Elokuun kokeilu: Käsilläseisonta

Kokeilen tänä vuonna joka kuukausi jotain uutta tapaa. Elokuussa harjoittelin käsilläseisontaa.

Olen viimeksi seisonut tai kokeillut käsilläseisontaa lapsena. Muistan, että yläkouluikäisenä liikunnan tunnilla sai pisteitä liikuntanumeroa varten, jos osasi tehdä permannolla tiettyjä voimisteluliikkeitä. Tuolloin onnistuin sekä käsilläseisonnassa että käsilläkävelyssä. Tämän jälkeen en ole hommaa kokeillut.

Kuukauden harjoittelun jälkeen onnistun käsilläseisonnassa seinää vasten. Kuten kuvasta kuitenkin näkyy, vartalo ei ole suorassa enkä pysy montaa sekuntia asennossa ilman tukea.

Halu kokeilla käsilläseisontaa taisi herätä siitä, kun kesällä Hangossa ystävämme teini-ikäinen lapsi seisoi käsillä suvereenisti ja teki tasaisella nurmikolla voltin taaksepäin. Homma näytti niin hienolta, että halusin kokeilla, voisiko moinen onnistua vielä minulta.

No ei onnistunut. Ei lähellekään. En edes uskaltanut tai osannut kunnolla ponnistaa käsilläseisonta-asentoon. Siispä harjoittelemaan.

Ajattelin, että yksi kuukausi voisi olla sopiva aika oppia käsilläseisontataito uudestaan, jos harjoittelen hiukan joka päivä. Alkuun katsoin YouTubesta Jukka Rajalan erinomaisen opetusvideon.

Tein päivittäin muutaman minuutin ajan videossa näytettyjä harjoituksia. Seinälle nouseminen oli vielä suhteellisen helppoa ja muutaman viikon jälkeen uskalsin aika hyvin kiivetä jalat edellä naama seinän suuntaan lähes pystyasentoon.

Sen sijaan ponnistus käsilläseisontaan (seinää vasten) osoittautui todella vaikeaksi. Kuukauden lähes päivittäisen harjoittelin jälkeen en edelleenkään pääse ponnistamalla kunnolliseen käsilläseisonta-asentoon tai edes L-asentoon.

Käsilläseisonta vaatii aika paljon lihasvoimaa. Silti oma ongelma ei vaikuta olevan siinä, ettenkö jaksaisi seisoa käsilläseisonta-asennossa. Enemmänkin haaste on siinä, että uskaltaisin tai osaisin ponnistaa kunnolla. Sen jälkeen on ihan erikseen vielä se, että pysyisin käsilläseisonta-asennossa ilman seinän tukea. Tätä en ole päässyt harjoittelemaan vaan kaikki energia on mennyt tuon ponnistuksen harjoitteluun.

Nyt kun katsoin tätä kirjoittaessa uudestaan Rajalan videon, niin hänhän toteaakin lopussa, että tyypillisesti käsilläseisonnan oppiminen kestää puolesta vuodesta vuoteen. Täytynee siis vielä jatkaa harjoitteita, jos todella haluan oppia seisomaan käsillä.

Lisäksi käsilläseisonnan harjoittelun lomassa pitäisi opetella kärrynpyörä ja oikeanlainen kaatuminen.

Syyskuussa taas kuitenkin kohti uusia kokeiluja.

Ohessa kokemukset aikaisempien kuukausien kokeiluista.

Yksi kommentti artikkeliin ”Elokuun kokeilu: Käsilläseisonta”

  1. Hei,
    Sehän Leon käsilläseisonta sujuu kuvan perusteella vallan mainiosti! Itse olen suorittanut kyseisen operaation seinää vasten viime vuosituhannen lopussa menestyksekkäästi. Toki se vaati seinän tukea enkä ilman sitä tukea ole koskaan onnistunut. Sama koskee kärrynpyöriäni ja volteistahan nyt olenkin vain lähinnä haaveillut. Ehkä jossain erittäin pehmustetussa huoneessa voisi onnistua tai sitten uima-altaaseen metristä noniin ehkei enää sentään. LOL

    Mitä tulee pakolliseen säätarkkailuun, nyt näyttää syksy alkavan uskollisesti ajallaan ja tavallaan kesän jälkeen kuten vanhoissa oppikirjoissa opetetaan. MIten lie onkaan talven laita sitten joskus? Sitä ennen toimikaamme luonnon monimuotoisuuden puolesta kukin voimillamme ja tavoillamme.
    🙂

Kommentointi on suljettu.

Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.