Maanantai 5.12.2005

Päivä Tampereella. Englannin koe alkaa painamaan. Pitäisi lukea enemmän. Illalla nautimme alkoholittomasta punaviinistä ja mahtavista ruokatarjoiluista Hanna Kaisa ja Simo Hellstenin tupaantulijaisissa. Tulevaisuuden Voiman puheenjohtaja ja ilmastomarssin pääjärjestäjä Heikki Korpelan ja muiden kanssa keskustelimme suomalaisesta ilmastotoiminnasta. Illaksi matka jatkui vielä VR:n makasiineille Studio Magitoon Ylioppilaslehden juhliin, jossa finlandiapalkintoehdokas Elina Hirvonen viihdytti meitä sukkelalla kielenkäytöllään. Tarjolla oli ylikansallista juomaa ja vaahtokarkkeja. Ylioppilaslehden toimittaja Elina Venesmäki antoi meille joululahjaksi suomalaista rap-musiikkia.

Lauantai 3.12.2005

Puheenvuoroni suomalaisesta ympäristöliikkeestä Nuori Vihreä Vaikuttaja -kurssilla kutistui lauantai aamuna alkuperäisen tunnin sijaan alle puoleen tuntiin järjestelyissä tapahtuneiden alkukankeuksien jälkeen. Osa porukasta oli erehtynyt menemään vanhan Eduskuntatalon eteen, vaikka koulutustilaisuus järjestettiin Eduskunnan uudessa lisärakennuksessa. Oli silti innostava olla puhumassa kurssilla, jolla itsekin on ollut oppilaana vuosina 1998-1999. Osallistuminen NVV-kurssille aikanaan johti myöhemmin siihen, että olin mukana perustamassa Vihreitä Nuoria ja Opiskelijoita. Moniin nuoriin vaikuttajiin törmää edelleen. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan … Lue lisää

Torstai 1.12.2005

Suuresti kunnioittamani kansalaisaktivisti ja tutkija Thomas Wallgren oli pyytänyt minua mukaan Satu Hassin vetämään Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakamin hallitustyöhön. Hiukan yllättäen myös Eurooppanuorten puheenjohtaja Suvi Aherto kysyi minua mukaan järjestönsä hallitustyöhön. Valitettavasti jouduin kieltäytymään molemmista paikoista. Tulevan vuoden luottamustehtävien kiintiö on yksinkertaisesti täynnä Suomen luonnonsuojeluliiton ja Maan ystävien kuvioiden myötä. Kiinnostavia projekteja ja juttuja olisi paljon enemmän kuin mihin ikinä on mahdollisuuksia revetä. Töissä on kiireinen päivä täynnä kokouksia. Päivän päätteeksi … Lue lisää

Keskiviikko 30.11.2005

Aamulla ihastelin Maan ystävien puheenjohtaja Meri Pukarisen esiintymistä MTV3:n aamutelevisiossa. Tällä nuorella naisella on kyllä mahtavasti varmuutta ja faktaa hallussaan. Tästä nuoresta naisesta kuulemme vielä paljon. Illalla haastattelimme viisi erinomaista kandidaatta Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin piirisihteerin valintaa varten. Joukosta erottautui kaksi huipputyyppiä, joiden väliltä emme pitkän loppukeskustelun ja arvioinnin jälkeen pystyneet tekemään valintaa. Asia jäi lopulta hautumaan ja päätettäväksi seuraavaan pikkujoulujen yhteydessä järjestettävään hallituksen kokoukseen 7.12. Illan päätteeksi ehdimme Annukan kanssa kahdeksan … Lue lisää

Tiistai 29.11.2005

Kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa keskusteltiin maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutuksesta kestävän kehityksen näkökulmasta. MTK:n edustaja valitti tuttuun tyyliin luonnonsuojelun vievän maaseudun elinmahdollisuudet. Keskustelu pyöri pitkälle liikennepolitiikan ja liikkumisen ympärillä. Pääministeri Matti Vanhanen pohdiskeli kimppakyytien mahdollisuuksia pienemmillä paikkakunnilla. Useissa puheenvuoroissa tyrmättiin ajatukseni ruuhkamaksuista tai tietulleista ja ekologisesta verouudistuksesta samalla kun hehkutettiin kaupunkien välisen pendelöinnin olevan taloudellisen kasvun ja kilpailukyvyn edellytys. Ympäristöministeri Enestam sentään peräänkuulutti joukkoliikenteen edellytysten parantamista. Muuten tunnelma oli kuin Autoliiton … Lue lisää

Maanantai 28.11.2005

Jälleen yksi päivä Tampereella ja englannin kielen kurssilla. Paluumatkalla tein esitystä suomalaisen ympäristöaktivismin lyhyestä historiasta ja nykytilasta. Olen menossa puhumaan aiheesta tulevana lauantaina ViNOn jäjestämään Nuori Vihreä Vaikuttaja -kurssille. Välillä kävin töissä tekemässä töitä ja illaksi matkasin luonnonsuojeluliiton keskustoimistolle Uudenmaan ympäristösuojelupiirin työtalousvaliokuntaan keskustelemaan uuden piirisihteerin valinnasta ja tulevan vuoden puheenjohtajuuskuvioista. Seuraan mielenkiinnolla Lauri Myllyvirran ja muiden suomalaisten ympäristöaktivistien touhua Montrealissa alkavassa ilmastokokouksessa.

Viikonloppu 26.-27.11.

Uudenmaan ympäristösuojelupiiri kokoontui junassa matkalla Suomen luonnonsuojeluliiton liittovaltuuston kokoukseen. Asialistalla oli lähinnä uuden piirisihteerin valinta. Tarkoituksenamme oli käydä saapuneita hakemuksia läpi ja valita henkilöt työhaastatteluun. Suonenjoen lumisiin maisemiin kokoontuin noin 40 Suomen luonnonsuojeluliiton henkilöä (piirien edustajat, toimiston työtekijöitä ja hallituksen jäseniä) päättämään tulevan vuoden talousarviosta, toimintasuunnitelmasta ja hallituksen täydentämisestä. Tuttuun tyyliin keskustelu kärjistyi piirien toimintaedellytysten ja keskustoimiston resurssien väliseksi kiistaksi. Pirkanmaan piiri esitti leikkauksia luonnonsuojeluliiton kansainväliseen toimintaan, jota Uudenmaan piiri … Lue lisää

Perjantai 25.11.

Nuha pahenee tai pysyy entisellään. Päätän kuitenkin pyöräillä töihin, sillä bussilipun ostaminen Älä osta mitään -päivänä rikkoisi ostamattomuussitoumuksen. Annukka on joutunut valtavaan mediapyöritykseen. Olen todella ylpeä kun se on niin mukava ja hyvä kaikissa lehtihaastatteluissa, radiossa ja televisiossa. Annukalla on nyt meno päällä samalla kun itse olen lähinnä väsynyt niistämään. Päivällä Valtioneuvosto antaa eduskunnalle selonteon EU:n perustuslaista. Saan soitettua Anna-Stiina Lundqvistille, joka laittaa Kansanäänestystoimikunnan kirjoittaman tiedotteen medialle. Kampanja lopettaa käytännössä … Lue lisää

Torstai 24.11.

Nuha pahenee. Työkiireiden takia joudun jättämään väliin jo toisen ilmastopolitiikkaa käsittelevän seminaarin. Tällä kertaa Eduskunnassa olisi käsitelty Suomen roolia kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. En pääse ilmastokeskustelua kuitenkaan pakoon sillä kestävän kehityksen strategiaa valmistelevan pienryhmän kokouksessa jumitun väittelemään Valtiovarainministeriön virkamiesten kanssa siitä, mihin ilmastotavoitteisiin Suomi on oikeastaan sitoutunut EU:n kautta ja mitä tästä tulisi kirjata kansalliseen kestävän kehityksen strategiaan. Raivostuttaa. Samalla keskustelen Kepan kanssa siitä, kuinka valmisteilla olevassa strategiassa pyritään sivuuttamaan jopa Suomen … Lue lisää

Keskiviikko 23.11.

Aamulla Maan ystävien ja Tulevaisuuden Voiman aktiivit järjestävät noin 100 osallistujaa keräävän mielenosoituksen tulevasta ilmastoselonteosta. Tempaus saa paljon huomiota julkisuudessa. Mielenosoittajat vetävät paperipussit päähän, koska häpeävät olla suomalaisia. Minuakin hävettää. Ranskassa asuva tätini tuli illalla kylään. Joudun kuuntelemaan kyllästymiseen asti asiaa karhukoirista ja hirviporukoista sekä väittelemään Ranskan lähiömellakoiden oikeasta analyysista. Suurin osa illasta kuluu kuitenkin Suomen luonnonsuojeluliion Uudenmaan Ympäristösuojelupiirin hallituksen kokouksessa. Keskustelemme uuden piirisihteerin palkkaamisesta ja tulevasta liittovaltuuston kokouksesta. Piiri … Lue lisää

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa