Voisiko olla mahdollista, että talous kasvaisi loputtomasti rajallisella maapallolla? Tuskin. Jotku kuitenkin tuntuvat uskovan näin. Tästä johtuen kokoonnuimme perjantaina (29.1.) Luonto-Liiton toimistolle pohtimaan degrowth-taloutta. Tällä tarkoitetaan sellaista talousjärjestelmää, joka ei ajaudu kriisiin, vaikka se ei kasvaisikaan. Tavoitteena on rakentaa kohtuutalous tai nollakasvuun perustuva talous. Sopiva suomennos degrowth-käsitteelle on vielä auki.
Nykyisen talousjärjestelmän ongelmana on se, että mikäli kasvu hidastuu, pysähtyy tai kääntyy laskuun, yhteiskunta ajautuu kriisiin. Talousjärjestelmämme kohtaa vääjäämättä välillä lasku- ja noususuhdanteita. Näin ollen ihmisten hyvinvointia lisäisi ennenkaikkea se, että laskusuhdanteessa voitaisiin varmistaa ihmisten perustoimeentulo ja noususuhdanteessa taas se, että luonnonvarojen kulutus ei lisäänny.
Tarvitsemme degrowth-taloutta siis kolmesta syystä:
1. Rajaton ja ikuinen talouskasvu maapallolla on sula mahdottomuus.
2. Ihmiset kaipaavat turvallisuutta ja hyvinvointia, jota nykyinen kasvuun perustuva talousjärjestelmä ei pysty heille takaamaan. Bruttokansantuote mittaa lähinnä luonnonvarojen kulutusta. Tarvitaan jotain uutta ja käänne parempaan.
3. Luonnonvarojen kulutus täytyy tiputtaa länsimaissa ja ylikuluttavissa luokissa murto-osaan nykyisestä, jotta kiihtyvä sukupuuttoaalto saadaan pysäytettyä ja ilmastokriisi torjuttua. Talouden ekotehokkuus ei riitä, koska kulutuksen lisääntyminen syö saavutetun hyödyn (rebound). Taloutta on skaalattava alaspäin.
Muutos on mahdollinen kun:
1. Siirrymme palkankorotuksista vapaa-ajankorotuksiin.
2. Verotamme enemmän luonnonvarojen kulutusta ja vähemmän työntekoa.
3. Otamme käyttöön perustulon ja maksimielintason sekä henkikökohtaiset päästökiintiöt.
4. Hylkäämme harhaiset kuvitelmat talouskasvun auvoisuudesta ja luomme uusia mittareita kuvaamaan hyvinvointia.
Asiasta on kirjoittanut erityisesti mm. Serge Latouche teoksessaan Farewell to Growth. sekä Tim Jackson raportissaan Prosperity without Growth. Ranskassa ja muualla Euroopassa aiheesta on keskusteltu jo vuosia. Nyt liike rantautuu myös Suomeen.
Hieno juttu, Leo :)! Itsekin olen löytänyt yllättäen pari mielenkiintoisen kuuloista kirjaa Helsingin yliopiston opiskelijakirjastosta (“The return to scarcity”; “How much is Enough? The consumer society and the future of the Earth” ) taloustieteen osastolta, joihin olisi kiva perehtyä, jos aikaa sattuu löytymään. On tärkeää, että myös tällaisista “ei-niin-suosituista” aiheista puhutaan Suomessakin! Ei kai haittaa, jos taas julkaisen juttusi myös Facebook-sivuillani (tekijätietojen ja linkin kera tietysti)?
Kiitos Antti!
Tottakai kirjoituksiani saa vapaasti levittää 🙂 Sehän on vain suuri kunnia. Kiitos myös erinomaisista kirjavinkeistä.
Parhain terveisin
-Leo
semmoisia kysymyksiä tähän liittyy, että
-jos materiaalisella elintasolla on joku alhainen raja, miten tämä vaikuttaa yritystoiminnan (ja tietysti muunkin työnteon) kannustimiin? voidaan kysyä, kuinka suuren muutoksen elintasoraja toisi talousjärjestelmämme perusperiaatteisiin?
-jos materiaalisella kulutuksella on raja, onko nousukausien sijasta kyse enää normaalitasolle palaamisesta, kun materiaalinen kysyntä tyssää aina siihen rajaan (okei, tietysti on se immateriaalinenkin talous…)
(-toisaalta, jos materiaalinen elintaso pudotetaan riittävän alas, voidaan spekuloida, toimisiko joku niin jäykkä tuotantosysteemi, ettei lamoja tulisi, kun sen voisi organisoida toimimaan koko ajan ennustettavasti samalla tavalla [kun olisi siis tulevaisuuden alati tehostuva tuotantoteknologia, mutta selvästi nykyistä alhaisemmat materiaaliset tuotantovaatimukset])
Eikö ole hiukan tekopyhää lähteä määräilemään ihmisiä mitä he voivat tehdä ja mitä eivät. On olemassa valtioita joissa rajoitetaan tosiaan ihmisten kulutusmahdollisuuksia. Niissä eliitti saa sitten kuoria kermat ja muut elävät nälkärajalla. Eivätkö vapaan maan vapaat ja valistuneet kansalaiset osaa pitää itsestää huolta ilman, että heitä ohjataan käsipuolesta kohti holhous- ja suojakypäräyhteiskuntaa? Kävelijöille kypärät ja kaatumasuojat!
Seuraavaksi ilmeisesti laitetaan leirit pystyyn ja uhrisavut palamaan. Valitaan joka kymmenes ihminen rivistä tai kaikki yli 30 vuotiaat sinne leirille (Sama kai miten valinta suoritetaan). Ongelmaksi tässä muodostuu se tietenkin että päästöjä syntyy mutta ainakaan VR ei voi valittaa etteivätkö ihmiset ajaisi junilla. Toivotaan että junat pysyvät aikataulussa ja tuontato ei supistu.
Jos haluaa lopettaa voi aloittaa itsestään eikö neuvoa muita. Tietokoneella kirjoitella tietoverkkoon ja vieläpä käyttää valtakunnan verkosta sitä ydinsähköllä (selitellen että kun minä ostan tuuli sähköä niin se tulee jotenkin maagisesti minulle ja ydinsähkö jää jonnekin matkalle) niin jopas. Haiskahtaa hiukan kasvua hakevalta Amerikkalaiselta yritystoiminalta.
Kannataisi ehkä mennä jalkaisin puhumaan ihmisille asiasta maaseudulle. Olla jakamatta papereita tai järjestämättä tapahtumia mihin tullaan joukoittain ympäri maata vaikka omalla autolla. Kaunista olisi jos meillä olisi toimiva markkinatalous missä hyvinvointi jakautuu tasaisesti mutta suurpääomien kehittyminen on mahdotonta.
Kuinka moni on valmis ryhtymään yrittäjäksi nollapalkalla? Ilman konkreettista mahdollisuutta elättää itseään? Johan hallitus on esittänyt tätä systeemiä puolet Suomen ihmisistä alkavat siivooksi (joiden maksut saadaan kotitalousvähennyksestä) ja perustavat oman yrityksen. Toinen puoli sitten ostaa tältä toiselta puolen palveluita. Kas kasvua ei tule mutta hyvinvointi jakautuu tehokkaasti.
Jos kaikki ovat chillaamssa (Ovat tehneet ihanasti töitä ja saaneet verotettua itselleen chillausaikaa [Juovat samalla itse tehtyä luomu kiljua omaan maan potuista]) ja sattuisit tarvitsemaan juuri sillä hetkellä pirusti tai aikasen paljon sitä sairaalapalvelua niin mitenkä se tässä mallissa tuotetaan? Ilmeisesti palaamme aikaan joilloin jokainen hoitaa itsensä ja omaisensa. Noidat ja shamaanit palavaat tekemään temppuja. Yhteiskunnan tehtävänän on laittaa ihminen kuoppaan ja lapioida multa päälle.
Eikös meillä ole jo tuo perustulo? Käsittääkseni kuka tahansa suomenkansalainen on oikeutettu sosiaalitukeen. Sitä saa kun ei tee mitään tai kännää riittävästi. Sitä vaaan ei saa jos ei tarvitse? Miten meidän tulisi parantaa tätä? Olisihan se kiva että saisi rahaa pelkästään olemisesta. Samalla minä ainakin lopettaisi työteon. Mikäli minulla olisi varaaa maksaa kämppä ja ruuat ilman tekemättä mitään sen eteen. Yksi sellainen pikaisesti kiitos!
Oletko koskaa miettinyt miten tälläinen vääristää esimerkiksi asuntojen vuokria. Kaikki tietävät että ihmiselle tulle joka kuukausi tietty summa rahaa. No.. grynderi ynnää jos henkilö saa n euroa rahaa kuussa voin minä hyvin korottaa vuokria koska heillä on yhtä äkkiä varaa maksaa korkeampaa vuokraa samalla tavalla ajattelee vähittäis porras kasvattaa siivua koska kaikilla on yht’äkkiä enemmän hilloo, tuohta, mania ja rahnannanannaa. Tämähän on suoraa omaisuuden siiroa valtiolta yksityyisille (mutta niin kai se menee tässä systeemissä). Rikkaat senkun rikastuvat ja ne joita tuen pitäisi auttaa pysyvät yhtä inhottavassa jamassa kuin alunperin. Sama efekti tapahtuu vuokratuissa ja siinä että oman asunnon saa vähentää verotuksessa.
Tämä on hiukan monimutkaisempaa kuin vain kasvun lopettaminen. Ihmisten pitäisi muuttua ja se taitaa olla sellainen asia jota ei ole näköpiirissä.
Vastaus Tuukalle (ja muille samoilla linjoilla oleville, jotka tätä lukevat):
Itse kuulin koko degrowth-mallista vasta tänään, joten en esitä asiantuntijaa. (Jos jäljempänä siltä vaikuttaa, se johtuu kirjoitustavastani.) Vastaan nyt muutamaan ennakkoluuloon, joita edellisessä kommentissa näyttäisi esiintyvän.
1) Määräilevyys.
Degrowth-malli ei määräile mitään sen enempää kuin markkinatalouskaan. Se, että valitaan jokin malli, jota yhteiskunnassa toteutetaan, ei automaattisesti tarkoita vapauden rajoittamista. Degrowth-mallin perusajatuksina näyttää olevan IHMISOIKEUDET ja DEMOKRATIA. Myös markkinatalous on joskus kehitetty ja valittu järjestelmä, joka rajoittaa ihmisen vapautta monissa muissa asioissa paitsi kuluttamisessa (miksi juuri kulutus on se pyhä asia, mitä ei saa rajoittaa?). Sitä vain on vaikea nähdä muuna kuin vapaana ja luonnollisena ihmisyyden toteutumisena, koska olemme kaikki kasvaneet sen sisällä. Siksi myös muutos voi tuntua pelottavalta. Todellisuudessa ei ole mitään syytä olettaa, miksi markkinatalous olisi parempi malli kuin kaikki muut. Puolueettomasta näkökulmasta katsottuna järjestelmät ovat vain erilaisia tapoja toteuttaa tietyt päämäärät. Degrowth-mallin päämäärä on maailmanlaajuinen inhimillinen ja ympäristön hyvinvointi ja hyvinvoinnin jatkuvuus. Markkinataloudessa päämäärä on individuaalinen vapaus ja materiaalisen elintason jatkuva kasvattaminen. Molemmissa on varmasti huonot ja hyvät puolensa, enkä niitä nyt analysoi. Pääasia on, että markkinatalous ja degrowth-malli on keskenään vertailukelpoisia yhteiskunnallisia järjestelmiä, eikä kummassakaan “määräillä” ihmisiä sen enempää kuin toisessa. Kaikki “ei-markkinatalous” ei ole kommunismia ja totalitarismia!
2) Muiden neuvominen.
Mistä voi päätellä, että muita “neuvovat” ihmiset eivät ole jo aloittaneet itsestään? Eikö myös demokratian perusajatus ole se, että kaikki näkemykset tulevat julki, ja lopullisella kannatuksella punnitaan, kuinka vakavasti otettava mikäkin malli on? Ei uutta (mikäli juurensa 1800-luvulle juontavaa ja 1970-luvulla teoreettisen alkunsa saanutta mallia voidaan varsinaisesti uudeksi kutsua) mallia voi torjua siksi, että se on uusi ja vaatisi muutoksia. Sen voi torjua vasta sitten kun malli todistetaan toimimattomaksi ja mahdottomaksi kehittää toimivaksi. Siihen asti malli on oikeutettu hakemaan ja saamaan kannatusta.
3) Seuraukset.
Edellisen kommentin loppuosan logiikkaa en ymmärrä lainkaan. Miten ihmeessä yhtäkkiä pitäisi yrittäjien tehdä työtä saamatta mahdollisuutta toimeentuloon? Mallissahan ideana on taata mahdollisimman hyvä toimeentulo kaikille, myös niille 28 %:lle yrittäjistä, jotka vielä talouskasvun huippuaikana joutuivat tulemaan toimeen ALLE 1250 €:lla kuussa. Ja miksi kukaan lopettaisi työntekoa, jos kaikki saisivat perustulona reilun neljäsataa euroa? Luulen, että aika harva tyytyisi siihen. Ne, jotka tyytyisivät, tyytyvät jo nykyiseen sosiaaliturvaan. Perustulon ideahan on, että kaikki saavat vähän automaattisesti (esim. Vihreiden mallissa 440 €) ja tämän lisäksi palkan omasta työstään. Edellisen kommentin kirjoittaja näyttää ajattelevan, että kaikki saavat jonkun puolitoista tonnia käteistä ja halukkaat saavat tehdä lisätöitä ilmaiseksi. Perustulomalli ei kuitenkaan tee työttömyyttä yhtään houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. Päin vastoin se kannustaa työttömiä hankkimaan edes pieniä ansioita, koska tämän verotus olisi käytännössä reilusti negatiivinen. Nykyjärjestelmässähän työttömän ei missään nimessä kannata ottaa esim. osa-aikaista työtä, koska työmarkkinatukea vähennetään heti rajusti. Pelkän perustulon ja muun sosiaaliturvan varassa elävällä ei olisi olennaisesti suurempia tuloja kuin nykyisinkään (suuremmat kylläkin, muttei niin suuret, että se riittäisi minkäänlaisen palkan korvaajaksi), vaan perustulo kannustaa työntekoon, samoin degrowth-malli. Töitä vain ei tarvitsisi paiskia hiki hatussa kahdeksaa tai kymmentä tuntia päivässä, vaan työtä riittäisi useammalle.
Lisäksi sanoisin, että kommentti perustuu aika käsittämättömän negatiiviseen ihmiskuvaan, jonka mukaan lisääntynyt vapaa-aika välttämättä johtaisi kansalaisten alkoholisoitumiseen. Jos kommentoijalle itselleen kävisi näin, se ei tarkoita, että sama kävisi muillekin. Keskivertoihmisellä työn jakaminen ja työaikojen lyhentäminen todennäköisimmin lisäisi hyvinvointia, koska olisi huomattavasti paremmat mahdollisuudet panostaa myös elämän merkitystä tuottaviin osa-alueisiin kuten perheeseen, ystäviin ja kulttuuriin.
4) Muutos.
“Tämä on hiukan monimutkaisempaa kuin vain kasvun lopettaminen.” Täysin totta, enkä usko, että kukaan on mitään muuta väittänytkään. Jos ihmisyksilöllä / yrityksellä / järjestöllä / ideologialla on kunnianhimoisia tavoitteita, ei tämä tarkoita, että he kaikki kuvittelisivat muutoksen onnistuvan hokkuspokkus noin vain. Koko prosessi voisi toteutua vain erittäin vähitellen, ja jokainen kohta huolellisesti analysoituna, vuosikymmenten kuluessa. Jos missään kohdassa näyttäisi siltä, että tie ei johdakaan asetettuun tavoitteeseen (degrowth-mallin tapauksessa hyvinvoinnin lisääntymiseen, myös järjestelmää vastustavien ihmisten hyvinvoinnin), täytyy tietysti pysähtyä tai vaihtaa suuntaa. Muutoksen aikaansaaminen vaatii kovaa työtä ja asian ajamista, ja senhän vuoksi asiasta täälläkin kirjoitetaan ja pyritään levittämään tietoisuutta, avointa ja ennakkoluulotonta ajattelua sekä halua ottaa selvää asioista ja ymmärtää niitä. Sillä ihmisten todellakin täytyy muuttua!
7 askelen ohjelma degrowthiin.
http://trustbus.weebly.com/1/post/2010/09/degrowth-realismia.html