Pidimme torstaina 11.11.2021 näyttelijä Minka Kuustosen kanssa Instalive-keskustelun siitä, mitä jokaisen tulisi tietää ilmastokriisistä.
Kävimme keskustelussa läpi omia henkilökohtaisia ajatuksia ilmastokriisistä sekä keskustelimme siitä, mitä itse olemme tehneet päästöjen vähentämiseksi.
Vaikka ennätyslukemissa ei välttämättä ollakaan, on ilmastouutisoinnin määrä ja laatu kasvanut viime aikoina silti merkittävästi. Esimerkiksi Suomessa Yle aloitti lokakuussa Ilmastolive-uutisoinnit, Helsingin Sanomat on lisännyt uutisointia ilmasto- ja luontoasioista ja Kauppalehden uutisaiheistakin löytyy nykyään oma vastuullisuus -osionsa.
Mikä on median rooli ilmastokriisissä? Asiaa voi lähestyä monesta eri näkökulmasta.
Kestävyysmuutoksen tekijät livelähetyksessä 11.11.2021 aiheena oli median rooli ilmastokriisissä.
Ensimmäisenä tulee mieleen tietysti se, millaisia juttuja ja miten paljon niitä tehdään. Toinen tärkeä rooli on mediayritysten tai -organisaatioiden oma ilmastotoiminta. Median roolia voi arvioida ja lähestyä esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta:
Tänään tein viimeisiä korjauksia tulevaan kirjaani Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän.
Seuraavaksi kirja lähtee painoon ja ilmestyy heti tammikuussa 2022. Perinteisen painetun kirjan ohella teoksesta on tulossa myös e- ja äänikirjat. Kirjan kustantajana toimii Intokustannus.
Alla kirjan esittely niin kuin se on esitelty kustantajan katalogissa. Kannattaa katsoa tuo katalogi. Jälleen kerran Innolta on tulossa iso kasa huippumielenkiintoisia teoksia!
Verkostoituessa kehittää osaamista, voi saada ja jakaa tietoa, olla vaikuttavampi säästää kustannuksissa sekä antaa ja saada vertaistukea. Hyviä paikkoja verkostoitua on tietysti erilaiset tapahtumat, kurssit, seminaarit ja webinaarit sekä sosiaalinen media.
Itse olen verkostoitunut esimerkiksi opiskeluiden myötä, työelämässä, vapaaehtoistoiminnassa, järjestötyössä, politiikassa, yritysten parissa sekä tietysti sosiaalisessa mediassa ja verkossa.
Kokeilen tänä vuonna joka kuukausi jotain uutta tapaa. Lokakuussa kokeilin voisinko oppia ratkaisemaan Rubikin kuution.
Aiempaa kokemusta kuution ratkaisemisesta minulla ei ollut. Ellei sitä lasketa, kun kerran lapsena kylässä ollessamme jäin hetkeksi isäni ystävän luokse yksin. Löysin hyllystä rubikin kuution ja keksin, että kuutiossa olevat värejä osoittavat tarrat saa irti. Irroitin tarrat ja asettelin ne uudestaan niin, että kaikki värit olivat oikein. Isäni ja hänen ystävänsä tullessa takaisin esittelin ylpeänä, miten olin ratkaissut kuution.
Nyt kun lihaton lokakuu on ohi, on aika kokeilla vegaanista ruokavaliota. Tämä tekee hyvää ilmastolle ja ympäristölle, omalle terveydelle sekä eläinten hyvinvoinnille.
Onneksi yritykset ovat tarttuneet kasvavaan markkinaan. Kaupat ja ravintolat ovat nykyään täynnä toinen toistaan parempia vegaaniruokia ja tuotteita.
Ihan huikeaa! Alunperin ajattelin, että olen tyytyväinen, jos saan kerättyä rahaa kodittomille nuorille Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjassa yhteensä 1000 €. Pidin tätä haastavana, mutta mahdollisena tavoitteena. Halusin toimia kampanjassa vapaaehtoisena, jotta kukaan ei olisi suojaton, huomaamaton eikä toivoton. Jokainen on tärkeä eikä kukaan saa olla unohdettu. Lopulta kävi kuitenkin niin, että lahjoittajia löytyi verkostoistani peräti 237 ja lahjoituksia kertyi kolmen päivän aikana 12 625 €. Koko kampanjassa saatiin … Lue lisää
Katu ei ole koti! Suomessa on yli 800 koditonta nuorta, joista noin puolet pääkaupunkiseudulla.
Minäkin olin aikoinaan koditon, ja asia koskettaa syvästi. Omista kokemuksistani ja lapsuudesta olen kertonut hiljattain esimerkiksi Apu-lehden haastattelussa sekä sitä ennen omaelämäkerrassani Ekoistin muistelmat ja kirjassa Elämäni Vegaanina.
Siksi käytin tämän päivän keräämällä rahaa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan. Kampanjan tavoitteena on kerätä 50 000 euroa 55 tunnin aikana. Oma lupaukseni tuosta oli 1000 euroa.
Kokeilen tänä vuonna joka kuukausi jotain uutta tapaa. Syyskuussa kokeilin 10 tunnin dieettiä.
Kuuntelin elokuussa Jeannette Hyden kirjan 10 tunnin dieetti. Kyseessä on kiinnostava teos ravitsemuksesta. Hyden mukaan pitämällä vuorokaudessa 14 tuntia taukoa syömisestä (päivittäinen pätkäpaasto), elimistö saa levätä, polttaa rasvaa ja voi paremmin. Samalla tulee ehkäistyksi monia sairauksia ja elimistön lievää tulehdusta.
Itselläni ei ole painon kanssa ongelmia tai tarvetta laihduttaa. Enemmänkin näin kokeilun mahdollisuutena syödä terveellisemmin ja voida paremmin.
Pätkäpaastossa kaikki syöminen ajoitetaan vuorokaudessa 10 tunnin sisälle ja vastaavasti paastotaan 14 tuntia. Itselläni tämä tarkoitti käytännössä sitä, että noin klo 16-18 välillä syömäni päivällisen jälkeen jätin iltapalan väliin ja söin seuraavan kerran aamupalan noin klo 6-8 välissä riippuen edellisen päivän päivällisen ajankohdasta. Paaston aikana voi juoda vettä ja teetä.
Kun aloitin, näytti kotona oleva kehonkoostumusmittari (Garmin älyvaaka) seuraavia lukemia:
Olemme käyneet lasten kanssa usein viikonloppuisin uimahallissa uimassa. Polskimisen jälkeen on kiva jäädä uimahallin kahvila-ravintolaan syömään ja katselemaan lasien läpi muiden uintia.
Viime sunnuntaina uimahallin kahvilassa oli tarjolla lihapullia ja perunamuusia. Tapettuja ja kuolleita eläimiä. Ällöttävää. Yleensä ravintolasta saa kysymällä kuitenkin aina myös vegaaniruokaa. Tällä kertaa keittiö valmisti meille spagettia soijasuikale-tomaattikastikkeella. Leipien päälle tuli lisäksi vegaanista margariinia.
10-vuotiaan lapsen meille valmistamat vegaanihampurilaiset
Hämmästyttävän moni lapsiperhe otti uimahallin ravintolassa mukisematta tuon tarjolla olleen lihapulla-annoksen. Miksi? Veikkaan, että siksi kun sitä tarjottiin.
Ravitsemuksen, ympäristön ja ilmaston sekä eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta meidän annos oli parempi. Suurella todennäköisyydellä se oli parempi myös maun puolesta. Miksi se ei ollut lainkaan tarjolla ruokalistalla?
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m -pyörä n. 5 km -juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti 1. kierros 38 min 2. kierros 33 min 3. kierros 28 min 4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa.
Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin.
Miltä homma tuntui tällä kerralla?
Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti.
Tarkemmat ajat: -Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126 -Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110 -Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117
Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.
Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut.
Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal.
”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”
Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa.
Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?
Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.
Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.
En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.
