22.1.2006 Iltapäivällä palaan hyytävän kylmään, mutta raikkaaseen Suomeen. Brysselin matkan jälkeen on monta asiaa tekemätää. Kirjoittelen englannin syventävän kurssin kotitehtäviä ja valmistelen esitelmää kaupunkitilan käytöstä. Samalla kirjoitan lyhyen raportin viikonlopun EEB:n seminaarista Suomen luonnonsuojeluliitolle. Käytän myös tuntitolkulla aikaa kommentoidakseni valmisteilla olevaa Kestävän kehityksen strategian versiota 2.
19.-21.1.2006 Matkustan EU:n kestävän kehityksen strategiaa käsittelevään EEB:n seminaariin Brysseliin. Erja Heinon ja allekirjoittaneen matkaraportti ohessa kertonee olennaisen. * * * Matkaraportti EEB:n EU:n kestävää kehitystä koskevasta seminaarista Leo Stranius / Erja Heino 23.1.2006 THE EU SUSTAINABLE DEVELOPMENT STRATEGY – AN ENVIRONMENTAL RESPONSE – EEB Conference 20-21 January 2006, Brussels 1. Yleistä Seminaarin tavoitteena oli vaihtaa näkemyksiä komission joulukuussa 2005 julkaisemasta EU:n kestävän kehityksen strategiasta. Kestävän kehityksen strategian ohella seminaarissa … Lue lisää
18.1.2006 Uudenmaan ympäristösuojelupiirin hallituksen kokous. Ensimmäinen kokous ollessani puheenjohtajana. Jännittää hiukan. Kaikki menee kuitenkin kohtalaisen hyvin ja saamme kokouksen päätökseen noin kolmen tunnin keskustelun jälkeen. Kokouksessa valitsimme piirin varapuheenjohtajaksi Jussi Pesolan Kirkkonummelta sekä nimesimme edustajia eri työryhmiin. Illaksi jatkoin matkaa vielä Meri Pukarisen ja Lauri Myllyvirran läksiäisiin Konalaan. Meri on lähdössä puoleksi vuodeksi Belgiaan Gentiin ja Lauri Indoneesiaan. Inhoan Konalaa huonojen liikenneyhteyksien takia. Juhlat ovat kuitenkin Theon ja Kristiinan puutalossa … Lue lisää
17.1.2006 Käyn aamulla pikaisesti töissä ja jatkan matkaa Tampereelle opiskelemaan. Englannin kurssilla harjoittelemme puheiden pitämistä arpomalla valituista aiheista ja saamme kotiläksyksi tieteellisen yhteenvedon kirjoittamisen. Alkuillasta palaan Helsinkiin. Käymme Annukan kanssa katsomassa Hämeentiellä sijaitsevaa kiinnostavaa asuntoa. Näkymät asunnosta ovat upeat, mutta Hämeentien vilkas liikenne hiukan epäilyttää. Päätämme jättää tarjouksen tekemättä. Viime päivinä asuntoasiat ovat hallinneet ajatteluamme.
16.1.2006 Töiden jälkeen päädyn Suomen Sosiaalifoorumin (SSF) suunnittelukokoukseen Hakaniemeen. Maan ystävät toimii tänä vuonna SFF:n tilijärjestönä. Tapahtuma onkin saanut mukavasti tukea Ulkoministeriöltä. Suunnittelukokous venyy lähes nelituntiseksi. Eniten keskustelua herättää muun muassa SSF:n tuleva yleisteema. Pitkän väännön ja keskustelun jälkeen oma ehdotukseni ”Tilana Eurooppa, rajana ympäristö ja tavoitteena globaali hyvinvointiyhteisö” saa huomattavaa kannatusta. Olen edellisellä viikolla kirjoittanut luonnoksen Maan ystävien arvoiksi, visioksi ja missioksi. Tarkoituksena olisi viedä eteenpäin strategiaprosessiä järjestön 10-vuotisjuhlavuoden … Lue lisää
9.-15.1.2006 Toinen gradulomaviikko. Kalenteri on kuitenkin täyttynyt jo uhkaavasti muilla aktiviteeteilla. Maanantaina olen koko päivän lomasta huolimatta työpaikalla. Tiistaina päädyn Tampereelle opiskelemaan. Englannin kielen syventävä kurssi (KKEN27) on Ruotsin kielikurssin ja gradun lisäksi ainoa jäljellä oleva hallintotieteen maisterin tutkintoon kuuluva pakollinen suoritus, joka minulta puuttuu. Kurssi suoritetaan intensiivisesti ja osittain verkkomuotoisena ensimmäinen periodin aikana. Tampereella tapaan myös Galilei-lehden päätoimittaja Jorma Lehtosen. Olen ollut vuoden päivät Galilei-lehden (http://www.galileilehti.fi/) ohjausryhmässä. Valitettavasti lehti … Lue lisää
3.-8.1.2006 Olen ottanut töistä gradulomaa. Gradun työstäminen etenee viikon aikana mainiosti. Toki viikolle sattuu kaikkea muutakin. Käyn tiistaina töissä katsastamassa tilanteen. Välillä käyn istumassa kahvilla Maan ystävien uuden puheenjohtajan Riitta Savikon kanssa. Keskustelemme innostuneesti Maan ystävien tulevista haasteista Riitan tentatessa samalla puheenjohtajuuteen liittyviä kysymyksiä. Käyn myös keskustelemassa Greenpeacen tiedottajan Mikeal Sjövallin kanssa Metsä-Botnien sellutehdas hankkeesta Uruguayssa Greenpeacen toimistolla. Paikallinen Greenpeace Argentiinassa on aktivoitunut vastustamaan hanketta ja Mikael on menossa paikan … Lue lisää
30.12.2005-2.1.2006 Matkustamme Annukan kanssa Islantiin puolikuntoisina. Uudenvuoden aattona käymme retkellä katsomassa Gullfosin vesiputousta, aitoa ja oikeaa Geysiriä sekä Thingvellirin kansallispuistoa. Illallista nautimme Reykjavikin keskustassa intialaisessa ravintolassa. Sympaattinen Reykjavik muistuttaa jonkin verran Maarianhaminaa. Illalla käymme nauttimassa paikallisten kanssa suuren kokon tunnelmasta ja lämmöstä. Keskiyöllä katselemme kukkulalla kaupungin valtavaa ilotulistusmerta. Uudenvuoden päivänä käymme aamuretkellä Reykjavikin keskustassa ja illalla virailemme Blue Lagoonin kuumissa lähteissä. Islanti on jännä paikka, jossa ei ole puita maiseman … Lue lisää
Lähdemme Annukan kanssa jouluaattona Joensuuhun perheeni luokse. Junamatka sujuu mukavasti keskustellen ja suunnitellen tulevaa. Perillä syömme, saunomme ja jaamme lahjoja. Rentouttavaa. Illalla hiipii kuitenkin huono ja kuumeinen olo. Käymme jouluaaton päätteeksi kävelemässä. Joensuussa on lunta metrikaupalla ja koko ajan sataa lisää. Joulupäivän aamuna huomaan olevani kuumeessa. Voi sentään! Ottamalla buranan olo hiukan helpottuu. Illalla kuume nousee kuitenkin korkeaksi. On pakko jättää suunniteltu yöjuna Turkuun väliin. Tarkoituksena oli lähteä Tapanin päiväksi … Lue lisää
Lähden sunnuntai aamuna Meksikoon. Olen saanut business-liput, koska joudun matkustamaan viikonloppuna. Lufthansan lennolla Frankfurtista Meksiko Cityyn voi käyttää langatonta verkkoyhteyttä. Upeaa! Saan lennon aikana hoidettua monia työ- ym. asioita. Silti 24 tunnin matkustaminen Helsingistä Guadalajaraan ei ole mukavaa, vaikka Etelä-Amerikan matkoilla tottuikin 45 tunnin bussimatkoihin ja moneen muuhun erikoisuuteen. On inhottavaa, kuinka huono työlainsäädäntö Meksikossa on. Ihmiset voidaan erottaa saman tien. Monet pelkäävät irtisanotuksi tulemista. Työntekijät eivät halua menettää kasvojaan … Lue lisää
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.
Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa.
Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin.
Miltä homma tuntui tällä kerralla?
Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti.
Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117
Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.
Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut.
Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal.
Nyt on hyv
Mukava Helsinki-päivän linturetki. Kaikkiaan noin 40 havaintoa. Uusia pinnoja mm. rytikerttunen ja ruokokerttunen.
En mä näitä laske mutta nyt tänä vuonna 90/100 havaintoa.
Lintujen tarkkailu lataa myös kehon energiavarantoja.
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!
”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”
Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa.
Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?
Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.
Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.
En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.
Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?
Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.
Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.
Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.
Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.
Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:
- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.
Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?
Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍
Kuva: Nasa.
