Tekeminen on sanomisen korkein muoto: Mitä olen saanut aikaan?

Leo Stranius 2014Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa tänään (8.4.2015).

Erityisen ilahduttavaa on, että peräti kuusi prosenttia kaupunkilaisista (noin 37 000 asukasta) voisi kuvitella äänestävänsä minua. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien 4.4. julkaisemassa gallupissa. Olen koko Helsingin 31. suosituin ehdokas ja vihreitä äänestävien keskuudessa sijalla kuusi.

Yhtään ääntä ei ole tietysti vielä annettu, mutta tästä asetelmasta on hyvä ponnistaa viimeisen kahden viikon kampanjarutistukseen. Vihreille povataan Helsingissä viittä paikkaa. Läpimenooni on hyvät mahdollisuudet.

Jos harkitset äänestäväsi minua, olet ehkä kiinnostunut siitä, mitä olen tehnyt ja saanut aikaiseksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen saralla tähän mennessä.

Ohessa on joitakin viime vuosien saavutuksiani. Lisää voi lukea esittelystäni ja julkisesta ansioluettelostani.

Kaupunginvaltuusto

Olen toiminut Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuoden 2013 alusta lähtien. Tuona aikana olen saanut neuvoteltua lisää rahaa kaupungin ympäristökeskukselle, tehnyt 12 valtuustoaloitetta ja toiminut asukkaiden äänitorvena kaupungin suuntaan mm. Tattarisuon ja Itä-Pakilan tapauksissa sekä lukemattomissa muissa paikallisissa tilanteissa. Vihreässä valtuustoryhmässä olemme saaneet lisää rahaa varhaiskasvatukseen ja koulutuksen, saaneet nostettua kaupungin päästövähennystavoitetta sekä edistettyä kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä. Vihreitä saavutuksia voi lukea täältä.

Aloitteeni tyttöjen ja poikien liikuntatuntien yhdistämisen kokeilusta meni hiljattain läpi. Samoin vihreää valoa saivat aloitteeni kaupungin tilojen energiasäästötoimenpiteistä ja koulujen ruokahävikin hyödyntämisestä. Tällä hetkellä kaupunki käsittelee myös mm. aloitteitani työsuhdepyörien käyttöönotosta ja kestävyyskriteerien käytöstä kaupungin sähkönhankinnassa sekä aloitettani vegaaniruuan saamiseksi kaupungin päiväkoteihin.

Ympäristöjärjestöt

Olen toiminut suomalaisissa ympäristöjärjestöissä aktiivisesti vuodesta 1998 lähtien. Luonto-Liiton toiminnanjohtajana olen työskennellyt vuodesta 2009. Lisäksi olen toiminut Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaavana ja suojelupäällikkönä. Luottamushenkilönä olen ollut muun muassa Maan ystävien ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin puheenjohtaja.

Lähes 20-vuoden aikana olen ehtinyt olla käynnistämässä ja toteuttamassa lukemattomia kampanjoita ja hankkeita. Yksi näistä saatiin tänä keväänä maaliin, kun eduskunta hyväksyi ilmastolain. Neljä vuotta sitten olin mukana neuvottelemassa nykyistä hallitusohjelmaa, jossa Suomi asetti tavoitteeksi mm. olla maailman ympäristötietoisin kansakunta ja hiilineutraali yhteiskunta.

Kansalaistoiminta

Olin mukana tekemässä suoran demokratian historiaa ollessani yksi vireillepanija Suomen historian ensimmäisessä kansalaisaloitteessa, joka päätyi eduskunnan äänestykseen. Aloite koski turkistarhauksen kieltämistä. Lisäksi olen ollut viime aikoina aktiivinen esimerkiksi Talvivaaran kaivokseen ja Suomen susipolitiikkaan liittyvissä keskusteluissa. Olin tuomassa Suomeen aikanaan degrowth-liikkeettä ja uutta ympäristön reunaehdot tunnustavaa talouskeskustelua. Olen käynyt puhumassa kansalaistoiminnasta ja tehnyt pari selvitystä epämuodollisesta kansalaistoiminnasta (pdf) ja verkkovaikuttamisesta.

Arjen valinnat

Pyrin omassa arjessani toimimaan niin ympäristöystävällisesti kuin mahdollista. Todelliset ympäristövalinnat, joita olen omassa arjessani tehnyt, ovat ekosähkön käyttö, kohtuullisissa neliöissä asuminen, ympärivuotinen pyöräily, lomalentämisen lakko ja vegaaniruokavalio. Hiilijalanjälkeni on noin 2867 kg vuodessa.

Ympäristöongelmia ei kuitenkaan ratkaista pelkästään yksilönvalinnoilla. Puhtaamman tulevaisuuden eteen täytyy tehdä töitä myös eduskunnassa (ks. vaalivideo ja kampanjateemat). Siksi pyrin eduskuntaan.

Kun saimme ensimmäisen lapsen, pidin suosittua Ekoisi-blogia Vauva-lehden sivuilla. Vuoden 2013 olin hoitovapaalla lapseni kanssa. Lisäksi olen pitkään puhunut ja kirjoittanut elämän- ja ajanhallintaan liittyvistä asioista. Keväällä 2015 toteutui joukkorahoituskampanja, joka mahdollistaa toimestani henkilökohtaisen ajanhallintavalmennuksen. Olen kirjoittanut yhdessä Tom Henrikssonin kanssa kirjan Ekopop – Ekologien ja onnellisen elämän opas.

Eduskuntavaaleissa 2015 tein lupauksen, että lahjoitan hyväntekeväisyyteen 30 000 euroa (10 % kansanedustajan palkastani), jos tulen valituksi eduskuntaan.

Yksi kommentti artikkeliin ”Tekeminen on sanomisen korkein muoto: Mitä olen saanut aikaan?”

  1. Jos oli osaa tuossa Kymijoen kalaporrashankkeessa, eli siinä että kaupunki omistajana tyrkkii Heleniä kantamaan vastuunsa, niin sulka hattuun vaan. Huomattavaa, että miljoonan sävyn vihreät kokkarit vastustivat niitäkin.

    Vähän hailakan vihreätä se tuollainen lomalentojen boikotoinnin tyyppinen on minun makuuni, mutta kiitettäväähän tuo yrityksen määrä on. Jossain kohtaa tulee sitten sekin hetki, kun suuri yleisö alkaa nähdä sen mitä luonnontutkijat jo tietävät. Ehkä sitten politiikassakin voi puhua oikeasti siitä mitä pitää tehdä, eikä se mikä nyt näyttäytyy syvän vihreänä ääriajatteluna ole enää niin oudon kuulloista. Turha miettiä tuleeko se turhan myöhään, kun juna on jo monen asian suhteen mennyt.

    Yhdeltä ei voi mahdottomia pyytää maailman edessä, mutta jos kaataa patoja ja suojelee metsää hehtaari kerrallaan, niin ainakin tarjoaa luonnolle paremman mahdollisuuden elää vapaana. Ja siinä samalla niille ihmisille, jotka kokevat kuuluvansa enemmän luontoon kuin kaupunkiin. Näiden toiveiden takia itsekin kiikutin lapun virkailijalle.

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin