Ekoisi – Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa

Kuvan pinnasänky saatiin naapurilta

Olen ollut yllättynyt, miten helposti tietoa ja käytännön neuvoja sekä konkreettista apua on ollut tarjolla pohtiessani vanhemmuuden ekologisia näkökulmia.

Pienen lapsen luonnonvarojen kulutukseen pätee samat seikat kuin vanhempiinkin. Olennaista on, kuinka paljon lasta varten joudutaan hankkimaan uusia asuinneliöitä, miten häntä kuljetetaan paikasta toiseen, mitä hän syö, ja millaisia uusia tavaroita joudutaan hankkimaan.

Tähän asti ekovanhemmuuteen valmistautuminen on ollut helppoa. Uusia neliöitä emme ole joutuneet hankkimaan, vaikka kotonamme tuleekin olemaan vain puolet siitä pinta-alasta henkeä kohden, joka suomalaisilla on keskimäärin käytössään.

Lue lisää

Viikkopäiväkirja 31 (1.-7.8.2011)

Viikkopäiväkirja palaa kesätauolta.

Sunnuntaisin julkaistavan avoimen päiväkirjan tavoitteena on tehdä läpinäkyväksi se, mitä Luonto-Liiton pääsihteeri käytännössä tekee, millaisissa tilaisuuksissa vierailee ja ketä tapaa sekä tuoda kaikkien nähtäville myös se, millaista voi olla onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen elämä.

Ohessa siis kuluneen viikon menot ja fiilikset.

Lue lisää

Työmatkalla Karhonsaaressa

Vierailin torstaina (4.8.) Luonto-Liiton kesäpäivillä Kuopion Karhonsaaressa. Reissu oli työmatka, mutta toimi samalla pienenä lomana.

Matka Helsingistä Kuopioon taittui ekologisesti junalla.

Valitettavasti VR:n takia polkupyörän kuljettaminen junassa ei ollut mahdollista. Olisin kovin mielelläni polkenut noin 30 kilometrin matkan Kuopiosta Karhonsaareen. Nyt jouduin turvautumaan epäekologiseen autokyytiin. Loppumatka itse saareen kuljettiin kuitenkin soutuveneellä ilman fossiilienergiaa.

Lue lisää

Vaihtelu virkistää

Yritän ottaa tavaksi pyöräillä työmatkat aina hiukan eri reittiä pitkin.

Tämä on hyvä tapa rikkoa rutiineja ja tutustua uusiin maisemiin. Näin elämänlaatu paranee ja samalla kertyy myös hiukan ylimääräisiä kilometrejä.

Miksi rutiinien rikkominen ja ylimääräiset kilometrit ovat hyvä asia?

1. Rutiinien rikkominen edistää oppimista ja onnellisuutta. Meillä on tapana tehdä asiat siten kuin olemme tehneet ne aina ennenkin. Tämä tekee asioista helppoja. Kun asiat ovat helppoja, ei meidän tarvitse pinnistellä selvitäksemme. Tämä estää samalla uuden oppimisen. Oppiminen taas lisää onnellisuutta.

Lue lisää

Kerrostaloyhteisöllisyyttä Helsingin Käpylässä

Ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän päätteeksi pyöräilin kotiin Käpylään Kallion ja Vegemestan kautta.

Kotipihalle saapuessani yläkerran naapurit Jukka ja Pii olivat pihalla. Kysyin heiltä isyysrahan hakemisesta.

Parvekkeella Vegan Schnitzeleitä Annukan kanssa nauttiessamme vaihdoimme kuulumisia pihalle olleen Jukan kanssa. Yläkerran parvekkeelta kummilapsemme Kuura höpötteli meille parvekekasveja kastellessaan. Elina taas kysyi, haluaisimmeko chiliä.

Lue lisää

Ekoisi – Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?

Olen joutunut useaan otteeseen tilanteeseen, jossa viimeisimmillään raskaana olevalle puolisolleni on lähes väkisin tarjottu autokyytiä siitä syystä, että hän ei varmasti enää tässä vaiheessa jaksa kävellä, pyöräillä tai kulkea julkisilla.

Useimmat haluavat olla tietysti vain kohteliaita ja tukea puolisoani. On hienoa, että ihmiset ovat niin huomaavaisia.

Minusta hyvä tarkoitus kääntyy kuitenkin helposti päälaelleen. Ohessa neljä syytä sille, miksi ajattelen näin.

Lue lisää

Vielä on lomapäivä

Noora Ojala ja Exarchia -näyttely

Loma lähenee loppuaan ja pian on aika palata arkeen.

Parin viikon Gotlannin ja Berliinin reissujen jälkeen olemme säätäneet kylpyhuoneremonttia, järjestelleet kotia, käyneet uimassa ja valmistautuneet tulevaan. Lisäksi olen tehnyt kirjoitushommia, käynyt juoksemassa, pyöräillyt ja lukenut paljon kirjoja.

Lomailu kotona ja Helsingissä (lukuun ottamatta muutamaa kotimaan reissua Pori, Kokemäki, Joensuu) on ollut monella tapaa antoisaa.

Loman tarkoitus on tuoda vastapainoa arjelle. Onneksi tämä on mahdollista myös lähellä, pyörämatkan päässä kotoa.

Ohessa esimerkiksi eilinen (27.7.2011) lomapäivämme Helsingissä:

Lue lisää

Ekoisi – Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta

Odottaville vanhemmille suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarjoaa paljon tietoa ja tukea. On neuvola- ja lääkärikäyntejä sekä perhe- ja synnytysvalmennusta.

Tämän lisäksi jokainen joutuu myös yksilönä miettimään omaa suhtautumistaan tulevaan vanhemmuuteen.

Asiaa mietittyäni ja siitä monien läheisten kanssa keskusteltuani pystyn tunnistamaan itsestäni ainakin seuraavat seitsemän lastenhoidon periaatetta, joita haluaisin jakaa eteenpäin.

Seitsemän lastenhoidon periaatetta:

Lue lisää

Ekoisi – Osa 3: Synnytysvalmennus

Kävimme tiistaina 19.7. synnytysvalmennuksessa Kätilöopiston Haikaranpesässä.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten hyvin yhteiskunta ottaa haltuun odottavat vanhemmat sekä tarjoaa kaiken tarvittavan tiedon ja tuen.

Oli todella ilahduttavaa, miten aito pyrkimys Haikaranpesässä on tarjota tietoa vaihtoehtoisista synnytystavoista ja suhtautua kriittisesti ylimääräiseen lääkitsemiseen.

Ohessa on kolme kriittistä huomiota sinänsä erinomaisesta valmennuksesta.

Lue lisää

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa