Viisi ehdotusta: Miten susipolitiikkaa voitaisiin Suomessa parantaa?

Leo Stranius 2014Kommentoin maanantaina 12.1.2015 Ylen A-studiolle Suomen susipolitiikkaa.

Miten Suomen susipolitiikka on onnistunut? Miten salametsästys saadaan vähenemään?

Suomessa on noin 140-155 sutta. Maa- ja metsätalousministeriö sallisi kahden vuoden kokeiluna jopa 29 suden tappamisen vuosittain.

Esimerkiksi Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piiri on sitä mieltä, että alkavalle kaudelle pitäisi myöntää vähintään 50 kaatolupaa, muuten susikanta kasvaa liikaa.

Luonto-Liiton mielestä kannanhoidoidollista metsästystä ei tule kohdistaa lajiin, joka on Suomessa erittäin uhanalainen ja ennen kuin susikanta on geneettisesti kestävällä tasolla.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ohessa on viisi ehdotusta, miten Suomen susipolitiikkaa voitaisiin muuttaa paremmaksi:

1. Keskusteluyhteyden luominen eri osapuolten välille. Tarvitaan aito keskusteluyhteys sudensuojelijoiden ja maaseudun asukkaiden välille. Niin kauan, kun susialueilla elävät ihmiset kokevat, ettei heitä kuunnella, riittää myös niitä, jotka tarttuvat oman käden oikeuteen – ja niitä jotka ymmärtävät laittomiin keinoihin tarttuvia. Ilman vuoropuhelua ei sudensuojelun tilanne parane. Tämä taas ei onnistu ennen kuin ollaan valmiita aidosti kuuntelemaan, mitä muut sanovat. Ilman leimaamista, vihaa ja ennakkoasenteita.

2. Salametsästyksen ehkäiseminen. Salametsästyksen torjuntaan ja selvittämiseen tarvitaan enemmän hallinnon ja viranomaisten resursseja. Lainkuuliaisia metsästäjiä, jotka ilmiantavat salametsästäjiä, voitaisiin vaikka palkita. Toinen keino olisi varmistaa että salametsästäjät eivät voi käyttää pantatietoja hyväksi (esim. julkaisemalla tiedot tarpeeksi epätarkasti tai viiveellä). Pantojen avulla myös metsästäjät löytävät pantasudet ja niiden laumat ja tappavat ne. Ylipäätään erittäin uhanalaista lajia tulisi suojella, ei metsästää eikä tappaa.

3. Vaarallisten kohtaamisten ennaltaehkäisy. On ymmärrettävää, että asutusten lähelle ja mahdollisia vaaratilanteita aiheuttavia susia tulisi voida hätyytellä luvanvaraisesti. Sen sijaan erämaiden laumoja pitäisi suojella viimeiseen saakka. Sudet tulevat asutuksen lähelle etsimään ruokaa. Käytännössä kannattaa siis poistaa riistaruokinta, jota harjoitetaan usein pihapiirien liepeillä ja joka houkuttelee susia paikalle. Myös valtion tulisi aktiivisesti edistää ja tukea suojauskeinojen käyttöönottoa. Koirat pitäisi pitää sisällä tai aitauksessa. Lammaslaumoja voisi vahtia paimenkoirat. Omistaja tulisi laitaa vastuuseen siitä, jos susi käy tappamassa pihapiirissä olevan koiran.

4. Korvausjärjestelmän parantaminen. Susikorvaukset tulisi saada kohdalleen ja reagointi nopeammaksi (tutkimus, paikalliset, metsästäjät, poliisi). Varmennetuista poro- ja kotieläinvahingoista pitäisi maksaa kunnon korvaukset. Asia voitaisiin kääntää myös toisin päin. Voisiko susikorvauksia maksaa mieluummin elävistä susista eikä kuolleista poroista tai muusta karjasta? Silloin maanomistajilla olisi taloudellinen intressi pitää alueensa sudet hengissä.

5. Susille rauhoitettuja alueita. Olisi ehkä perusteltua perustaa joitakin sellaisia laajoja alueita, joissa sudet saavat aina olla tappamisen ulottumattomissa. Ne voisivat olla joitakin jo suojeltuja paikkoja, kansallispuistoja, luonnonpuistoja tai erämaa-alueita, missä asutusta tai porotokkia ei ole lähellä. Tarvittaessa poronhoitoaluetta voitaisiin siirtää myös 200-400 kilometriä pohjoisemmaksi. On hassua, että kolmannes Suomesta on varattu vain poroille.

Vaikka susipelko on saanut suuret mittasuhteet suhteessa susien aiheuttamiin vahinkoihin ihmisille, siihen ei pidä suhtautua pilkallisesti. Toisaalta miksi metsästäjällä olisi sutta suurempi oikeus ruokaa metsästä hankkia. Koska sutta voidaan hyvin pitää osana Suomen alkuperäisluontoa, on ensisijaisesti koirametsästäjien omalla vastuulla huolehtia koiriensa turvallisuudesta, eikä harrastustoiminnan häiriintyminen ole riittävä syy metsästää uhanalaista eläintä.

* * *

Luonto-Liiton susiryhmä, Eläinsuojeluliitto Animalia, Vegaaniliitto – Veganförbundet, Maan ystävät ja Oikeutta Eläimille järjestävät mielenosoituksen keskiviikkona 28.1.2015 klo 14 susien tappolupia vastaan. Vaadimme Suomeen suurpetopolitiikkaa, joka ottaa suden suojelun tarpeen vakavasti.

Kokoontuminen ke 28.1. klo 14 Helsingissä Mannerheiminaukiolla (Kiasman edusta), josta marssimme MMM:n toimistolle Kruununhakaan.

Lisätietoja mielenosoituksestä täällä.

11 kommenttia artikkeliin ”Viisi ehdotusta: Miten susipolitiikkaa voitaisiin Suomessa parantaa?”

    • Kiitos kommentista Jani-75! Susi kuuluu mielestäni Suomen luontoon ja on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Tätä taustaa vasten suden suojelulle on vankat perustelut. Susien pihavierailuja voidaan ehkäistä monella tavalla, kuten tuossa yllä kirjoitan: “Sudet tulevat asutuksen lähelle etsimään ruokaa. Käytännössä kannattaa siis poistaa riistaruokinta, jota harjoitetaan usein pihapiirien liepeillä ja joka houkuttelee susia paikalle. Myös valtion tulisi aktiivisesti edistää ja tukea suojauskeinojen käyttöönottoa. Koirat pitäisi pitää sisällä tai aitauksessa. Lammaslaumoja voisi vahtia paimenkoirat.”

      Vastaa
  1. minä ainakin käytän tuota fosforihappoa joka on paras,ei mene kauas,on niin paljon kokemusta.,samoin käyttää moni muukin,vaikka tuon fosforihapon saaminen on nykyisin vaikeaa.

    Vastaa
  2. Annanpa sinulle oman näkemykseni antamiisi ehdotuksiin ehkä jopa avartamaan näkemyksiäsi.

    Kohta 1: Keskustelu yhteyttä on hankala luoda kun ääripäät ovat vastakkain. Pääkaupunkiseudulla ei tunnuta ymmärtävän riistanhoidollista harvennusta ylisuuren paikalliskannan kohdalla. Tämähän vaatisi mielen avartamista ja asiaan tutustumista, ja näkemystä muultakin kuin omalta kannalta.

    Kohta 2: Salametsästys olisi saatava pois. Tällä hetkellähän ei ole mitään tahoa joka suorittaa ns. riistanvalvontaa. Panta susi tiedoilla on myös toinen puoli se että koiralla metsästävä voi seurata onko susi lähellä ja onko jollekin tietylle alueelle turvallista mennä. Metsästäjät eivät halua mitään lajia suomesta hävittää, päinvastoin valvoa että kannat ovat kohtuulliset ja elinvoimaiset.

    Kohta 3: Petoeläimiä on todella hankala yrittää hätyyttää pois joltakin tietyltä alueelta muulla keinoin kuin estää täysin sen pääsy sinne (esim. aitaaminen). Riistaruokinnasta sinulla ei näytä olevan oikeaa käsitystä tai sitten sudet ovat alkaneet kasvissyöjiksi, haaska on sitten asia erikseen mutta se kyllä sijoitetaan tietoisena sen tuomista riskeistä. Koiraihmisiäkään et ilmeisesti ole, sillä käsitys koiran pitämisestä maaseudulla vaikuttaa vieraalta ilmiöltä, kuten myös metsästys harrastuksessa ajavan tai pysäyttävän koiran käyttö. Sudet ovat vieneet koiria myös koira-aitauksista, joten ei siinä enää vastuuta voi täysin omistajalle sysätä.

    Kohta 4: Tästä olen täysin samaa mieltä.

    Kohta 5: Suomessa on jo paljon sellaisia alueita joilla eläimet saavat olla täysin rauhoitettuna. Ja eihän metsästystä joka päivä harrasteta. Suosittelen myös hieman tutustumaan poron hoitoon, porotalouteen ja sen merkitykseen ennen asiasta kommentoimista.

    Onko oikein että ihmisten eläminen vaikeutuu jonkin eläinlajin ylisuuren kannan vuoksi? Vaikka susia saisi harventaa vapaasti, olen lähes varma että ei kellään olisi intressiä lähteä varta vasten niitä kaikkia tappamaan. Sitä paitsi susi todellakin kuuluu suomen luontoon.

    Omiksi ehdotuksikseni laittaisin
    1: Susikannan todellisen kartoittamisen – myös Itärajan ylittävien yksilöiden
    2: Kannanhoidollisten lupien mitoittamisen alueittain -siten että susikanta olisi paikallisen riistanhoitopiirin mielestä kohtuullinen
    3: Korvausmenetelmien parantaminen
    4. Susien seurantajärjestelmä estämään vahinkoja
    5: Valtion avustus esim. susiaitojen rakentamiseen

    Vastaa
  3. T’äältä Lapistakin katsottuna toivon todellakin, että susikeskustelu jatkuu, ja saisi viimein, tai edes joskus, muitakin näkökulmia, kuin mitä tällä hetkellä esille tuodaan – myös pohjoisen alueen lehdissä.

    On suorastaan hämmentävää lukea alueen päälehteä, jossa esilletuodut näkökulmat heijastelevat lähestulkoon poikkeuksetta pohjoisen poronhoitoalueen näkökulmaa ja asenteita, joissa ahmojen- / sudensuojelu nähdään pakollisena hidasteena poroelinkeinolle ja sen tuottavuudelle.

    Eli jos Kainuussa ongelma on metsästyskoirien syöttäminen susille, niin täällä suden kohtaloksi on koituu poroelinkeino, ainakin niiden muutaman suden, mitä Lapissa enää on. Ja suden jälkeen vuorossa ovat ahmat ja karhut.

    Uutisointi ja artikkelit erityisesti susista ja ahmoista vaikuttavat varmasti lukijoiden mielikuviin, ja jo olemassaoleviin ennakkoasenteisiin. Lehtien uutisointia ja keskustelua seuranneena toivon, että susikeskustelupöytään saadaan myös median, eli lehtien ja uutiskanavien edustajat ja päätoimittajat.

    Vastaa
  4. Korvaus elävistä susista olisi tehokas: Maksetaan petovahinkokorvaus niille poropaliskunnille, koiransa menettäneille ym vahingon kärsijöille vain siinä tapauksessa, että alueen susikanta on pysynyt ennallaan tai kasvanut, Jos alueen sudet on häädetty tai niitä on vähennetty tappamalla, niin sitten korvaus aina vuodeksi-kahdeksi pois.

    Täällä Lapissa kun näkyy olevan se tapa että kaikki sudet jäljestetään ja tapetaan aina havaittaessa. Kollektiivinen rangaistus, jossa näistä rikoksista rangaistaan koko yhteisöä ottamalla petokorvaus määräajaksi pois alueelta auttaisi varmasti hillitsemään salametsästystä.

    Erityisen törkeänä pidän sitä, että kansallispuistoissakin ajellaan vapaasti moottorikelkoilla ja tapetaan niin sudet kuin ahmatkin aina tavattesaa, eikä sille näy olevan mitään kuria.

    Moottorikelkkoihin pitäisi telamattoon saada tunniste, niinkuin Ruotsissa, joka jättäisi jälkeen rekisterikilven numeron. Helpottaisi valvontaa ja tuomitsemista kummasti. Joku keskustalainen ministeri sen kuitenkin viimeksi torppasi että muka ‘näkyy huonosti’– mikä mikä pellemäinen tekosyy salametsästäjien avuksi. No kepu on kepu- edessämme taitaa olla pari vielä kurjempaa hallituskautta, jolloin ehkä päästään takaisin pula-ajan tunnelmiin. Huoh.

    Vastaa

Jätä kommentti

Close Bitnami banner
Bitnami