Tekeminen on sanomisen korkein muoto: Mitä olen saanut aikaan?

Leo Stranius 2014Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkaa tänään (8.4.2015).

Erityisen ilahduttavaa on, että peräti kuusi prosenttia kaupunkilaisista (noin 37 000 asukasta) voisi kuvitella äänestävänsä minua. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien 4.4. julkaisemassa gallupissa. Olen koko Helsingin 31. suosituin ehdokas ja vihreitä äänestävien keskuudessa sijalla kuusi.

Yhtään ääntä ei ole tietysti vielä annettu, mutta tästä asetelmasta on hyvä ponnistaa viimeisen kahden viikon kampanjarutistukseen. Vihreille povataan Helsingissä viittä paikkaa. Läpimenooni on hyvät mahdollisuudet.

Jos harkitset äänestäväsi minua, olet ehkä kiinnostunut siitä, mitä olen tehnyt ja saanut aikaiseksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen saralla tähän mennessä.

Ohessa on joitakin viime vuosien saavutuksiani. Lisää voi lukea esittelystäni ja julkisesta ansioluettelostani.

Kaupunginvaltuusto

Olen toiminut Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuoden 2013 alusta lähtien. Tuona aikana olen saanut neuvoteltua lisää rahaa kaupungin ympäristökeskukselle, tehnyt 12 valtuustoaloitetta ja toiminut asukkaiden äänitorvena kaupungin suuntaan mm. Tattarisuon ja Itä-Pakilan tapauksissa sekä lukemattomissa muissa paikallisissa tilanteissa. Vihreässä valtuustoryhmässä olemme saaneet lisää rahaa varhaiskasvatukseen ja koulutuksen, saaneet nostettua kaupungin päästövähennystavoitetta sekä edistettyä kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä. Vihreitä saavutuksia voi lukea täältä.

Aloitteeni tyttöjen ja poikien liikuntatuntien yhdistämisen kokeilusta meni hiljattain läpi. Samoin vihreää valoa saivat aloitteeni kaupungin tilojen energiasäästötoimenpiteistä ja koulujen ruokahävikin hyödyntämisestä. Tällä hetkellä kaupunki käsittelee myös mm. aloitteitani työsuhdepyörien käyttöönotosta ja kestävyyskriteerien käytöstä kaupungin sähkönhankinnassa sekä aloitettani vegaaniruuan saamiseksi kaupungin päiväkoteihin.

Ympäristöjärjestöt

Olen toiminut suomalaisissa ympäristöjärjestöissä aktiivisesti vuodesta 1998 lähtien. Luonto-Liiton toiminnanjohtajana olen työskennellyt vuodesta 2009. Lisäksi olen toiminut Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaavana ja suojelupäällikkönä. Luottamushenkilönä olen ollut muun muassa Maan ystävien ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin puheenjohtaja.

Lähes 20-vuoden aikana olen ehtinyt olla käynnistämässä ja toteuttamassa lukemattomia kampanjoita ja hankkeita. Yksi näistä saatiin tänä keväänä maaliin, kun eduskunta hyväksyi ilmastolain. Neljä vuotta sitten olin mukana neuvottelemassa nykyistä hallitusohjelmaa, jossa Suomi asetti tavoitteeksi mm. olla maailman ympäristötietoisin kansakunta ja hiilineutraali yhteiskunta.

Kansalaistoiminta

Olin mukana tekemässä suoran demokratian historiaa ollessani yksi vireillepanija Suomen historian ensimmäisessä kansalaisaloitteessa, joka päätyi eduskunnan äänestykseen. Aloite koski turkistarhauksen kieltämistä. Lisäksi olen ollut viime aikoina aktiivinen esimerkiksi Talvivaaran kaivokseen ja Suomen susipolitiikkaan liittyvissä keskusteluissa. Olin tuomassa Suomeen aikanaan degrowth-liikkeettä ja uutta ympäristön reunaehdot tunnustavaa talouskeskustelua. Olen käynyt puhumassa kansalaistoiminnasta ja tehnyt pari selvitystä epämuodollisesta kansalaistoiminnasta (pdf) ja verkkovaikuttamisesta.

Arjen valinnat

Pyrin omassa arjessani toimimaan niin ympäristöystävällisesti kuin mahdollista. Todelliset ympäristövalinnat, joita olen omassa arjessani tehnyt, ovat ekosähkön käyttö, kohtuullisissa neliöissä asuminen, ympärivuotinen pyöräily, lomalentämisen lakko ja vegaaniruokavalio. Hiilijalanjälkeni on noin 2867 kg vuodessa.

Ympäristöongelmia ei kuitenkaan ratkaista pelkästään yksilönvalinnoilla. Puhtaamman tulevaisuuden eteen täytyy tehdä töitä myös eduskunnassa (ks. vaalivideo ja kampanjateemat). Siksi pyrin eduskuntaan.

Kun saimme ensimmäisen lapsen, pidin suosittua Ekoisi-blogia Vauva-lehden sivuilla. Vuoden 2013 olin hoitovapaalla lapseni kanssa. Lisäksi olen pitkään puhunut ja kirjoittanut elämän- ja ajanhallintaan liittyvistä asioista. Keväällä 2015 toteutui joukkorahoituskampanja, joka mahdollistaa toimestani henkilökohtaisen ajanhallintavalmennuksen. Olen kirjoittanut yhdessä Tom Henrikssonin kanssa kirjan Ekopop – Ekologien ja onnellisen elämän opas.

Eduskuntavaaleissa 2015 tein lupauksen, että lahjoitan hyväntekeväisyyteen 30 000 euroa (10 % kansanedustajan palkastani), jos tulen valituksi eduskuntaan.

Yksi kommentti artikkeliin ”Tekeminen on sanomisen korkein muoto: Mitä olen saanut aikaan?”

  1. Jos oli osaa tuossa Kymijoen kalaporrashankkeessa, eli siinä että kaupunki omistajana tyrkkii Heleniä kantamaan vastuunsa, niin sulka hattuun vaan. Huomattavaa, että miljoonan sävyn vihreät kokkarit vastustivat niitäkin.

    Vähän hailakan vihreätä se tuollainen lomalentojen boikotoinnin tyyppinen on minun makuuni, mutta kiitettäväähän tuo yrityksen määrä on. Jossain kohtaa tulee sitten sekin hetki, kun suuri yleisö alkaa nähdä sen mitä luonnontutkijat jo tietävät. Ehkä sitten politiikassakin voi puhua oikeasti siitä mitä pitää tehdä, eikä se mikä nyt näyttäytyy syvän vihreänä ääriajatteluna ole enää niin oudon kuulloista. Turha miettiä tuleeko se turhan myöhään, kun juna on jo monen asian suhteen mennyt.

    Yhdeltä ei voi mahdottomia pyytää maailman edessä, mutta jos kaataa patoja ja suojelee metsää hehtaari kerrallaan, niin ainakin tarjoaa luonnolle paremman mahdollisuuden elää vapaana. Ja siinä samalla niille ihmisille, jotka kokevat kuuluvansa enemmän luontoon kuin kaupunkiin. Näiden toiveiden takia itsekin kiikutin lapun virkailijalle.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa