Viikkopäiväkirja 23 (13.-19.6.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa sekä valmistelin Luonto-Liiton hallituksen kokousta ja tulevan viikon aikatauluja. Lisäksi laskin todellisen palkkani Pekka Harju-Autin kehittämällä REAYSO-kaavalla. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja osallistuin Ympäristöareenan hallituksen kokoukseen. Illalla tarjosimme Jannelle ja Karoliinalle kevyen kesäpäivällisen. Päivän päätteeksi fiksasin vielä Annukan polkupyörän. Marjo Jääskä oli kirjoittanut kivan kirja-arvion Ekopop-teoksesta.

Lue lisää

Miten laskea todellinen palkka?

Raha ei tee onnelliseksi. Työpaikkaa ei kannata valita pelkän rahapalkan takia. Miten sitten voisi huomioida muut työpaikan valintaan vaikuttavat tekijät?

Sain taannoin ympäristöministeriön ylitarkastaja Pekka Harju-Autilta aivan erinomaisen kaavan, jonka avulla voi laskea todellisen palkkansa.

Todellinen palkka on ansaittu rahasumma (R) kerrottuna energialla (E), ajalla (A) ja työn yhteiskunnallisella (Y) ja sosiaalisella (S) lisäarvolla sekä onnellisuudella eli työn mielekkyydellä (O).

Lue lisää

Viikkopäiväkirja 23 (6.-12.6.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa. Sähköpostien jälkeen pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle, jossa hoidin henkilöstö- ja hallintoasioita. Pikaisen lounaan jälkeen siirryin eduskuntaan seuraamaan vihreän eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuskunnan yhteistä kokousta, jossa päätettiin, että puolue ei osallistu porvarihallitusneuvotteluihin (eli niin sanottuun satavitoseen, jossa mukana olisivat kokoomus, keskusta, rkp ja kristilliset). Tämä on ympäristön kannalta mielestäni valitettavaa. Kirjoitin aiheesta blogiini: Vihreät ulos hallitusneuvotteluista – Ympäristön tappio.

Lue lisää

Liikkuminen tekee onnelliseksi

Nuori Suomi ja Demos Helsinki julkaisivat (8.6.) 10 teesiä ja 100 lupausta sisällään pitävän manifestin lasten ja nuorten liikkumisesta. Raportti on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Myös Luonto-Liitto on mukana kannustamassa lapsia ja nuoria liikkumaan:

”Lupaamme kannustaa lasten luontokerhojen ohjaajia viemään lapset ulos vauhdikkaisiin leikkeihin säällä kuin säällä ja tarjota toimintavinkkejä lähiluonnossa liikkumiseen.”

Tietysti myös aikuisten kannattaa liikkua. Keväällä julkaistun Rederan Suomalaiset 2011 – tutkimuksen mukaan ”suomalaisten onnellisuus ei riipu tulo- ja koulutustasosta, vaan liikunnan määrästä ja ruokavalion terveellisyydestä.”

Lue lisää

Viikkopäiväkirja 22 (30.5.-5.6.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa, hoidin Luonto-Liiton asioita ja pyöräilin vesisateessa säätytalolle hallitusneuvotteluihin. Ilman Annukan apua en olisi selvinnyt arkiaskareista tämän hallitusneuvotteluhommelin keskellä millään. Päivä ja alkuilta vierähtivät säätytalolla tuttuun tyyliin. Illaksi pyöräilin kotiin.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa, kävin läpi sähköposteja ja valmistauduin päivän neuvotteluihin. Päivä ja ilta vierähtivätkin sitten Säätytalolla. Illalla kävin Luonto-Liiton toimistolla hoitamassa hallinto- ja talousasioita.

Lue lisää

Kumpi kiertää – Jalankulkija vai autoilija?

Viimeisten viikkojen aikana päivittäistä lenkkireittiäni on hankaloittanut jalkakäytävän muuttuminen autokaistaksi Helsingin Käpylässä. Sofianlehdonkadun päässä lähellä Koskelantien ja Mäkelänkadun risteystä on ollut monta viikkoa tietyömaa. Tämä on aiheuttanut sen, että jalkakäytävä on otettu autojen käyttöön. Jalankulkijat on pistetty kiertämään ja pujottelemaan työmaan sivusta parin sadan metrin ylimääräinen lenkki, jotta autoilla voi olla käytössä edelleen kaksi kaistaa. Oma ratkaisuni olisi ollut aivan toinen. Olisin jättänyt jalankulkuyhteyden ja pistänyt autot kiertämään. Kenen ehdoilla … Lue lisää

Juoksemisen filosofia: Miksi juoksen?

Luin hiljattain Haruki Murakain erinomaisen kirjan Mistä puhun kun puhun juoksemisesta.

Juoksussa on kyse oman kunnon ja terveyden vaalimisesta. Siitä, joka meille useimmille on kaikkein tärkein asia läheisten ihmisten ja merkityksellisen tekemisen rinnalla.

Juoksussa kyse on tietysti myös itsensä haastamisesta, arjesta irtautumisesta, rentoutumisesta ja puhdistumisesta.

Juoksu lisää hyvän olon tunnetta, parantaa itsetuntoa ja auttaa painon hallintaan. Toki juoksu saattaa joillekin tarkoittaa myös kiirettä ja suorittamista.

Ohessa on neljä kirjasta poimimaani hyvää huomiota ja sitaattia juoksemisen filosofiasta:

Lue lisää

Viikkopäiväkirja 21 (23.-29.5.2011)

Maanantai: Aamulla kävin läpi hallitusneuvotteluihin liittyviä papereita, pyöräilin säätytalolle ja vietin siellä koko päivän työskennellen ekologisesti kestävän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta. Illalla pyöräilin takaisin kotiin ja kävin koko loppuillan läpi hallitusneuvotteluihin liittyviä kysymyksiä.

Lue lisää

Ekopop! Ekologisen ja Onnellisen Elämän Opas

Tiedote 24.5.2011
Ekopop! on rohkaiseva vuoropuhelu maailman tilasta ja muutoksen mahdollisuudesta

Nuoren maailmanparantajan Tom Henrikssonin ja kokeneen ympäristövaikuttajan Leo Straniuksen uutuusteos Ekopop! Ekologisen ja onnellisen elämän opas (Avain, 2011) kannustaa ekologiseen elämäntapaan – hauskasti ja ymmärrettävästi.

Teos kysyy mitä voisi olla ekopop, innostava ratkaisu ekologiseen elämään jokaiselle.”Tämä kirja on meidän oppaamme kaikille suomalaisille, jotka haluavat suunnata kohti ekologisesti kestävää ja onnellista elämää. Leon ja minun lisäksi se on tarina myös sinusta: siitä, kuinka voit oppia 2000-luvun ympäristövaikuttajan tärkeimmät taidot”, sanoo Tom Henriksson.

Lue lisää

Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Seuraa minua Instagramissa