Ilmastokatu ja ilmastotreeni

ilmastokatu-ilmastotreeni-personal-trainerMinulla on ollut etuoikeus loka-marraskuussa 2016 olla mukana Ilmastokatu-hankkeen Ilmastotreeni-kokeilussa.

Hankkeessa valittiin kuusi perhettä, jotka syventyvät kuukauden ajan oman arkensa ilmastovaikutuksiin ja testasivat ilmastoystävällistä arkea.

Perheet pääsivät kokeilemaan esimerkiksi taittopyörää, sähköautoa, älyenergialaitteita ja erilaisia ruokapaketteja.

Itse olen ollut mukana personal trainerina ja tausta-asiantuntijana yhdessä Sitran Nuppu Stenrosin kanssa.

Kuusi perhettä on tehnyt hienoa työtä pienentääkseen hiilijalanjälkeä. Perheiden tavoitteet voi käydä tsekkaamassa täällä. Olen ollut yllättynyt miten fiksuja ja hyviä tavoitteita ihmiset ovat halunneet itselleen asettaa.

Miltä tuntuu esimerkiksi olla viikko välttäen maatumattoman jätteen tuottamista? Ehkä kaikkein kovin yritys oli Helmin ja Ninon yritys kokeilla zero waste –haastetta. Tätä pitää joskus itsekin kokeilla.

On ollut ilo olla mukana auttamassa tätä. Kiitos hienosta työstä Elina Mattero-Meronen ja Nuppu Stenros!

Esimerkiksi oheisessa videossa on arjen ekovinkit valaistuksen suhteen kohdillaan: ”Tässähän on tietysti paras ratkaisu, kun ei ole lamppua ollenkaan”

Millaista tässä hankkeessa sitten oli olla mukana? Tässä vähän behind the scenes.

Kannattaa käydä tsekkaamassa ilmastoreenin kaikki videot täältä. Ja oman hiilijalanjälkensä voi laskea täällä.

Jos siis haluat henkilökohtaista apua kodin ja arjen ekologisointiin. Ota yhteyttä! 

Ilmastokadun toteuttavat Vantaan ja Helsingin ympäristökeskukset yhdessä Green Building Councilin, HSY:n Ilmastoinfon ja  Aalto-yliopiston kanssa. 

Yksi kommentti artikkeliin ”Ilmastokatu ja ilmastotreeni”

  1. Melko hyvinvoivat ihmiset näyttävät olevan kovin avuttomia, mitä tulee oman elämänsä järjestämiseen. Kehnoa hyvinvointiahan sellainen tila on. Noita uusavuttomia on varmaan Helsingissäkin roppakaupalla. Heitä ei nähtävästi kukaan ole kunnolla kasvattanut ympäristöasioissa , eikä opastanut jo lapsena käsittämään niiden merkitystä ihmiselle. Ehkä juuri suhteellisesta hyvinvoinnista nauttivat ihmiset ovatkin paljon avuttomampia kuin sellaiset, jotka ovat konkreettisesti kokeneet pahoinvoivan elämän.
    Nämä nykyajan ihmiset tarvitsevat ( muka ) jos minkämoisten ”treenareiden ” ( personal trainer, coach …) ynnä muiden sellaisten höpö-höpö ”asiantuntijoiden ” tukea ja avustusta selviytyäkseen ihan normaalin nykyajan elämän tavanomaisista ongelmista ja vaatimuksista .Näin tuollainen jos jonkinlainen muualta Suomeenkin levittäytynyt treenaribusiness kukoistaa. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa kaikista treenauspalveluista maksaa. Useimman on opittava tulemaan toimeen oman itsensä kekseliäisyydellä. Tämä pätee myöskin kodin ja arjen ekologisoimista koskevissa kysymyksissä.
    No, tämä nyt on vain minun kaukaa katselevan huomiointi, mutta kyllä noita avuttomia avustavia treenareitakin alkaa olla Suomessakin jo liikaa jos minkälaisen humpuukitoiminnan neuvomiseen. Mutta joidenkin mielestä tämäkin homma, ilman varsinaista ammattitaitoakin, on sitä luovuutta ja yritteliäisyyttä …jolle ei saisi laittaa mitään esteitä. Maailmanmeno on todella menossa huolestuttavaan suuntaan, Eikä pelkästään ilmastomuutoksen takia …

    Susien tappamiseenkin Suomessa ollaan jo keksimässsä mitä kummallisempia ja nyt aivan naurettaviakin keinoja. Ikäänkuin muutaman sadan suden olemassaolo olisi yhtä suuri uhka maalle kuin vaikkapa ydinvoimalat, joiden turvallisuudesta ei ole varmuutta. Susista on tehty pakolaisia, joita jahdataan innolla milloin minkäkin ihmisten pelon ja hysterian takia. Nyt on kuulemma keksitty taas uusi syy tappaa susia, kun riistaeläimiksi luokiteltujen susien ( ? ) nk.kannanhoidollinen metsästys ei sekään varsinkaan sutta vihaaville metsästäjille riitä! Susipakolaisia aiotaan nyt alkaa metsästämään ns. ”sosiaaliperusteisten ” kaatolupien avulla!! Aivan uskomattoman raukkamainen idea ! Näilläkin lisäluvilla uskotaan voitavan vähentää susien laitonta tappamista! Tämä on vain luonnonsuojelijoiden silmille heitettyä sumutusta! Näinhän uskoteltiin ”kannanhoidollisella ” susien lahtaamisellakin tehtävän, vaan se ei onnistunutkaan. Nyt sitten keksitään uusien harhautusnimikkeiden alle kätkettyä väkivaltaa luontoa kohtaan. Kunnes Suomessa ei ole enää yhtään sutta jäljellä. Sitten etsitâän jostain ”vihreää treenaajaa ” selittämään, että miten tähän on päädytty…ja neuvomaan susien maahantuontia sieltäpäin maailmaa, jossa niitâ ei vihata nin raivokkaasti kuin Suomessa, jossa vihapuheet ja teot bmuutenkin kukoistavat…sen vapauden nimissä.Roskakulttuurin pyörteissä elävä Suomi ( slusheineen sun muineen ) ei enää osaa elää luonon kanssa sopusoinnussa, vaikka suuri luita treenareita on sille yrittänyt opettaa luontosuhdetta ja sen tärkeyttä…!Suden suojelussa vihreätkâän ”treenarit” eivät ole uskaltaneet tai ehtineet juosta neuvomaan niin nopeasti kuin olisi tarvittu!

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa