Maanantai 29.1.2007

Kävin jokavuotisessa hammaslääkäritarkastuksessa. Ei yhtään reikää. Huippua! Hammaslääkäri kehui hyvin hoidettuja hampaitani. Ilmeisesti herkkulakko ja sokerin tarkoituksellisen käytön lopettaminen edistävät hampaideni hyvinvointia. Illan päätteeksi tapasimme Aleksin ja Tuulin vanhassa sofiassa. Keskustelimme hiukan H-projektista, mutta ennen kaikkea kestävän kehityksen politiikasta. Ideoimme myös mahdollista ympäristöjärjestöjen omaa kontribuutiota, projektia hallinnon kestävän kehityksen strategiaan liittyen. Metallityöväen liiton järjestösihteeri Turja Lehtonen oli kirjoittanu Helsingin Sanomiin lisäydinvoiman rakentamista puoltavan mielipidekirjoituksen. Hetken mielijohteesta päätin vastata takaisin omalla … Lue lisää

Sunnuntai 28.1.2007

Herään jostain syystä pirteänä jo ennen kello viittä aamulla. Helsingin Sanomissa on käsittämättömän hyvä Jorma Ollilan haastattelu, jossa hän vaatii tiukempia toimia ilmastokriisin ratkaisemiseksi (katso edellinen ploki-merkintäni). Käymme Annukan kanssa aamulla juoksemassa tutun kymmenen kilometrin lenkin. Hiukan takkuista menoa. Muokkailen puhettani kestävän kehityksen toimikunnan kokousta varten. Minulla on käytössäni ympäristöjärjestöjen edustajana ruhtinaallinen 3-4 minuutin puheevuoro pääministerin  vetämän toimikunnan seuraavassa kokouksessa aiheena hallitusohjelmatavoitteet. H-projekti etenee kovaa vauhtia. Käymme läpi avoinna olevat … Lue lisää

Ollilan uusi missio – Sunnuntai 28.1.2007

Aamun kovin juttu on Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla oleva Jorma Ollilan haastattelu. ”Ollilan mielestä hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä paljon nykyistä nopeammin. Ja hänen mielestään siihen tarvitaan aluksi valtioiden yrityksille ja muille toimijoille asettamia rajoituksia. Hänen mukaansa suuryritykset ovat valmiita päästörajoituksiin, koska ne näkevät, että ennemmin tai myöhemmin rajoitukset tulevat. Nyt kannattaa olla mukana sopimassa niistä. Ollilan mukaan apuun tarvitaan aluksi valtioita, YK:ta ja Kioton sopimuksen kaltaisia mekanismeja: julkisia tukia, veroja, päästökattoja. Valtioiden … Lue lisää

Lauantai 27.1.2007

Polkupyöräni oli jäätynyt pajasti edellisen illan lumimyräkän ja pyöräilyjen jäljiltä. Osa pyöräteistä oli edelleen auraamatta kun lähdin aamulla polkemaan kohti Suomen luonnonsuojeluliiton (http://www.sll.fi) toimistoa liittohallituksen kokoukseen. Hallituksen kokous sujui rivakasti. Kävimme läpi talouskatsauksen, keskustelimme Puhtaan meren puolesta –tarrakampanjasta (http://www.sll.fi/luontojaymparisto/vesistot/tarrakampanja), liiton energialinjauksista, juhlavuotta varten ilmestyvän historiikin tilanteesta (SLL täyttää 70 vuotta vuonna 2008) sekä Taiga Rescue Networkin mahdollisesta tukemisesta. Kokouksessa valitsimme liittohallituksen varapuheenjohtajaksi Tuire Laurinollin sekä nimesimme eri valiokuntien jäsenet. Itse … Lue lisää

Perjantai 26.1.2007

Pyöräilin töihin ja illalla töistä kotiin. Ihan käsittämättömät kinokset lunta. Pyöräteiden aurauksista ei tietoakaan – ei varsinkaan Espoon puolella. Olisi pitänyt ottaa muutama kuva tänne blogiin muistoksi. Sain tuhlattua vajaan 15 kilometrin pyöräilymatkaan yli tunnin. Pitkän työpäivän myötä missasin saunavuoromme enkä jaksanut edes siivota. Annukka oli jonkun tutkijakaverinsa karonkassa illan. Siispä itse keskityin sähköposteihin ja viimeistelin mm. Suomen luonnonsuojeluliiton ja Maan ystävien kirjalliset lausunnot kestävän kehityksen toimikunnan kokousta varten sekä … Lue lisää

Torstai 25.1.2007

Nyt kun aika ja paikka H-juhlille on päätetty alkavat asiat edetä. Ohjelmassa oli mm. päivän ja illan ohjelman luonnostelua sekä julkisen liikenteen aikataulujen selvitystä. Lisäksi pyysin bussiyhtiöltä (Amper) tarjouksen kuljetuksista, tiedustelin maistraatin vihkijää sekä kyselin Tulikansaa (http://www.tulikansa.com) esiintymään juhliin ja Maan ystävien varapuheenjohtajaa Jenni Gästgivaria valokuvaajaksi. Illalla osallistuin puolihuolimattomasti YTY:n kokoukseen (Lue lisää kokouksesta Janne Länsipuron blogista. http://jannelansipuro.wordpress.com/2007/01/26/mennaanko-metsaan/). Kokouksen päätteeksi jäimme keskustelemaan Jannen kanssa H-projektin tarjoiluista. Olemme päättäneet ottaa Jannelta … Lue lisää

Keskiviikko 24.1.2007

Bush esitti kansakunnan tilaa koskevassa puheessaan bensiinin kulutuksen leikkaamista viidenneksellä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Bush pyysi kongressilta tukea autojen pakokaasupäästöjen tiukentamiseen ja vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön lisäämiseen. Sen sijaan Irak-politiikkaan ei tullut vielä kaivattua muutosta. Päivä oli varsin poliittinen. Aiemmin päivällä Vihreät olivat avanneet oman vaalikampanjansa. Oman vihreytesi voit testata kätevästi osoitteessa: http://www.vihrea.net/. Itse onnistuin vetäisemään täydet 100 prosenttia. Myös Vihreiden vaalikone on tutustumisen arvoinen: http://vaalikone.vihreat.fi/. Illalla osallistuimme Annukan kanssa Helsingin … Lue lisää

Tiistai 23.1.2007

Aamupäivä Tampereella laitoksemme jatko-opintoseminaarissa (umbrellassa). Tällä kertaa käsittelimme Eveliina Asikaisen tutkimusta Vuoreksen alueen lähiluonnosta. Yllättävän harvoin kaupunkisuunnittelussa huomioidaan sitä, kuinka paljon rakennetullakin alueella voi olla erilaista rikasta lajistoa. Seminaari-istunnon päätteeksi kävimme jälleen lounaalla. Keskustelut ovat hyviä ja tälläkin kertaa sain monta arvokasta käytännön vinkkiä jatko-opintoihin liittyviin käytännön järjestelyihin. Kyllä se väitöskirja tästä vielä syntyy. Annukka ehti käydä jälleen juoksemassa. Itse en työkiireiltäni päässyt. Harmittaa. Varsinkin kun nyt en ole päässyt … Lue lisää

Maanantai 22.1.2007

Emme ole edelleenkään osanneet päättää H-juhlien pitopaikkaa. Tänään sain kuitenkin varattua varmuuden vuoksi Fiskarsista Kieloniemen saunan (http://fiskarskylaseura.org/kieloniemensauna/). Upean näköinen ja ainutlaatuinen paikka. Lisäksi pohdimme Nuuksion ulkoilumajaa (http://www.nuuksionmaja.com). Kuvien perusteella paikka näyttäisi kuitenkin olevan sisältä aika tylsä. Tapahtui päivän aikana toki muutakin. Otin vihdoin käyttöön skypen ja lisäsin tämän blogini blogilistalle (http://www.blogilista.fi/). Mitä verkostoitumista! Lisäksi viilailin vielä hiukan Riitta Savikon ja minun valmisteilla olevaa mielipidekirjoitusta sekä Maan ystävien (http://www.maanystavat.fi) kestävän kehityksen … Lue lisää

Viikonloppu 20.-21.1.2007

En jaksanut lähteä viikonloppuna uraanikaivosten vastustajien järjestämään valtakunnalliseen uraanitapahtumaan Kuusamoon. Myöhemmin kuulin, että Kuusamon Vasaraperälle oli kerääntynyt noin 200 osallistujaa. Uraani-liike on voimissaan! Kuusamon sijaan kävimme lauantai aamuna Annukan kanssa juoksemassa tutun 10 kilometrin lenkin (aika 57:45) ennen lähtöä Fiskarssiin. Fiskarssissa kävimme katsomassa Lukaali -nimistä paikkaa (http://www.fiskarsmuseum.com/lokaali.html) potentiaalisena H-juhlien pitopaikkana. Tila oli oikein sympaattinen ja hyvin toimiva. Yritämme kysellä Fiskarssista myös Kieloniemen saunaa (http://fiskarskylaseura.org/kieloniemensauna/). Lopulta emme osanneet kuitenkaan päättää olisiko … Lue lisää

Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Seuraa minua Instagramissa