Viikkopäiväkirja 23 (13.-19.6.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa sekä valmistelin Luonto-Liiton hallituksen kokousta ja tulevan viikon aikatauluja. Lisäksi laskin todellisen palkkani Pekka Harju-Autin kehittämällä REAYSO-kaavalla. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja osallistuin Ympäristöareenan hallituksen kokoukseen. Illalla tarjosimme Jannelle ja Karoliinalle kevyen kesäpäivällisen. Päivän päätteeksi fiksasin vielä Annukan polkupyörän. Marjo Jääskä oli kirjoittanut kivan kirja-arvion Ekopop-teoksesta.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin säätytalolle hallitusneuvotteluihin. Päivän mittaan osallistuin Vihreiden ryhmäkokoukseen, ympäristöpolitiikkaa käsittelevän ryhmän kokouksiin ja elinkeinopolitiikkaa koskevan ryhmän kokoukseen. Lisäksi kartoitimme mahdollisia leikkauskohteita, jotta saisimme lisää rahaa luonnonsuojeluun. Päivän lomassa hoitelin sähköposteja ja Luonto-Liiton asioita. Markus ”uku” Laitinen oli kirjoittanut hienon blogimerkinnän Ekopop-kirjasta.

Keskiviikko: Aamulla luin hiilineutraalisuutta käsitelevän kirjan käsikirjoitusta ja pyöräilin säätytalolle hallitusneuvotteluihin. Aamupäivällä osallistuin ryhmäkokoukseen ja ympäristöpolitiikkaa käsittelevän ryhmän kokoukseen. Iltapäivän aluksi kävin luennoimassa ympäristö- ja ilmastoystävällisestä ruuasta. Iltapäivällä hoidin sähköposteja ja työasioita. Hallitusneuvottelut jatkuivat johtoryhmän käsitellessä avoimia kysymyksiä. Myös Vihreiden neuvotteluryhmä piti vielä oman kokouksen.

Torstai: Pyöräilin aamulla säätytalolle hallitusneuvotteluihin. Maan ystävien Polttava Kysymys –kampanjan aktiivit ovat olleet joka aamu vastassa banderollin kanssa: ”Suomi pystyy! -40 % 2020 / Ilmastolaki nyt.” Aamulla osallistuin Vihreiden ryhmäkokoukseen. Neuvotteluissa johtoryhmä jatkoi kiistakysymysten ratkomista. Itse livahdin iltapäivällä Luonto-Liiton toimistolle hoitamaan henkilöstöasioita ja osallistumaan Miljan ja Marian läksiäisjuhliin. Illaksi palasin säätytalolle. Viimeisenä väänsimme Ympäristöpolitiikka-ryhmässä vielä 20 000 hehtaaria lisää METSO-ohjelmaan ja vaadimme lisää rahaa luonnonsuojeluluun. Asia jäi johtoryhmän ratkaistavaksi. Kotiin tulin yöllä klo 2.00.

Perjantai: Pyöräilin aamulla Säätytalolle hallitusneuvotteluihin. Johtoryhmä ja Ville Niinistö sai sovittu 15 miljoonaa lisää luonnonsuojeluun edellisen yön esityksemme pohjalta. Ei hassumpaa. Päivän mittaan johtoryhmä ratkaisi loputkin kiistakysymykset ja väänsi kasaan myös ministerijaon. Vihreät saivat hienosti ympäristöministerin ja kehitysministerin salkut. Lisäksi hallitusohjelma käytiin vielä läpi ja korjattiin sinne jääneet virheet. Tiedotustilaisuuden jälkeen koko neuvotteluporukka kokoontui vielä päätöscocktailille. Kaiken jälkeen piipahdimme vielä Villen ja Nannan kanssa Marian Helmessä. Myös Annukka liittyi seuraan. Hallitusohjelma löytyy täältä ja itselleni mieluisat kohdat täältä: Hallitusohjelma: Kohti hiilineutraalia Suomea.

Lauantai: Nukuimme Annukan kanssa pitkään ja söin rauhallisen aamupuuron. Iltapäiväksi lähdimme Otson 2-vuotissynttäreille Kallioon ja piipahdimme Animalian kirpputorilla. Lisäksi kävimme läpi tulevan kylpyhuoneremontin kuviot ja kesäsuunnitelmat. Illalla katsoimme elokuvan Uranaisia.

Sunnuntai: Kävin aamupäivällä 25,5 km lenkillä. Söimme lounaaksi pastaa. Päivä hurahti sähköposteja ja Luonto-Liiton hommia hoitaessa.

Viikko lukuina

– 14 kokousta
– 1 puhetilaisuus
– 6 blogikirjoitusta

– 41,5 km juoksua
– 69 km pyöräilyä

– 77 tuntia töitä tai vapaaehtoistöitä

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa