Ekoisi – Osa 2: Tavaraähky ahdistaa

Perheenlisäykseen on näillä näkymin aikaa vielä reilu kuukausi. Juuri tällä hetkellä eniten ahdistaa lisääntyvä tavarapaljous.

Koti alkaa täyttyä vauvan vaatteista, kestovaipoista, pinnasängystä ja erilaisista muista ”tarpeellisista” tavaroista. Esimerkiksi vauvan vaatteita on huomaamatta kertynyt muutaman lahjoituksen myötä jo 2-3 vauvan tarpeisiin. Lastenvaunuja ja pinnasänkyjäkin olisi tarjolla lähipiirissä useammat.

Ainoa lohtu tavarapaljouden keskellä on se, että juuri mitään ei ole tarvinnut ostaa. Lähes kaikki tarvittavat tavarat olemme toistaiseksi saaneet ystäviltä ja kavereilta.

Tähän mennessä olemme joutuneet vauvan takia hankkimaan oman kirjanpitoni mukaan vain seuraavat asiat:

– Sänkyyn kosteuden suojaava patjan päällinen / 66,35 euroa
– Neuvolan suosittelemia apteekkitavaroita (D-vitamiinia, ihoöljyä jne.) / 56,14 euroa
– Hoitoalusta kirpputorilta / 2 euroa

Nähtäväksi jää, kuinka paljon lopulta joudumme vielä tavaraa ostelemaan joko käytettynä tai uutena. Tavoitteena on, että ylimääräisiä hankintoja ei tarvitsisi tehdä yhtään.

Lapselle kun haluamme antaa mieluiten enemmän aikaa kuin roinaa.

Tässä kirjoitussarjassa pohdin vanhemmuutta ja perhe-elämää ekologisesta näkökulmasta.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus

8 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – Osa 2: Tavaraähky ahdistaa”

  1. Ohmy, olisitte tuon patjan päälisen (kosteutta kestävän) saaneet paljon edullisemmin, kangaskaupasta (myydään metritavarana) 12€ /m

  2. Aiheellista pohdintaa. Puolivuotiaan vauvan äitinä uskallan kommentoida, mitä vielä tulette tarvitsemaan. Suurin osa vauvan tarvikkeista ei ole välttämättömiä, mutta ne HELPOTTAVAT arkea suuresti. Esim. ilman tuttia pärjää, mutta vauvan huutoa voi olla raskasta kuunnella. Ilman sitteriä, leikkikaarta, mobilea yms. pärjää, mutta silloin pitää varautua itse viihdyttämään vauvaa taukoamatta, eikä saa mitään muuta tehtyä. Vauva voi myös olla levotonta sorttia ja potkia peitot päältään, jolloin on ”pakko” hankkia peiton lisäksi ns. unipussi, ainakin jos meinaa yöpyä mökeillä, teltassa ja muissa viileissä paikoissa.

    Pakollisiin hankintoihin lisäisin vielä seuraavat:

    – Mukana kulkeva hoitoalusta, jos meinaatte reissata/kyläillä jossain.
    – Vauvan kuumemittari (tavanomaisella mittaaminen mahdotonta)
    – Nenä Friida, eli väline rään imemiseen vauvan nenästä. Flunssaista/nuhaista vauvaa käy niin pahasti sääli, että rakastava vanhempi kyllä tekee kaikkensa vauvan olon helpottamiseksi.
    – Aurinkolasit (uv-säteily on nykyään voimakasta) ja kuulosuojaimet (jos aiotte käydä konserteissa tai tapahtumissa)

    Leluja alle vuoden ikäinen ei mielestäni tarvitse. Aikuisten esineet ja esim. muoviastiat riittävät kyllä useimmille viihdykkeeksi.

  3. Vielä yhden välttämättömyysesineen keksin: rintapumppu. Jos äiti meinaa saada vauvanhoidosta edes yli kahden tunnin lepohetkiä, niin isän pitää syöttää pumpattua äidinmaitoa pullosta. Ja jollain se maito pitää saada ulos äidin rinnoista… Kaikilta ei käsinlypsy onnistu. Rintapumppuja saa käytettynä. Lisäksi kaikki tuttipullot eivät kelpaa kaikille vauvoille, joten niitäkin saattaa joutua hankkimaan useampia erilaisia.

  4. En itsekään pidä liiasta tavarasta, mutta olisitte nyt vain iloisia siitä että olette saaneet tarpeellista tavaraa noin helposti ja halvalla! Onneksi vaatteet ja kalusteet tosiaan saa käytettyinä, mutta kyllä niihin silti menee rahaa ja etsimiseen aikaa, jos ei saa mitään valmiina. Jos ylimääräiset vauvatarvikkeet ahdistaa, niin kyllä niille ottajia varmasti on!

  5. Tarpeellisista tavaroista on monta mielipidettä.
    Ensimmäinen vauva sai minut tuhlaamaan muka tarpeellisiin tavaroihin eli juuri tuohon nenä friidaan, hoitoalustaan, rintapumppuun, tutteihin jne. Nämä sitten myytiin/lahjoitettiin/hävitettiin ennen toista ja kolmatta lasta. Luojan kiitos mopo ei karannut niin paljon käsistä, että olisin ostanut mobileita, leikkikaaria, sittereitä ja kaikenmoisia hilavitkuttimia.
    Ilmankin tulee hyvin toimeen. Kaksi vauvaa ovat tulleet toimeen ilman friidaa (tukkoista nenää on lievittänyt suolatipat ja imetys), tutteja, tuttipulloja,hoitoalustaa (pyyhe ajaa saman asian), erikoisia kuumemittareita (tavanomaisella mittaaminen on ihan mahdollista, ei mitenkään vaikeaa). Eivät varmasti ole jääneet mistään oleellisesta paitsi.
    Lapsi viihtyy ihan mainiosti lattialla huovan päällä, liinassa ja kierrätysvaunuissaan.

  6. Beibamboolta saa vuokrata vauvalle bambuvermeitä, jotka on vieläpä Suomessa tehtyjä. Lapsetonkin tajuaa, että idea on mainio. 🙂

    • Kiitos Pia! Tuo vauvojen/lasten vaatteiden vuokraus on ihan mahtava idea! Meillä ei tosin ole sille (ainakaan vielä) ollut käyttöä, koska ollaan saatu ystäviltä kaikki tarpeellinen käytettyinä.

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa