22.1.2006 Iltapäivällä palaan hyytävän kylmään, mutta raikkaaseen Suomeen. Brysselin matkan jälkeen on monta asiaa tekemätää. Kirjoittelen englannin syventävän kurssin kotitehtäviä ja valmistelen esitelmää kaupunkitilan käytöstä. Samalla kirjoitan lyhyen raportin viikonlopun EEB:n seminaarista Suomen luonnonsuojeluliitolle. Käytän myös tuntitolkulla aikaa kommentoidakseni valmisteilla olevaa Kestävän kehityksen strategian versiota 2.
19.-21.1.2006 Matkustan EU:n kestävän kehityksen strategiaa käsittelevään EEB:n seminaariin Brysseliin. Erja Heinon ja allekirjoittaneen matkaraportti ohessa kertonee olennaisen. * * * Matkaraportti EEB:n EU:n kestävää kehitystä koskevasta seminaarista Leo Stranius / Erja Heino 23.1.2006 THE EU SUSTAINABLE DEVELOPMENT STRATEGY – AN ENVIRONMENTAL RESPONSE – EEB Conference 20-21 January 2006, Brussels 1. Yleistä Seminaarin tavoitteena oli vaihtaa näkemyksiä komission joulukuussa 2005 julkaisemasta EU:n kestävän kehityksen strategiasta. Kestävän kehityksen strategian ohella seminaarissa … Lue lisää
18.1.2006 Uudenmaan ympäristösuojelupiirin hallituksen kokous. Ensimmäinen kokous ollessani puheenjohtajana. Jännittää hiukan. Kaikki menee kuitenkin kohtalaisen hyvin ja saamme kokouksen päätökseen noin kolmen tunnin keskustelun jälkeen. Kokouksessa valitsimme piirin varapuheenjohtajaksi Jussi Pesolan Kirkkonummelta sekä nimesimme edustajia eri työryhmiin. Illaksi jatkoin matkaa vielä Meri Pukarisen ja Lauri Myllyvirran läksiäisiin Konalaan. Meri on lähdössä puoleksi vuodeksi Belgiaan Gentiin ja Lauri Indoneesiaan. Inhoan Konalaa huonojen liikenneyhteyksien takia. Juhlat ovat kuitenkin Theon ja Kristiinan puutalossa … Lue lisää
17.1.2006 Käyn aamulla pikaisesti töissä ja jatkan matkaa Tampereelle opiskelemaan. Englannin kurssilla harjoittelemme puheiden pitämistä arpomalla valituista aiheista ja saamme kotiläksyksi tieteellisen yhteenvedon kirjoittamisen. Alkuillasta palaan Helsinkiin. Käymme Annukan kanssa katsomassa Hämeentiellä sijaitsevaa kiinnostavaa asuntoa. Näkymät asunnosta ovat upeat, mutta Hämeentien vilkas liikenne hiukan epäilyttää. Päätämme jättää tarjouksen tekemättä. Viime päivinä asuntoasiat ovat hallinneet ajatteluamme.
16.1.2006 Töiden jälkeen päädyn Suomen Sosiaalifoorumin (SSF) suunnittelukokoukseen Hakaniemeen. Maan ystävät toimii tänä vuonna SFF:n tilijärjestönä. Tapahtuma onkin saanut mukavasti tukea Ulkoministeriöltä. Suunnittelukokous venyy lähes nelituntiseksi. Eniten keskustelua herättää muun muassa SSF:n tuleva yleisteema. Pitkän väännön ja keskustelun jälkeen oma ehdotukseni ”Tilana Eurooppa, rajana ympäristö ja tavoitteena globaali hyvinvointiyhteisö” saa huomattavaa kannatusta. Olen edellisellä viikolla kirjoittanut luonnoksen Maan ystävien arvoiksi, visioksi ja missioksi. Tarkoituksena olisi viedä eteenpäin strategiaprosessiä järjestön 10-vuotisjuhlavuoden … Lue lisää
9.-15.1.2006 Toinen gradulomaviikko. Kalenteri on kuitenkin täyttynyt jo uhkaavasti muilla aktiviteeteilla. Maanantaina olen koko päivän lomasta huolimatta työpaikalla. Tiistaina päädyn Tampereelle opiskelemaan. Englannin kielen syventävä kurssi (KKEN27) on Ruotsin kielikurssin ja gradun lisäksi ainoa jäljellä oleva hallintotieteen maisterin tutkintoon kuuluva pakollinen suoritus, joka minulta puuttuu. Kurssi suoritetaan intensiivisesti ja osittain verkkomuotoisena ensimmäinen periodin aikana. Tampereella tapaan myös Galilei-lehden päätoimittaja Jorma Lehtosen. Olen ollut vuoden päivät Galilei-lehden (http://www.galileilehti.fi/) ohjausryhmässä. Valitettavasti lehti … Lue lisää
3.-8.1.2006 Olen ottanut töistä gradulomaa. Gradun työstäminen etenee viikon aikana mainiosti. Toki viikolle sattuu kaikkea muutakin. Käyn tiistaina töissä katsastamassa tilanteen. Välillä käyn istumassa kahvilla Maan ystävien uuden puheenjohtajan Riitta Savikon kanssa. Keskustelemme innostuneesti Maan ystävien tulevista haasteista Riitan tentatessa samalla puheenjohtajuuteen liittyviä kysymyksiä. Käyn myös keskustelemassa Greenpeacen tiedottajan Mikeal Sjövallin kanssa Metsä-Botnien sellutehdas hankkeesta Uruguayssa Greenpeacen toimistolla. Paikallinen Greenpeace Argentiinassa on aktivoitunut vastustamaan hanketta ja Mikael on menossa paikan … Lue lisää
30.12.2005-2.1.2006 Matkustamme Annukan kanssa Islantiin puolikuntoisina. Uudenvuoden aattona käymme retkellä katsomassa Gullfosin vesiputousta, aitoa ja oikeaa Geysiriä sekä Thingvellirin kansallispuistoa. Illallista nautimme Reykjavikin keskustassa intialaisessa ravintolassa. Sympaattinen Reykjavik muistuttaa jonkin verran Maarianhaminaa. Illalla käymme nauttimassa paikallisten kanssa suuren kokon tunnelmasta ja lämmöstä. Keskiyöllä katselemme kukkulalla kaupungin valtavaa ilotulistusmerta. Uudenvuoden päivänä käymme aamuretkellä Reykjavikin keskustassa ja illalla virailemme Blue Lagoonin kuumissa lähteissä. Islanti on jännä paikka, jossa ei ole puita maiseman … Lue lisää
Lähdemme Annukan kanssa jouluaattona Joensuuhun perheeni luokse. Junamatka sujuu mukavasti keskustellen ja suunnitellen tulevaa. Perillä syömme, saunomme ja jaamme lahjoja. Rentouttavaa. Illalla hiipii kuitenkin huono ja kuumeinen olo. Käymme jouluaaton päätteeksi kävelemässä. Joensuussa on lunta metrikaupalla ja koko ajan sataa lisää. Joulupäivän aamuna huomaan olevani kuumeessa. Voi sentään! Ottamalla buranan olo hiukan helpottuu. Illalla kuume nousee kuitenkin korkeaksi. On pakko jättää suunniteltu yöjuna Turkuun väliin. Tarkoituksena oli lähteä Tapanin päiväksi … Lue lisää
Lähden sunnuntai aamuna Meksikoon. Olen saanut business-liput, koska joudun matkustamaan viikonloppuna. Lufthansan lennolla Frankfurtista Meksiko Cityyn voi käyttää langatonta verkkoyhteyttä. Upeaa! Saan lennon aikana hoidettua monia työ- ym. asioita. Silti 24 tunnin matkustaminen Helsingistä Guadalajaraan ei ole mukavaa, vaikka Etelä-Amerikan matkoilla tottuikin 45 tunnin bussimatkoihin ja moneen muuhun erikoisuuteen. On inhottavaa, kuinka huono työlainsäädäntö Meksikossa on. Ihmiset voidaan erottaa saman tien. Monet pelkäävät irtisanotuksi tulemista. Työntekijät eivät halua menettää kasvojaan … Lue lisää
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍
Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?
Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!
Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.
Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.
Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.
Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.
Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.
Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Toivottavasti yhä useampi muistaisi, että tämä pieni, hauras ja sininen piste keskellä pimeää tyhjyyttä on ainoa kotimme. Erimielisyydet näyttävät tästä perspektiivistä tuskaisen turhilta. Olisipa meillä taitoa nähdä toisemme tällä samalla lempeydellä ja ymmärryksellä myös täällä alhaalla. Meillä on vain toisemme ja tämä yksi, korvaamaton planeetta, jolla matkustamme läpi äärettömyyden. 💚🌍
Kuva: Nasa
Missä kaikki mainokset ovat?
Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.
Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?
Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.
Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.
Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?
Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.
Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.
Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?
Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Anna Abreun keikalla oli tänään mahdollista bailata kaksi tuntia ilman liharuokavaliota esiintyvän taiteilijan toiveesta. Niin upeaa Anna @iamabreu ! Vastaavaa Suomessa ei ole varmaan ennen nähty.
Valitettavasti Veikkaus Areenan ravintolapalvelut onnistuivat kuitenkin tuottamaan pettymyksen. Kyllähän tarjolla oli vegaanihampurilaista, ranskalaisia sekä erilaisia herkkuja ja juomia, mutta suuri osa ruokatarjoiluista ei ollut täysin kasvispohjaisia vaan niissä oli mukana jotain eläinperäistä. Montako vegaanista pizzaa näet tuossa viimeisessä kuvassa? Ei onneksi kuitenkaan lihaa.
Pisteet asenteesta upealle artistille ja miinukset areenan ruokatarjonnasta vastaaville.
Tiettävästi kukaan ei lihan puutteen takia kuollut tai joutunut sairaalaan.
11-vuotias lapsi teki mulle oman kyltin naistenpäivän marssille!
”I can make my own sandwitch.”
”Tämän marssin myötä lähetetään kirkas viesti poliittisille päättäjille”
Hyvää naistenpäivää kaikille!
Uusi ruokatrendi on täällä.
SIPULIVESI!
Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.
Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.
Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.
Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.
Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!
Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin.
Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa.
Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä.
Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen.
Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä.
Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista.
Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
