Tiistai 27.11.2007 – Tampereella ja seminaarissa

Aamupäivällä olin pitkästä aikaa Tampereella jatko-opintoseminaarissa eli umbrellassa. Käsittelimme Eveliina Asikaisen tutkimushanketta ”lähiön luonnot”. Eveliina on tehnyt hervantalaisten asukkaiden kanssa kävelyhaastatteluja lähialueen ympäristöön ja tutkii sitä kautta ihmisten luontokäsityksiä. Tampereen jälkeen jatkoin Suomen luonnonsuojeluliiton EU:n energia- ja ilmastopolitiikka – mahdollisuus Suomelle -seminaariin (http://www.sll.fi/luontojaymparisto/energiajailmastonmuutos/eu-energiapolitiikka) Helsinkiin ja Tieteiden talolle. Pidin seminaarin avauspuheenvuoron ja toimin keskustelun puheenjohtajana. Puheenvuorossani harmittelin Suomen energia- ja ilmastopolitiikan heikkoutta. Esimerkiksi ydinvoiman lisärakentaminen on ehkäissyt tehokkaasti kaikki panostukset uusiutuviin … Lue lisää

Kontallaan 1.12. ilmastomuutoksen uhrien puolesta

KONTALLAAN poliittinen katuperformanssi ILMASTONMUUTOKSEN UHRIEN PUOLESTA ”Näyttää siltä, että ensimmäisen ja kolmannen maailman ero kulkee yhä enemmän sen vastakkainasettelun mukaisesti, joka erottaa sen, että elää pitkän ja tyydyttävän elämän täynnä materiaalista ja kulttuurista rikkautta, siitä, että omistaa elämänsä jollekin transsendentaaliselle Syylle”, kirjoittaa slovakialainen psykoanalyytikko Slavoj Zizek. Se, että kolmannen maailman kansalaisen on valmis uhraamaan henkensä Syyn puolesta, on ensimmäisen maailman kansalaiselle pahasti häiriintynyt asenne. Onko mitään Syytä, jonka puolesta olisimme … Lue lisää

Viikonloppu 23.-25.11.2007 – Lempäälässä autuushoidossa

Koko viikonloppu sujui mukavasti Luontaiskylpylässä Lempäälässä (http://www.lempaalanluontaiskylpyla.fi/) Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen ja syysvaltuuston kokouksissa. Heti aluksi nautitun autuushoidon jälkeen oli hyvä aloittaa kokousputki. Paikka oli ihastuttava – lukuunottamatta kasvisruokatarjoilua, joka piti sisällään lähinnä perunaa ja keitettyjä vihanneksia. Parjantaina ja lauantaina oli vuorossa liittohallituksen kokous. Kävimme läpi norppaenergian kriteeri- ja sääntöuudistusta, keskustelimme Inarin luonnonsuojelutilanteesta, tarkastelimme taloustilannetta ja lukemattomia muita pikkujuttuja. Liittohallituksen kokouksen jälkeen oli vuorossa liiton syyskokous. Asialistalla oli toimintasuunnitelman ja talousarvion … Lue lisää

EU:n energia- ja ilmastopolitiikka ei ole uhka vaan mahdollisuus

EU:n energia- ja ilmastopolitiikka ei ole uhka vaan mahdollisuus Euroopan unioni on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään, kasvattamaan uusiutuvien energialähteiden osuutta ja parantamaan energiatehokkuutta. Luonnonsuojeluliiton mielestä tämä tarjoaa Suomelle erinomaisia mahdollisuuksia siirtyä ilmastopolitiikan edelläkävijäksi. Lue koko tiedote osoitteesta: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/euonmahdollisuus

Keskiviikko 21.11.2007 – Homeinen ilmasto

Osallistuin aamupäivällä eduskunnassa ympäristöministeriön Ilmastofoorumin järjestämään seminaariin aiheesta ”Kohti Balia”. Paikalla oli puhumassa ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen, Ilmatieteen laitoksen varapääjohtaja Mikko Alestalo ja ilmastoneuvottelija Outi Berghäll. Lisäksi eri järjestöt pitivät omia puheenvuorojaan. Valitettavasti energiateollisuuden, teknologiateollisuuden ja metsäteollisuuden puheenvuorot olivat niin homeisia, että tilassa oli vaikea hengittää. Lääkkeeksi ilmastokriisiin tarjottiin muun muassa fossiilisia energialähteitä, ydinvoimaa, hiilen talteenottoa, kuluttajien käyttäytymisen muuttamista ja kilpailukykyä. Kaikki tahot painottivat, ihan oikein, globaalia ilmastosopimusta, jossa kaikki maat … Lue lisää

Viikonloppu 17.-18.11.2007 – Tulevaisuuspohdintaa ja arkea, IPCC:n neljäs raportti

Jouduin harmikseni jättämään väliin Maan ystävien (http://www.maanystavat.fi) väentapaamisen Ähtärissä. Lauantaina kävimme Annukan kanssa aamulla juoksemassa Tampereella. Päivän mittaan tein kaikkia pieniä rästihommia pois. Illaksi menimme Annukan kanssa istumaan lähikuppilaan eli ravintola Old Sophieen. Ravintolassa törmäsimme myös Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalaiseen. Kepalaiset olivat jäähdyttelemässä samana päivänä ollutta vuosikokoustaan. Keskustelimme Annukan kanssa illan mittaan tuntitolkulla mahdollisista tulevaisuuden suunnitelmistani. En osaa päättää, haluanko pitkällä tähtäimellä jatkaa nykyisessä työssäni tietoliikennealalla, tehdä väitöskirjaa ja siirtyä … Lue lisää

Torstai – Perjantai 15.-16.11.2007 – YHTYMÄ ja Pajusen autohimo

Osallistuin tortaina ja perjantaina yhteiskunnallisen ympäristöalan valtakunnallisen tutkijakoulun eli YHTYMÄ:n (http://www.uta.fi/laitokset/yhdt/opetus/yhtyma.shtml) kaksipäiväiseen seminaariin, jonka aiheena oli normatiivisuus. Tilaisuus oli sikäli sekä antoisa että haastava, koska paikalla oli koko suomalaisen yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen terävin kärki. Kukin YHTYMÄ:n jatko-opiskelija sai esitellä kahden päivän aikana oman tutkimuksensa normatiivista tausta-ajatusta. Perjantaina Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys julkaisivat tiedotteen, jossa tyrmäsimme Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajusen autohimoiset kommentit edelliseltä päivältä: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/pajusenautointo Jäimme perjantaina Annukan kanssa … Lue lisää

Keskiviikko 14.11.2007 – kotitaloutemme luonnonvarojen kulutus (MIPS)

Osallistuimme alkusyksystä Suomen luonnonsuojeluliiton KotiMIPS-hankkeeseen (http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava/mips/kotimips) pilottitaloutena. Hankkeessa mitattiin kahden hengen kotimme ekologista selkäreppua asumisen ja elintarvikkeiden osalta. Tulokset olivat siedettäviä. Selvästi suomalaisten keskitasoa alempana. Asumisen luonnonvarojen kokonaiskäyttö kotitaloudessamme oli yhteensä 5000 kg henkilöä kohden vuodessa. Keskiverto suomalainen kuluttaa asumiseen 11 300 kg luonnonvaroja. Elintarvikkeen ekologinen selkäreppu oli omalta osaltamme taas 2100 kg henkilöä kohden vuodessa suomalaisten keskiarvon ollessa 5900 kg. Asumisen osalta eniten luonnonvarojen kuormitusta aiheutti kaukolämpö (2444 kg). … Lue lisää

Tiistai 13.11.2007 – Ympäristöoikeus yhteiskuntatieteenä

Osallistuin maanantaina ja tiistaina Suomen Akatemian Ympäristö- ja oikeus -tutkimusohjeman seminaariin Ympäristöoikeus yhteiskuntatieteena. Paikalla oli vakuuttava joukko yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen eturivin tutkijoita. Lisätietoja tutkimusohjelmasta ja seminaarista löytyy osoitteesta: http://www.aka.fi/index.asp?id=99980233423b448987bc4ad5472a7992 Ensimmäisen päivän keskustelua hallitsivat paljolti puhe ympäristökysymyksen normeista, periaatteista ja käytänteistä vastuun näkökulmasta (esim. Coleman, Rawls). Myöhemmissä sessioissa korostui hallinnan (governance) eri näkökulmat. Toki päivien aikana mukaan tarttui paljon muitakin hyviä käsitteitä ja näkemyksiä. Suomen perustuslain (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731) 20 §:n mukaan: ” Vastuu … Lue lisää

Viikonloppu 9.-11.11.2007 – Hyötysuhde tällä viikolla 66,4 %

Perjantaina kokoonnuimme Nuorisotutkimusverkostoon pohtimaan nuorisotutkijoiden kanssa Jokelan tragediaa. Tarkoituksena on tuottaa mahdollisesti puheenvuoroja http://www.kommentti.fi -palstalle. Lisäksi keskustelimme Mikko Salasuon kanssa mahdollisuudesta tehdä pieni julkaisu talonvaltausliikehdinnästä. Projekti lähtenee käyntiin heti ensi viikolla. Viikonloppua värittivät kolmet eri tuparit. Perjantaina olimme Merin ja Laurin tupareissa Käpylässä. Lauantaina piipahdimme ensin Pian ja Tepon tupareissa Latokartanossa ja sieltä pyöräilimme takaisin vielä Maijan ja Kallen tupareihin Kumpulaan. Paljon IRL sosialisoimista. Hyvä niin, koska naamakirja kyllästyttää. Koko … Lue lisää

Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Seuraa minua Instagramissa