Vaalikampanja on tehty: Lämpimät kiitokset!

Kunnallisvaalikampanja on nyt omalta osaltani tehty.

On aika kiittää kaikkia niitä lukuisia ihmisiä, joiden tuesta, avusta ja kyvyistä olen kampanjakuukausien aikana saanut nauttia.

Haluan myös kiittää lämpimästi kaikkia, jotka ovat jo antaneet ainokaisen äänensä minulle, tai jotka ovat edes harkinneet sitä. Kiitos luottamuksestanne!

Kunnallisvaalien tulos ei ole vielä selvillä tätä kirjoittaessani, ja vaikka tulos jännittää, olo on rauhallinen ja tyytyväinen. Se mitä on suunniteltu, on tehty. Tulos ei ole minun vallassani.

Omalla kohdallani pääasia on, että on tehty hyvä kampanja.

On pidetty keskustelussa yllä tärkeitä teemoja ja kohdattu ihmisiä. Vaaleja tulee ja menee, mutta ihmiset pysyvät, ja myös monet ekologiset, sosiaaliset ja eläinten hyvinvointiin liittyvät haasteet vaativat huomiota yhä uudelleen ja uudelleen.

Kampanjan myötä toteutettiin kolme uutta innovaatiota:

Lue lisää

Katukampanjoinnista ja ”saavutuksista”

Tänään on kunnallisvaalien viimeinen ennakkoäänestyspäivä. Olen itse ehdolla Helsingin Vihreiden listalla numerolla 1018.

Viimeisen kolmen viikon aikana olen kampanjoinut kadulla paljon.

Esitteitä olemme jakaneet yhdessä tukiryhmän kanssa lähes 25 000 kpl. Tavoitteena on jakaa yhteensä 30 000 esitettä tämän viikon loppuun mennessä. Tietojeni mukaan kenelläkään koko Suomessa ei ole yhtä mittavaa katukampanjaa näissä vaaleissa.

Miksi olen kampanjoinut niin paljon kadulla?

Vastaus on yksinkertainen. Jalkautumisen myötä olen voinut kohdata kymmeniätuhansia helsinkiläisiä ja kuulla, mikä kaupunkilaisia innostaa, ihastuttaa, vihastuttaa ja kiinnostaa – ja samalla tietysti on ollut mahdollisuus viedä omia teemojani ihmisten tietoisuuteen.

Aika usein kadulla ihmiset kysyvät minulta kampanjateemoistani, koulutuksestani, työpaikastani tai iästä. Esittelyni ja CV:ni löytyvät näiltä verkkosivuilta.  Eilen joku kysyi saavutuksistani, sillä teot puhuvat tietysti puolestaan pelkkiä sanoja enemmän. Jäin miettimään, mitä olen oikein saanut aikaiseksi.

Tässä joitakin ”saavutuksia” viime vuosien ajalta:

Lue lisää

Ekoisi: Ylistys puolisolle

Kesällä kaaduin polkupyörällä ja olkaluuni murtui. Isäkuukausi meni käteen ja puolisoni joutui hoitamaan lastamme.

Nyt olen ehdolla kunnallisvaaleissa. Viimeiset kolme viikkoa olen käyttänyt lähes kaiken mahdollisen ajan kampanjointiin. Suurimman kampanjatyön on kuitenkin tehnyt puolisoni. Hän on ollut kaikki nuo ajat yhteisen lapsemme kanssa.

Mieleeni tuli Kennedyistä kertova sarja, jossa perheen tuki oli lasten menestyksen takana. Sama koskee minua. Ilman puolisoni tukea minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia vaikkapa edistää ekoisi-blogin muodossa ekologista vanhemmuutta.

Lapsiperhearki on huomattavasti helpompaa, kun sitä on jakamassa kaksi vanhempaa, jotka ovat myös valmiita tukemaan toisen henkilökohtaisia projekteja. Viime keväänä puolisoni viimeisteli väitöskirjansa. Silloin joustin omista tehtävistäni ja olin enemmän lapsen kanssa.

Lue lisää

Syntymäpäiväjuhlat katukampanjoinnin merkeissä – Lahjoita!

Täytän tänään keskiviikkona 10.10.2012 huimat 38-vuotta. Syntymäpäivävastaanottoa ei ole, eikä edes kuvaa Suomen Kuvalehdessä. Syntymäpäiväni vietän unohtumattomasti kunnallisvaalikampanjoinnin parissa. Mikäli haluat muistaa minua merkkipäivänä jotenkin, ohessa kolme ehdotusta: 1. Lahjoita kunnallisvaalikampanjalle aikaa. Tule jakamaan esitteitä kadulle. Esimerkiksi tunnissa esitteitä saa jaettua noin 100 kpl. 2. Lahjoita kunnallisvaalikampanjalle rahaa. Rahalla voi ostaa näkyvyyttä sinne, minne ei itse pääse. 3. Tykkää kampanjasta ja osallistu. Käy tykkäämässä ja jakamassa  blogikirjoituksiani sekä seuraa tekemisiäni … Lue lisää

Ekoisi: Hyvä ekovanhemmuus?

Mitä on hyvä vanhemmuus? Tyypillisesti tällä ajatellaan, että vanhempi viettää paljon aikaa lapsen kanssa, pitää hänestä huolta, luo perusturvallisuutta ja rakastaa.

Usein hyvään vanhemmuuteen liitetään myös sellaisia asioita kuin ruuan laittaminen tai leipominen, puuveneen rakentaminen lapselle tai retkillä käynti. Hyvään vanhemmuuteen liittyy helposti historian ja kulttuurin painolastia, vanhojen tapojen ihannointia.

Esimerkiksi valmisruuan lämmittämistä mikrossa tai lapsen laittaminen varhain päivähoitoon ei välttämättä mielletä hyvän vanhemmuuden merkiksi.

Itse mietin asiaa kuitenkin yleensä siitä näkökulmasta, millaista on hyvä ekovanhemmuus. Hyvään ekovanhemmuuteen kuuluu esimerkiksi turhien asuinneliöiden ja tavaran välttäminen, joukkoliikenteen suosiminen ja kestovaipat.

Tässä kymmenen asiaa, joita tekemällä koen itse olevani hyvä ekovanhempi:

Lue lisää

Ekoisi: Miten huomioida ympäristöasiat vauva-arjessa?

Kävin viikonloppuna (la 29.9.) puhumassa Odotus & Vauva -tapahtumassa ekovanhemmuudesta. Ohessa esitykseni. Kannatta käydä katsomassa ohjelma ja muut puheenvuorot täältä.   Erityisesti kannattaa kiinnittää siis huomiota asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan sekä muuhun kulutukseen (esimerkiksi vaipat). Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.

Autoton päivä kuvina ja pari kehitysehdotusta

Tänään vietettiin kansainvälistä Autotonta päivää.

Samaan syssyyn on vietetty myös Liikkujan viikkoa, Kimppakyytipäivää ja Etätyöpäivää.

Viikon huipentumaa eli Autotonta päivää on Suomessa päätetty kutsua auton vapaapäiväksi. Ilmeisesti Autoton päivä kuulostaa liian radikaalilta.

Ohessa muutama ehdotus vuoden 2013 Autottomaksi päiväksi Helsingissä:

Lue lisää

Vapaaehtoistyön edistäminen Helsingissä: Neljä ehdotusta

Osallistuin maanantaina Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön neuvottelukunnan järjestämään vaalipaneeliin Helsingin Sörnäisissä sijaitsevassa Kinaporin palvelukeskuksessa.

Oma vapaaehtoistyöurani sai alkunsa, kun isä pakotti (tai houkutteli viikkorahaa vastaan) minut jakamaan naapurustoon Vailla vakinaista asuntoa ry:n julkaisemaa Asukki-lehteä. Olimme tuolloin olleet itsekin asunnottomia. Tosin kovin vapaaehtoiseksi työksi tuota ei välttämättä voi laskea.

Varsinainen vapaaehtoistyöurani lähti alkuun mentyäni opiskelemaan Tampereen yliopistoon ympäristöpolitiikkaa.

Lue lisää

Ekoisi: Hetki isänä

Luin Ensi- ja turvakotien liiton Hetki isänä -kuvakirjan suomalaisten miesten isyydestä.

Kirja kertoo kuvin vanhemmuudesta, sen ilosta, surusta ja arjesta.

Kiitos yläkerrassa asuvalle ystäväperheelle, joka oli tiputtanut teoksen postilaatikkoomme.

Kaikkein vaikuttavin kuva kirjassa oli mielestäni ”Meidän tähtemme Luca”.

Kuvassa on viikon ikäisenä kuollut vauva isänsä sylissä. Kuvateksti on seuraava:

”Luca nukkuu turvallisesti isän sylissä viimeisen kerran. Luca menehtyi viikon vanhana vakavaan sairauteen. Niin karulta kuin se kuulostaa, tämä hetki oli yksi maailman ihanimmista, kun oma poika nukkuu sylissäni pois, sillä tiesin, että se on hyvä ja turvallinen paikka, missä nukkua viimeiset unet!”

Lue lisää

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Seuraa minua Instagramissa