Päivä Luonto-Liiton pääsihteerinä

Tänään oli poikkeuksellisen kiinnostava työpäivä vaikka Talvivaaran kaivossotkut varjostavatkin kaikkea tekemistä.

Ohessa päivän ohjelma tunnista tuntiin.

klo 6-8 Nousen ylös ja hoidan aamutoimet. Luen edellisen illan ja yön aikana tulleet sähköpostit. Käyn läpi Talvivaaraan liittyvää uutisointia ja valmistaudun aamun radiokeskusteluun. Lapsi herää. Leikin hänen kanssaan. Pyöräilen kotoa Pasilaan YLE:n Radiotalolle.

klo 8-9 YLE:n Radio 1:n Ykkösaamussa keskustelemassa Talvivaaran kaivosonnettomuudesta. Keskustelu on kuunneltavissa YLE Areenalta. Ohjelman jälkeen pyöräilen keskustaan Grand Casinolle.

klo 9-11 Puhumassa Neurologisten vammaisjärjestöjen koulutustilaisuudessa uljaasta kansalaistoiminnasta. Olen vasta viime vuosien aikana oppinut hahmottamaan, miten hienoa työtä sosiaalialan järjestöt Suomessa tekevät.

Samaan aikaan Luonto-Liitto ja kaksitoista ympäristö- ja kehitysyhteistyöjärjestöä vaativat Suomelta ja EU:lta edelläkävijän otteita ilmastokatastrofin estämiseksi YK:n ilmastokokouksessa Dohassa. Pelissä on paljon: ilman huomattavia päästövähennyksiä ilmastonmuutos uhkaa karata hillitsemättömäksi ja Sandy-myrskyn kaltaiset äärimmäiset sääilmiöt tulevat yleistymään.

Lue lisää

Ekoisi: Toinen isänpäivä isänä

Tänään vietin elämäni toista isänpäivää isänä. Siihen kuului mm. seuraavia asioita:

– Sain olla lapsen kanssa aamulla kahdestaan puolison käydessä juoksemassa
– Sain käydä itse juoksemassa.
– Valmistelin tulevan viikon töitä, mm. esitykset kansalaistoiminnan tulevaisuudesta ja yritysten vastuullisuusviestinnästä.
– Söin puolison valmistamaa herkullista palak tofua lounaaksi
– Sain nauttia puolisoni antamista hienoista aineettomista ja ekologisista lahjoista.

Lisäksi tein kunnallisvaaleja koskevan vaalirahailmoituksen ja kävin Helsingin Vihreiden uuden valtuustoryhmän kokouksessa. Tulin siis lokakuun lopussa valituksi Helsingin kaupunginvaltuustoon. Työt valtuustossa alkavat vuoden 2013 alusta. Sitä kautta voin toivottavasti myös omalta osaltani edistää ekologista vanhemmuutta.

Miten vanhemmuus on muuttanut minua? Tästä keskustelimme viikonlopun aikana puolisoni kanssa.

Lue lisää

Turvapaikanhakijat nälkälakossa Helsingissä – ei karkoituksia Afganistaniin!

Osallistuin tänään solidaarisuusmielenosoitukseen ja ihmisketjuun nälkälakossa olevien afganistanilaisten turvapaikkahakijoiden puolesta.

Mukana oli noin 200 ihmistä ja ketju jatkui Kansalaistorilta Mannerheimintielle Eduskuntataloa vastapäätä.

Kaksi afganistanilaista turvapaikanhakijaa on ollut nälkälakossa maanantaista 10.9.2012 lähtien Helsingissä. He vastustavat nälkälakolla palautusta Afganistaniin, koska uskovat olevansa siellä hengenvaarassa.

Nälkälakkolaisten vaatimukset ovat seuraavat:

Lue lisää

Vaalikampanja on tehty: Lämpimät kiitokset!

Kunnallisvaalikampanja on nyt omalta osaltani tehty.

On aika kiittää kaikkia niitä lukuisia ihmisiä, joiden tuesta, avusta ja kyvyistä olen kampanjakuukausien aikana saanut nauttia.

Haluan myös kiittää lämpimästi kaikkia, jotka ovat jo antaneet ainokaisen äänensä minulle, tai jotka ovat edes harkinneet sitä. Kiitos luottamuksestanne!

Kunnallisvaalien tulos ei ole vielä selvillä tätä kirjoittaessani, ja vaikka tulos jännittää, olo on rauhallinen ja tyytyväinen. Se mitä on suunniteltu, on tehty. Tulos ei ole minun vallassani.

Omalla kohdallani pääasia on, että on tehty hyvä kampanja.

On pidetty keskustelussa yllä tärkeitä teemoja ja kohdattu ihmisiä. Vaaleja tulee ja menee, mutta ihmiset pysyvät, ja myös monet ekologiset, sosiaaliset ja eläinten hyvinvointiin liittyvät haasteet vaativat huomiota yhä uudelleen ja uudelleen.

Kampanjan myötä toteutettiin kolme uutta innovaatiota:

Lue lisää

Katukampanjoinnista ja ”saavutuksista”

Tänään on kunnallisvaalien viimeinen ennakkoäänestyspäivä. Olen itse ehdolla Helsingin Vihreiden listalla numerolla 1018.

Viimeisen kolmen viikon aikana olen kampanjoinut kadulla paljon.

Esitteitä olemme jakaneet yhdessä tukiryhmän kanssa lähes 25 000 kpl. Tavoitteena on jakaa yhteensä 30 000 esitettä tämän viikon loppuun mennessä. Tietojeni mukaan kenelläkään koko Suomessa ei ole yhtä mittavaa katukampanjaa näissä vaaleissa.

Miksi olen kampanjoinut niin paljon kadulla?

Vastaus on yksinkertainen. Jalkautumisen myötä olen voinut kohdata kymmeniätuhansia helsinkiläisiä ja kuulla, mikä kaupunkilaisia innostaa, ihastuttaa, vihastuttaa ja kiinnostaa – ja samalla tietysti on ollut mahdollisuus viedä omia teemojani ihmisten tietoisuuteen.

Aika usein kadulla ihmiset kysyvät minulta kampanjateemoistani, koulutuksestani, työpaikastani tai iästä. Esittelyni ja CV:ni löytyvät näiltä verkkosivuilta.  Eilen joku kysyi saavutuksistani, sillä teot puhuvat tietysti puolestaan pelkkiä sanoja enemmän. Jäin miettimään, mitä olen oikein saanut aikaiseksi.

Tässä joitakin ”saavutuksia” viime vuosien ajalta:

Lue lisää

Ekoisi: Ylistys puolisolle

Kesällä kaaduin polkupyörällä ja olkaluuni murtui. Isäkuukausi meni käteen ja puolisoni joutui hoitamaan lastamme.

Nyt olen ehdolla kunnallisvaaleissa. Viimeiset kolme viikkoa olen käyttänyt lähes kaiken mahdollisen ajan kampanjointiin. Suurimman kampanjatyön on kuitenkin tehnyt puolisoni. Hän on ollut kaikki nuo ajat yhteisen lapsemme kanssa.

Mieleeni tuli Kennedyistä kertova sarja, jossa perheen tuki oli lasten menestyksen takana. Sama koskee minua. Ilman puolisoni tukea minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia vaikkapa edistää ekoisi-blogin muodossa ekologista vanhemmuutta.

Lapsiperhearki on huomattavasti helpompaa, kun sitä on jakamassa kaksi vanhempaa, jotka ovat myös valmiita tukemaan toisen henkilökohtaisia projekteja. Viime keväänä puolisoni viimeisteli väitöskirjansa. Silloin joustin omista tehtävistäni ja olin enemmän lapsen kanssa.

Lue lisää

Syntymäpäiväjuhlat katukampanjoinnin merkeissä – Lahjoita!

Täytän tänään keskiviikkona 10.10.2012 huimat 38-vuotta. Syntymäpäivävastaanottoa ei ole, eikä edes kuvaa Suomen Kuvalehdessä. Syntymäpäiväni vietän unohtumattomasti kunnallisvaalikampanjoinnin parissa. Mikäli haluat muistaa minua merkkipäivänä jotenkin, ohessa kolme ehdotusta: 1. Lahjoita kunnallisvaalikampanjalle aikaa. Tule jakamaan esitteitä kadulle. Esimerkiksi tunnissa esitteitä saa jaettua noin 100 kpl. 2. Lahjoita kunnallisvaalikampanjalle rahaa. Rahalla voi ostaa näkyvyyttä sinne, minne ei itse pääse. 3. Tykkää kampanjasta ja osallistu. Käy tykkäämässä ja jakamassa  blogikirjoituksiani sekä seuraa tekemisiäni … Lue lisää

Ekoisi: Hyvä ekovanhemmuus?

Mitä on hyvä vanhemmuus? Tyypillisesti tällä ajatellaan, että vanhempi viettää paljon aikaa lapsen kanssa, pitää hänestä huolta, luo perusturvallisuutta ja rakastaa.

Usein hyvään vanhemmuuteen liitetään myös sellaisia asioita kuin ruuan laittaminen tai leipominen, puuveneen rakentaminen lapselle tai retkillä käynti. Hyvään vanhemmuuteen liittyy helposti historian ja kulttuurin painolastia, vanhojen tapojen ihannointia.

Esimerkiksi valmisruuan lämmittämistä mikrossa tai lapsen laittaminen varhain päivähoitoon ei välttämättä mielletä hyvän vanhemmuuden merkiksi.

Itse mietin asiaa kuitenkin yleensä siitä näkökulmasta, millaista on hyvä ekovanhemmuus. Hyvään ekovanhemmuuteen kuuluu esimerkiksi turhien asuinneliöiden ja tavaran välttäminen, joukkoliikenteen suosiminen ja kestovaipat.

Tässä kymmenen asiaa, joita tekemällä koen itse olevani hyvä ekovanhempi:

Lue lisää

Ekoisi: Miten huomioida ympäristöasiat vauva-arjessa?

Kävin viikonloppuna (la 29.9.) puhumassa Odotus & Vauva -tapahtumassa ekovanhemmuudesta. Ohessa esitykseni. Kannatta käydä katsomassa ohjelma ja muut puheenvuorot täältä.   Erityisesti kannattaa kiinnittää siis huomiota asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan sekä muuhun kulutukseen (esimerkiksi vaipat). Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

Autoton päivä kuvina ja pari kehitysehdotusta

Tänään vietettiin kansainvälistä Autotonta päivää.

Samaan syssyyn on vietetty myös Liikkujan viikkoa, Kimppakyytipäivää ja Etätyöpäivää.

Viikon huipentumaa eli Autotonta päivää on Suomessa päätetty kutsua auton vapaapäiväksi. Ilmeisesti Autoton päivä kuulostaa liian radikaalilta.

Ohessa muutama ehdotus vuoden 2013 Autottomaksi päiväksi Helsingissä:

Lue lisää

Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Seuraa minua Instagramissa