilmastosta. Samalla pelastaisi monta luontoaluetta, kun tiivistäminen onnistuisi niin, että voisi rakentaa paljon enemmän asuntoja nykyiseen nähden. Valitettavasti näyttää olevan aivan turha kansalaisten näistä asioista kaupunkia painostaa, joten vihreiden kannattaisi ehkä koittaa hieman hyvässä mielessä populistisempaa otetta, kuin akateemista viisastelua, jotta esimerkiksi juuri autopaikkanormin tuottaman ongelmat tulisivat ihmisille selviksi. On nurinkurista, että autopuolueen jäsenistökin puhuu urbaanista kaupungista, mutta sitten itse asettamillaan reunaehdoilla estää sellaisen rakentamisen mistä itse vaaleissa puhuu, eikä tämäkään herätä missään lehdistössä mitään ihmetystä, mutta sitten yimbyistä tehdään nimbyjä. Olisi kuitenkin merkittävä saavutus jättää nuo alueet rakentamatta, mutta koska keinoja estää rakentamista kokonaisuudessaan ei taida olla, niin rakentaisi sitten edes sellaista kaupunkia mitä poliitikot vihreitä myöten lupailevat, eikä muutaman tuhannen ihmisen lähiöitä pitkin metsiä.

  2. Avoimuus on mielestäni hyvä lähtökohta. Harmaata (kaava)aluetta tallaa jo riittävän moni. Avoimuus aiheuttaa joillekin joskus vastareaktion, joka on otettava avoimesti vastaan. 😉 Tai positiivisen pro-aktiivisesti, kuten sinä olet itsellesi missioksi määritellyt. Jouluja!

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!