Triathlonin täysmatka tehty – omatoimisesti

Se on siinä! Leo – You are an Ironman. Perjantaina 30.6.2024 tein omatoimisesti Käpylän ja Helsingin helteessä triathlonin täysmatkan – 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja siihen päälle vielä 42,2 km juoksu. 

Koko perjantaipäivä ja -ilta siinä meni, mutta oli se kyllä sen arvoista. Suorituksen jälkeen on ollut sellainen olo, että on tullut liikuttua. Tuosta oli hyvä aloittaa kesäloma.

Aloitin triathlon-harrastuksen syksyllä 2022 osana 100 onnen päivää kokeiluani, jossa elin 100 päivää kuin ne olisivat olleet elämäni viimeiset. Tuosta kokeilusta julkaistiin kirja 101 onnen päivää. 

Kesäkuun 2023 lopussa kesäloman aluksi tein omatoimisesti puolimatkan eli uin uimahallissa 1,9 km, pyöräilin 90 km ja juoksin siihen päälle puolimaratonin (21,1 km). Kesän päätteeksi juoksin vielä maratonin. Tälle kesälle olin asettanut tavoitteeksi triathlonin täysmatkan ja harjoittelin sitä varten syksystä 2023 lähtien Helsinki Triathlon seurassa täysmatkaryhmässä Kirsi Päiväniemen valmennuksessa.

Suurin osa kanssatreenaajista seurassa tähtäsi tai tähtää johonkin tiettyyn kisaan tai tapahtumaan. Itsellä ajatuksena oli alusta lähtien tehdä pk-tasoinen lempeä ja maltillinen suoritus ilman aikapaineita. En kaipaa kisakokemuksia tai kilpailuja tai ulkopuolista validointia tai tunnustusta omalle liikunnalleni. 

Olen huomannut myös, että tapahtumat tai kilpailut eivät motivoi minua liikkumaan. Oikeastaan jopa päin vastoin. Liikunnan ilo tulee suoraan sen tuottamasta hyvästä olosta ja siitä, miten liikunta tukee arjen jaksamista ja työskentelyä planeetan puolesta. Kaiken lisäksi oma arki ei edes oikein edes taivu siihen, että osallistuisin tapahtumiin, koska ne vaativat omasta näkökulmastani niin paljon säätämistä ja reissaamista (aikapanostusta) verrattuna siihen, että lähtee kuntoilemaan suoraan kotiovelta tai osallistuu lähiseudulla pyörämatkan päässä oleviin harjoituksiin.

Tässä omatoimisesti tehdyn täysmatkan ajat ja sykkeet. 

Uinti (3,8 km): 1:27:06, HR 135

Pyörä (180 km): 7:34:49, HR 113

Juoksu (42,2 km): 4:59:00, HR 118

Pyörätestissä tehtynä sykerajat ovat itselläni seuraavat:

-peruskestävyyden alaraja: 112

-aerobinen kynnys: 133

-anaerobinen kynnys: 155

-maksimisyke: 176

Kun tavoitteena oli tehdä suoritus peruskuntoalueella, meni uinti siihen nähden aavistuksen verran liian kovaa. Vastaavasti pyörässä ja juoksussa olisi voinut hyvin kiristää vauhtiakin, mutta noin keskimäärin syke pysyi hienosti pk-alueella. Vaikka seuraavana päivänä olikin väsynyt olo ja jalat jumissa, niin heti sitä seuraavana päivänä arki alkoi sujua jo normaalisti ja kävin uimassa ja pyöräilemässä. Olkoonkin, että kyllä suoritus näkyi älysormuksen ja urheilukellon antamissa valmiustiloissa vielä viikonkin päästä. 

Kaiken kaikkiaan triathlonin aikana kului noin 9 litraa nestettä (vettä ja kaloritonta urheilujuomaa) ja noin litra smoothieta. Lisäksi söin nuudelia, pastaa, ruisleipää, jäätelöä, suklaata ja nosht-vauhtikarkkeja. Energiakulutus oli suorituksen osalta noin 7000 kcal (koko päivän aikana yhteensä 11 396 kcal). Paino tippui noin 1,5 kg eli mitään isompaa neste- tai energiavajetta ei päässyt hellepäivästä huolimatta syntymään. Ouran mukaan otin tuona päivänä 107 381 askelta ja suoritus vastasi 157 km kävelyä. 

Viikon jälkeen olo on edelleen mahtava ja kiitollinen, että sain tehtyä homman heti kesäloman aluksi tiukan työrupeaman päätteeksi ja loppukesän voi ottaa rennosti. Syksyn alussa on tarkoitus palata innolla tarkempaan treeniohjelmaan – ehkä sitä ennen loppukesästä voi tehdä yhden kevyen puolimatkan tai maratonin. 

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa