Islanti

30.12.2005-2.1.2006 Matkustamme Annukan kanssa Islantiin puolikuntoisina. Uudenvuoden aattona käymme retkellä katsomassa Gullfosin vesiputousta, aitoa ja oikeaa Geysiriä sekä Thingvellirin kansallispuistoa. Illallista nautimme Reykjavikin keskustassa intialaisessa ravintolassa. Sympaattinen Reykjavik muistuttaa jonkin verran Maarianhaminaa. Illalla käymme nauttimassa paikallisten kanssa suuren kokon tunnelmasta ja lämmöstä. Keskiyöllä katselemme kukkulalla kaupungin valtavaa ilotulistusmerta. Uudenvuoden päivänä käymme aamuretkellä Reykjavikin keskustassa ja illalla virailemme Blue Lagoonin kuumissa lähteissä. Islanti on jännä paikka, jossa ei ole puita maiseman … Lue lisää

Joulu 2005

Lähdemme Annukan kanssa jouluaattona Joensuuhun perheeni luokse. Junamatka sujuu mukavasti keskustellen ja suunnitellen tulevaa. Perillä syömme, saunomme ja jaamme lahjoja. Rentouttavaa. Illalla hiipii kuitenkin huono ja kuumeinen olo. Käymme jouluaaton päätteeksi kävelemässä. Joensuussa on lunta metrikaupalla ja koko ajan sataa lisää. Joulupäivän aamuna huomaan olevani kuumeessa. Voi sentään! Ottamalla buranan olo hiukan helpottuu. Illalla kuume nousee kuitenkin korkeaksi. On pakko jättää suunniteltu yöjuna Turkuun väliin. Tarkoituksena oli lähteä Tapanin päiväksi … Lue lisää

18.-23.12.2005

Lähden sunnuntai aamuna Meksikoon. Olen saanut business-liput, koska joudun matkustamaan viikonloppuna. Lufthansan lennolla Frankfurtista Meksiko Cityyn voi käyttää langatonta verkkoyhteyttä. Upeaa! Saan lennon aikana hoidettua monia työ- ym. asioita. Silti 24 tunnin matkustaminen Helsingistä Guadalajaraan ei ole mukavaa, vaikka Etelä-Amerikan matkoilla tottuikin 45 tunnin bussimatkoihin ja moneen muuhun erikoisuuteen. On inhottavaa, kuinka huono työlainsäädäntö Meksikossa on. Ihmiset voidaan erottaa saman tien. Monet pelkäävät irtisanotuksi tulemista. Työntekijät eivät halua menettää kasvojaan … Lue lisää

Lauantai 17.12.2005

Koko päivä vierähti Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen kokouksessa Kotkankadulla. Kokous sujui hyvässä hengessä ja yhteistyössä. Porukka on ottanut minut hyvin vastaan. Puheenjohtaja Heikki Susiluoma vetää kokoukset hyvin ja sopivalla huumorilla. Tällä kertaa keskustelua aiheutti uuden ympäristösuojelukoordinaattorin palkkaus kansainvälisen päällikön tilalle. Hanna Matinpuro oli päättänyt siirtyä Siemenpuusäätiön palkkalistoille nykyisestä kv-päällikön tehtävästään. Sen sijaan metsäasiantuntijan ja ympäristökasvatushankkeen koordinaatorin valinta olivat pikemminkin muodollisuuksia. Kokouksen jälkeen ilta meni Meksikon matkajärjestelyitä tehdessä. Olen koko jouluviikon Meksikossa, … Lue lisää

Perjantai 16.12.2005

Varsinainen pikkujouluperjantai. Nautin hyvästä seurasta ja herkullisista pipareista ensin Suomen luonnonosuojeluliiton pikkujouluissa. Kotkankadulta siirryimme yhdessä Vasemmistonuorten pääsihteerin Laura Tuomisen kanssa Greenpeacen pikkujouluihin Iso-Robertinkadulle. Loppuillasta piipahdimme vielä Nuhevin eli Helsingin Vihreiden Nuorten pikkujouluissa Vihreän liiton toimistolla. Päivän loputtua pää oli täynnä loistavia keskusteluita mahtavien ihmisten kanssa.

Torstai 15.12.2005

Edellisen päivän (keskiviikko) englannin tentti ei mennyt putkeen. Jään jännityksellä odottamaan tuloksia. Pääsenkö läpi. Tentti kuitenkin venyi sen verran pitkäksi, että en lopulta harmikseni ehtinyt edes Vihreän liiton ympäristötyöryhmän kokoukseen. Maan ystävien ilmastokampanjavastaava Lauri Myllyvirta olisi ollut kokouksessa esittelemässä Motrealin ilmastokokouksen tuloksia. Olisi ollut kiva keskustella aiheesta hiukan enemmän. Työkiireiden takia jouduin jättämään päivällä olleen ekologista jalanjälkeä käsittelevän seminaarin väliin. En ehtinyt myöskään Luonnonsuojelijalehden toimitusneuvoston kokoukseen. Reetta Harmaja oli pyytänyt … Lue lisää

Tiistai 13.12.2005

Tänään olemme olleet Annukan kanssa yhdessä kolme vuotta. Yhteisten opiskeluiden kautta olen tuntenut Annukan jo pidempään, mutta varsinainen lempi leimahti Brysselissä Natura-seminaarissa, jossa molemmat satuimme olemaan. Päivällä osallituin Ympäristöministeriön ja Ulkoasiainministeriön järjestämään tapaamiseen, jossa oli tarkoitus keskustella kansalaisjärjestöjen osallitumisesta kansainvälisiin kokouksiin vuonna 2006. Kokous sujui hyvässä hengessä vaikka taustalla painoikin Suomen delegaation toimintaa koskevat ongelmat, joita oli ilmennyt juuri päättyneessä Montrealin ilmastokokouksessa. Ilmastokokouksen Suomen delegaation ympäristöjärjestöedustajat Lauri Myllyvirta ja Tuuli … Lue lisää

Lauantai 10.12.2005

Perjantaina kannoin teetä ja mehua Annukalle sänkyyn nimipäivien kunniaksi. Illalla oli myös rauhalliset, mutta mukavat työpaikan pikkujoulut. Koko lauantai aamupäivän luin tulevalla viikolla olevaan englannin kurssin tenttiin. Luonto-Liiton pikkujouluissa illalla oli mukava keskustella uuden Luonto-Liiton puheenjohtaja Saara Susiluoman kanssa ympäristöliikkeen tilasta ja tulevaisuudesta. Hauskaa, että Saaran isä Heikki Susiluoma on aikuisjärjestö Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja. Yhden perheen sisälle on kasautunut poikkeuksellisesti ympäristöjärjestökentän valtaa. Luonto-Liiton pikkujouluissa ehdin vaihtaa ajatuksia myös Maan ystävien … Lue lisää

Keskiviikko 7.12.2005

Illalla oli vuorossa Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristösuojelupiirin hallituksen kokous ja pikkujoulut. Paikaksi oli valittu ihastuttava kahvila Espoon Bembölessä. Päätimme kokouksessa valita uudeksi piirisihteeriksi helsinkiläisen Ursula Immosen. Hän aloittaa työt liiton toimistolla viimeistään vuoden alussa. Samaan aikaan olisi ollut myös Älä Osta Mitään -päivän palautetilaisuus. Ensi vuonna olisi hauskaa, jos voisimme vallata Aleksanterinkadun joulukadun avajaistilaisuudessa tai kritisoida muuten järjetöntä joulushoppailua. Annukka teki tämän vuoden Älä Osta Mitään –päivästä isomman ja hienomman … Lue lisää

Tiistai 6.12.2005

Tällä kertaa vietimme linnanjuhlien sijaan itsenäisyyspäivää Sadankomitean rauhankutsuilla Pasilan Rauhanasemalla. Tilaisuudessa saimme nauttia myös Pekka Haaviston tarinoita Sudanin tilanteesta. Mies tekee EU:n piirissä ihailtavaa työtä rauhan ja ympäristön puolesta. Juhlissa ehdimme vaihtaa sanasen myös Timo Riitamaan kanssa Helsingin Vihreiden vuosikokouskuvioista. Paikalla oli myös kaupunginvaltuutettu, varakansanedustaja ja Sadankomitean pääsihteeri Johanna Sumuvuori ja Setan pääsihteeri Aija Salo. Nämä molemmat tapasimme pikaisesti myös Heidi Hautalan vaalijuhlissa edellisenä lauantaina. Illalla sytytimme kynttilän ja katsoimme … Lue lisää

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa