Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. Ohessa kokemuksia täysmatkasta ja siitä palautumisesta nyt kolmannen kerran osalta. Jo ”tavaksi” muodostunut ”rutiini” on ollut se, että teen tämän homman kesäloman ensimmäisenä päivänä.
Suoritus: Miltä homma tuntui tällä kerralla?
Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa ja silmät meinasivat painua kiinni. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti.
Mittaisin oman kehon kuormitusta, palautumista ja unta kesän aikana yhteensä viisi kertaa Firsbeatillä. Käytännössä siis pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kehossa kiinni viitenä eri ajankohtana kolmen vuorokauden ajan. Tänään reilun kolmen kuukauden jakso päättyi, ja oli aika käydä läpi tuloksia. Ensimmäisen mittauksen tein kesäkuussa keskellä tiukkaa työrupeamaa. Tulokset olivat erinomaiset eli tarkemmin 85/100. Opin tästä sen, että aamut, lounaat ja ilta-aika kotona ovat stressaavaa ja toimistolla työskentely palauttavaa aikaa. … Lue lisää
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla.
Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä.
Sitten on tietysti ilmastonäkökulma. Esimerkiksi pyöräily on ilmastoystävällinen tapa päästä paikasta toiseen samalla kun tulee pidettyä huolta omasta kunnosta ja oltua ulkona. Kun liikkuu pyörällä (tai juosten) ei tarvitse autoa. Näin säästää ison kasan rahaa eikä tarvitse tehdä töitä niin paljon vain rahan takia. Kirjoitin liikunnan hyödyistä myös esimerkiksi kirjassani 1,5 astetta parempi arki seuraavaa:
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli Ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta.
Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta Ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta.
Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät kiinnostaneet. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen täysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana.
Syyskuun alussa alkoi vihdoin ohjatut treenit Helsinki Triathlon -seurassa! Itselleni tulee lokakuussa tulee täyteen kaksi vuotta ohjattua valmennusta ja treenejä ensin puolimatkaryhmässä ja sen jälkeen täysmatkaryhmässä.
Tänä kesänä tein heti loman aluksi omatoimisen täysmatkan eli 3,8 km uintia, 180 km pyöräilyä ja 42,2 km juoksua. Tästä neljä viikkoa ja tein puolimatkan ja edelleen kolme viikkoa ja tein toisen puolimatkan.
Tämän jälkeen oli aika pitää pari viikkoa treenitaukoa. Yleisesti ottaen kilpaurheilussa vuosi jakautuu neljään osaan. Nämä ovat peruskuntokausi, tehotreenikausi ja kilpailukausi sekä siihen päälle muutaman viikon treenitauko. Treenikauden sisällä taas mennään tyypillisesti niin, että peruskuntokaudella mennään kaksi viikko kovempaa ja viikko hiukan kevennetysti. Tehotreenikaudella taas on kolme kovaa viikkoa ja yksi kehittävä viikko.
Treenitauon aikanakin tuli toki jonkin verran liikuttua, keskimäärin yhdeksän tuntia viikossa, joten mistään totaalilevosta ei voi puhua. Suurin osa tuosta oli kuitenkin hyötypyöräilyä ja aamuisia lihaskuntotreenejä. Näiden lisäksi kävin pari kertaa juoksemassa, kerran uimassa ja kerran ohjatussa fysiikkatreenissä.
Nyt takana on ensimmäinen varsinainen treeniviikko. Valmentajan tekemässä ohjelmassa suunniteltua treeniä oli vähän reilu 10 tuntia. Kun tuohon ottaa mukaan hyötyliikunnat (pyöräilyt ja aamun lihaskuntotreenit), kertyi minulle liikuntaa syyskuun ensimmäisen kokonaisen viikon aikana noin 20 tuntia ja 20 minuuttia.
Millainen tämä ensimmäinen treeniviikko sitten oli. Tässä viikon treenit:
Se on siinä! Leo – You are an Ironman. Perjantaina 30.6.2024 tein omatoimisesti Käpylän ja Helsingin helteessä triathlonin täysmatkan – 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja siihen päälle vielä 42,2 km juoksu.
Koko perjantaipäivä ja -ilta siinä meni, mutta oli se kyllä sen arvoista. Suorituksen jälkeen on ollut sellainen olo, että on tullut liikuttua. Tuosta oli hyvä aloittaa kesäloma.
Kun kävelee Helsingin keskustasta Töölönlahden vartta kohti pohjoista, tulee monipuolisen kulttuuritarjonnan jälkeen vastaan parkkipaikat Kisahallin ja Olympiastadionin vieressä.
Helsinki ansaitsee näin keskeiselle paikalle parempaa.
Tein kaupunginvaltuustossa (5.6.2019) valtuustoaloitteen, että kaupunki selvittää mahdollisuutta rakentaa kulttuurialueen jatkoksi ihmisille avoimen urheilupuiston Kisahallin ja Olympiastadionin yhteydessä oleville parkkipaikoille.
Oheisesta kartasta näkee hyvin, miten valtavat parkkialueet tuolla paikalla tällä hetkellä on. Alla aloite kokonaisuudessaan.
Laskin, että olen liikkunut viimeisen viikon aikana yhteensä 12,5 tuntia.
Ylimääräistä aikaa olen tähän kuitenkin käyttänyt vain vähän alle kolme tuntia. Miten tämä on mahdollista? Tietysti hyötyliikunnan takia. Liikun silloin kun joudun muutenkin siirtymään paikasta toiseen tai kuntoilen muiden aktiviteettien ohessa.
Seuraavassa hiukan tarkemmin aiheesta.
Aika monilla on vaikeuksia sovittaa yhteen työ ja arki. Kun sen lisäksi pitäisi vielä pitää myös omasta kunnosta huolta alkaa yhtälö olla todella haastava.
Itsekin olen tämän huomannut. Työ Luonto-Liiton toiminnanjohtajana, luottamustoimet Helsingin kaupunginvaltuutettuna, arki kahden pienen lapsen kanssa sekä erilaiset muut omat projektit (esimerkiksi ajanhallintavalmennus, Ilmastokatu Personal Trainer, Tyrsky consulting ym.).
Miten tässä välissä ehtii liikkumaan? Aika moni on varmasti asettanut vuoden vaihteessa uudenvuoden lupauksen tai muun vastaavan muodossa itselleen tavoitteita kuntoilun suhteen. Ainakin itse olen.
Kuntoiletko tavoitteellisesti vai pelkästä ilosta?
Oheinen kirjoitus on julkaistu alunperin Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin Kuohu-lehdessä 3/2016 (8.9.2016).
.
Hedonistinen kuntoilija ottaa kohtuudella
Ystäväni harrastaa triatlonia. Hän totesi minulle kerran cooperin testiä juoksemaan lähtiessämme, että ”jos ei harjoituksissa itke, itkee kilpailussa.”
Itse itken harjoituksissa tai kilpailuissa harvemmin. Tai jos itken, itken onnesta. Kuten loppukesällä, kun suoritin elämäni ensimmäisen puolitriatlonin. 1,9 kilometrin uinnin, 90 kilometrin pyöräilyn ja 21 kilometrin juoksun viimeisien kilometrien aikana endorfiinit virtasivat, ihokarvat nousivat pystyyn ja pari kyyneltä valahti silmäkulmasta poskelle hien sekaan.
Pienten lasten, vaativan työn ja kunnallispolitiikan yhteyteen on vaikea sovittaa aktiivista kuntoilua. Hyöty- ja työmatkaliikunta on tässä elämäntilanteessa hyvä tapa ylläpitää hyvinvointia.
Viimeiset parikymmentä vuotta olenkin pyöräillyt työmatkani. Valitettavasti tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että työmatkani Helsingin Käpylästä keskustaan on vain noin 6 kilometriä (ellei pyöräile kiertotietä). Pelkästä työmatkapyöräilystä ei siis paljon kuntoilua vielä kerry.
Tänä syksynä päätin kokeilla työmatkajuoksua. Sitä varten piti hankkia juoksureppu. Pienen nettivertailun perusteella päädyin hankkimaan Salomon 12 Agilen (hinta 110 euroa). Keskeisenä vaatimuksena oli, että saan reppuun mahtumaan kannettavan tietokoneeni (11 tuumainen MacBook Air) ja hiukan vaihtovaatteita.
Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?
Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.
Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.
Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.
Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita.
Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:
1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.
2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.
3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.
Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista.
Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä.
Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää?
Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin.
Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi!
1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi
Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025).
Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin?
Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?
Juoksin 52,3 km. Kaikki paikat, joissa olen työskennellyt pääkaupunkiseudulla. Yhteensä 19 eri kohdetta Helsingissä ja Espoossa. Paljon mukavia muistoja elämän varrelta. Sellainen syntymäpäivä.
Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä.
Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena.
Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima.
Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita.
Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Tänään linturetkellä Vuosaaren huipulla. Mukana menossa mm kapustarinta, kiuru, varpushaukka, mehiläishaukka ja merikotka. Uusina lajeina itselle hiirihaukka ja piekana. Nyt jo 111 pinnaa tänä vuonna!
Ihan mahtavaa, että @tringa.ry järjestää lintuopastuksia! Kiitos!
Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.
Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä
”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa).
Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille?
Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa!
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.
Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.
Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.
Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.
Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m -pyörä n. 5 km -juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti 1. kierros 38 min 2. kierros 33 min 3. kierros 28 min 4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.