Hoitovapaa alkoi: Miksi niin moni isi jättää mahdollisuuden käyttämättä?

Näytetään kieltä isilleOlen hoitovapaalla ensi syksyyn asti. Samalla liityin siihen harvinaiseen parin prosentin isien joukkoon, jotka pitävät isäkuukautta pidemmän vanhempainvapaan.

Uskomatonta, että 98 prosenttia kaikista isistä jättää mahdollisuuden käyttämättä!

Olisi varmasti järkevää, että myös isille kehittyisi vankka hoitosuhde omaan lapseensa. Tästä syystä perhevapaita kannattaisi kehittää kohti 6+6+6 -mallia. Mallissa vanhempainvapaa jaettaisiin kolmeen jaksoon, joista yksi on tarkoitettu äidille, yksi isälle ja yhden vanhemmat jakaisivat keskenään.

Asiasta on tarkemmin esimerkiksi THL:n raportissa (pdf).

Itseäni hoitovapaassa jännittää eniten se, miten pystyn pitämään näppini erossa kaiken maailman kiinnostavista projekteista. Helsingin kaupunginvaltuutetun tehtävät pitävät minut joka tapauksessa kiinni päivän politiikassa, joten mitään sen kummempaa ei tarvita.

Ohessa on ensimmäisen hoitovapaapäiväni menot.

Lue lisää

Hidas vanhemmuus on ympäristöystävällistä

Kirjoitin Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliiton Hidas vanhemmuus -kampanjan sivuille hitaasta vanhemmuudesta.

Hidas vanhemmuus on ympäristöystävällistä

Luonto-Liiton pääsihteerinä istun vuodessa sadoissa kokouksissa, käyn puhumassa lukemattomissa seminaareissa ja tilaisuuksissa sekä annan viikoittain haastatteluja tiedotusvälineille samalla kun yritän selvitä päivittäin tulevista sadoista sähköposteista ja muista yhteydenotoista.

Töiden lisäksi kirjoittelen lähes päivittäin blogia, käyn juoksemassa ja pyöräilen. Puolisoni on vanhempainvapaan aikana viimeistellyt väitöskirjansa sekä kirjoittanut useita artikkeleita ja selvityksiä.

Välillä tuntuu siltä, että oma arkemme on kaikkea muuta kuin hidasta.

Lue lisää

Ekoisi: Yhteenveto

Olen kirjoittanut Ekoisi-blogia kesästä 2011 lähtien. Takana on tasan 100 kirjoitusta. Tämä on siis 101. teksti.

Samalla tämä on viimeinen kirjoitus Ekoisi-blogikirjoitussarjan alla.

Ekovanhemmuudesta jatkan toki kirjoittelua omassa blogissani ja joskus tulevaisuudessa kirjoitan aiheesta ehkä kirjan.

Mitä sitten olen oppinut viimeisen puolentoista vuoden aikana? Seuraavassa on tiivistetysti joitakin havaintoja.

Lue lisää

Toimintakertomus 2012 eli vuosi pähkinänkuoressa

Kiitos kaikille blogin lukijoille vielä kerran vuodesta 2012!

On ollut mukava jakaa arkea kanssanne. Kiitos kaikesta siitä palautteesta ja kannustuksesta, jota olen vuoden aikana saanut sekä onnellista, kohtuullista ja ekologista vuotta 2013 kaikille!

Ohessa oma arjen muistilistani uudelle vuodelle eli viisi asiaa, joita aion vaalia vuonna 2013 – kyseessä on siis sama lista kuin vuosi siten. Ennen uusia kujeita on kuitenkin hyvä palata vielä hetkeksi vuoteen 2012.

Vuonna 2012 omassa elämässäni tapahtui muun muassa seuraavaa:

Lue lisää

Ekoisi: Ilotulitevapaa vuodenvaihde

Suomessa myydään vuosittain YLE uutisten mukaan pari miljoonaa ilotulitetta.

Lain mukaan ilotulitteita saa ampua 31.12. klo 18.00 – 1.1. klo 02.00 välisenä aikana. Ammunnan tulee tapahtua häiriötä ja vaaraa aiheuttamatta, ampujan tulee olla täysi-ikäinen ja selvä, ja hänen tulee käyttää suojalaseja tuotteita ampuessaan. Ilotulitteita ei tule käyttää asutusalueiden keskellä.

Ilotulite on valittu vuonna 2009 vuoden turhakkeeksi. Monille ilotulitus aiheuttaa kuitenkin suunnatonta iloa. Toisaalta sillä on omat haittansakin.

Ohessa neljä syytä, miksi meidän perheessä ei ammuta raketteja:

Lue lisää

Minun itsenäisyyspäivänäni: Viisi asiaa

Minun itsenäisyyspäivänä tänään 6.12.2012 on nukuttu pitkään, käyty lapsen kanssa pihalla leikkimässä, syöty perheen yhteinen lounas ja käyty hyviä keskusteluita.

Lisäksi olin itsenäisyyspäivänä keskustelemassa aiheesta ”Minun itsenäisyyspäiväni” Radio Yle 1:ssä yhdessä toimittaja Jukka Arvassalon ja Hilla Blombergin sekä Heljä Liukko-Sundströmin Pirkko Yrjölän, Juha Itkosen, Sari Multalan ja Sixten Korkmanin kanssa.

Alkuillasta sytytimme myös kaksi ledikynttilää ikkunalaudalle.

Minulle itsenäisyyspäivä tarkoittaa esimerkiksi seuraavia viittä asiaa:

Lue lisää

Elämä ilman väkivaltaa on jokaisen oikeus

Itsenäisyyspäivän aattona on hyvä muistuttaa siitä, että elämä ilman väkivaltaa pitäisi olla jokaisen oikeus.

YK:n pääsihteerin UNiTE-kampanja ja Suomen UN Women ovat julistaneet joka kuukauden 25. päivän Oranssiksi päiväksi naisiin & tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi maailmassa.

Kampanjassa muistutetaan, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on yksi laajamittaisimmista ihmisoikeusloukkauksista. Sillä on monta muotoa ja sitä tapahtuu kaikkialla – kodeissa, kouluissa, työpaikoilla, julkisilla paikoilla, pakolaisleireillä.

Olen itsekin osallistunut kampanjaan omalla pienellä panoksellani.

Sukupuoleen perustuva väkivalta vahingoittaa myös koko perhettä ja kokonaisia yhteiskuntia. Se uhkaa koulutukseen, terveyteen ja köyhyyden vähentämiseen liittyvien tavoitteiden saavuttamista kehittyvissä maissa.

Lue lisää

Ekoisi: Voiko lapsi esiintyä julkisuudessa?

Olen kirjoittanut Ekoisi-blogia heinäkuusta 2011 lähtien. Viime aikoina olemme kotona miettineet lapsen julkisuudessa esiintymistä.

Tällä hetkellä minua kysytään usein haastatteluihin esimerkiksi sukupuolisensitiivisyydestä, vaipattomuudesta ja monista muista ekovanhemmuuteen liittyvästä jutuista.

On tietysti ilahduttavaa, että ekovanhemmuus ja nimenomaan isän näkökulma siihen kiinnostavat niin monia.

Toistaiseksi olen halunnut kertoa hyvinä pitämistäni jutuista niin avoimesti kuin mahdollista. Tosin lapsen nimeä ei ole mainittu jutuissa tai blogissa pitkään aikaan. Kuvia ja muita arkisia asioita olen julkaissut kuitenkin sitäkin enemmän.

Onko kuitenkaan lapsen kannalta sopivaa toimia esimerkkiperheenä eri jutuissa?

Lue lisää

Työhyvinvointifoorumi: Itsensä johtaminen, muutos ja erilaisuus

Osallistuin keskiviikkona (14.11.) Työturvallisuuskeskuksen sekä valmennus ja konsulttiyritys Humapin järjestämään Esimiesten työhyvinvointifoorumiin.

Tilaisuudessa pohdittiin ihmisen hyvinvoinnin, onnellisuuden ja erityisesti työhyvinvoinnin keskeisiä tekijöitä sekä käytiin läpi mm. Maslowin tarvehierarkiaa työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Työhyvinvointi on kokemus. Se mihin kiinnitetään huomiota, se kasvaa. Kannattaa siis miettiä, onko syytä aina penkoa sitä, mikä on huonosti vai mieluimmin miettiä niitä juttuja, jotka ovat hyvin.

Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa