Marraskuun kokeilu: Blogikirjoitus päivässä

Kokeilen tänä vuonna joka kuukausi jotain uutta tapaa. Marraskuussa kokeilin kirjoittaa päivittäin blogitekstin.

Yhteensä julkaisin kirjoituksia marraskuun aikana 26 kpl, jos myös tämä kuukauden viimeinen teksti lasketaan mukaan. Tekstiä kertyi noin 85 000 merkkiä. Tämä vastaa 55-57 kirjasivua.

Ensimmäisestä viikosta lähtien rytmiksi muodostui se, että julkaisin tekstin jopa päivä sunnuntai-perjantai välillä ja lauantaina pidin taukoa.

Välillä oli vaikea keksiä kirjoitettavaa. Jostain aihe kuitenkin löytyi aina viimeistään illalla. Tähän auttoi kun piti kirjoittamiskynnyksen matalalla ja viime kädessä alkoi vain kirjoittamaan jostain juuri sillä hetkellä mielessä olleesta asiasta. Aiheita poimin ajankohtaisista teemapäivistä, uutisista ja sosiaalisen median keskusteluista.

Miksi kirjoittaa paljon tai päivittäin? Näin voi ylläpitää ja parantaa omaa kirjoitustaitoaan. Selvää on, että nämä marraskuun tekstini eivät ole mitään kirjallisuuden tai blogitekstien aatelia. Siitä huolimatta toiston kautta tapahtuu myös kehitystä.

Innoittajanani tässä toistossa ovat toimineet Pablo Picasso ja Enid Blyton, kuten tästä yhdestä kirjoittamastani tekstistä voi päätellä: Miksi määrä korvaa laadun ja on parempi tehdä enemmän kuin paremmin?

Marraskuussa kirjoitin seuraavat tekstit:

Lue lisää

Vaikuttaminen on pitkäjänteistä työtä: 3866 kokousta 10 vuodessa

Välillä poliitikkoja syytetään siitä, että he ovat tavattavissa vain vaalien alla ääniä kerätäkseen. Politiikka ja vaikuttaminen on kuitenkin pitkäjänteistä työtä, jota ei pelkästään ääniä kalastelemalla tehdä.

Todellinen vaikuttaminen tehdään usein porukalla istumalla kokouksissa, tekemällä aloitteita ja toimimalla yhteistyössä median kanssa.

Huhtikuun 2017 alussa tuli sopivasti täyteen 10 vuotta siitä, kun aloin pitämään kirjaa antamistani haastatteluista, puhetilaisuuksista, kirjoituksista ja kokouksista.

Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt seuraavaa:

– Antanut 675 haastattelua televisioon, radioon tai lehtiin
– Pitänyt 681 puhetilaisuutta tai luentoa
– Kirjoittanut 278 lausuntoa tai aloitetta
– Kirjoittanut 379 kolumnia tai kirjoitusta
– Kirjoittanut 299 tiedotetta
– Kirjoittanut 1722 blogikirjoitusta
– Istunut 3866 kokouksessa

Lue lisää

Piritta Seppälä: Puhu minulle kuntavaaliehdokas!

Hei kuntavaaliehdokas! Puhu minulle sosiaalisessa mediassa!

Ilmoitus Facebookissa: ”Matti Meikäläinen on pyytänyt sinua tykkäämään uudesta sivustaan Matti Meikäläinen”.

Kuntavaaliehdokkaaksi lähteneiltä kavereiltani tippuu näitä viestejä minulle jatkuvasti, vaikka vaaleihin on aikaa enää pari viikkoa. Klikkaan sivut auki ja huomaan:

– Tykkääjiä Facebook-sivulla on vain muutama kymmenen
– Tietoja-ruudussa lukee ”Olen ehdokkaana kuntavaaleissa” tai se on tyhjä
– Sivulla on joitakin päivityksiä kuluneilta muutamalta viikolta – mutta ei yhtään sen kauempaa menneisyydestä, koska sivu on avattu vasta hiljattain

Sama toistuu blogeissa ja Twitterissä.

Lue lisää

Blogille tunnustuspalkinto!

Sain hienon tunnustuspalkinnon Paavo ja Timo Järvensivun degrowth-blogilta.

Tunnustuksen myötä pääsen arvioimaan lyhyesti omaa blogiani.

Ohessa vastaukset viiteen kysymykseen sekä oma tunnustuspalkintoni seuraavalle blogille.

1. Milloin aloitit blogisi?
Aloitin blogin kirjoittamisen 13.11.2005.  Tässä kirjoittamani juhlakirjoitus viisivuotispäivän kunniaksi viime marraskuulta: Juhlapäivä: Viisi vuotta ja 991 tekstiä! Mukana on myös kaikkein aikojen ensimmäinen blogikirjoitukseni.

Lue lisää

Vesa Saarinen: Radikaaleinta on olla kiltti

Vieraskynäblogissa Vesa Saarinen Leo tilasi mainioon blogiinsa vieraskynäilyn sosiaalisen median uusimmista tuulista. Olen suoraan sanoen huono tuultennuuskija, sillä olen kyllästynyt sosiaaliseen mediaan. Olen kyllästynyt, koska pääni on täynnä kaikenmoista nettikuonaa, jonka ääressä ei kenenkään täysipäisen pitäisi aikaansa viettää. Nettikuonalla tarkoitan sitä sosiaalisen median, blogosfäärin ja kaikenkarvaisten keskustelupalstojen maailmaa, jossa tyypillisimmät toiminnan motiivit ovat viha, vimma ja katkeruus. Vaikka olen väsynyt verkkokeskusteluihin, en ole kyynistynyt, sillä olen oivaltanut, että on olemassa … Lue lisää

Viikkopäiväkirja 46 (15.-21.11.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa ja yritin vaikuttaa tuntijakouudistusta pohtivan ministerityöryhmän työhön. Tavoitteena on, että kestävän tulevaisuuden rakentamisen tulee uudistuksessa sisältyä sekä kansalaisen taitoihin että läpäisevästi kaikkiin oppiainekokonaisuuksiin. Kestävän elämäntavan taidot tulee lisätä kuudenneksi kansalaisen taidoksi. En ole myöskään muuttamassa mihinkään vaikka Helsingin Sanomien asuntosivujen jutusta voi sellaisen kuvan saadakin. Olemme jo löytäneet asunnon ja sitä arvioidaan seuraavan sunnuntain lehdessä. Iltapäiväksi suuntasin Taideteollisessa korkeakoulussa järjestettyyn paneelikeskusteluun tulevaisuuden yliopistosta. Kirjoittelin aiheesta tänne: … Lue lisää

Juhlapäivä: Viisi vuotta ja 991 tekstiä!

Tänään (13.11.) tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta siitä, kun aloitin blogin kirjoittamisen. Ensimmäinen blogi, jota itse aloin aikanaan seuraamaan oli kansanedustaja Rosa Meriläisen pitämä viikkopäiväkirja. Lopullisen kimmokkseen oman blogini perustamiseksi sain Anna-Stiina Lundqvistin, Elina Sojosen, Annina Käpin ja muutaman muun ystäväni blogista. Tähän mennessä olen kirjoittanut yhteensä 991 blogimerkintää. Tekstit kumpuavat omista arjen tekemisistä, kokemuksista ja näkemyksistä. Aluksi kirjoittelin päiväkirjaa vain omista tekemisistäni. Sittemmin blogi on muuttunut enemmän mielipiteiden julkaisufoorumiksi. … Lue lisää

Kolme ajatusta bloggauksen tulevaisuudesta

Osallistuin aamupäivällä (20.10.) Hill & Knowltonin bloggaajapaneeliin Lauttasaaressa.  Mukana keskustelemassa olivat lisäkseni bloggaajat Stella (Paras aika vuodesta), Terhi Aho (Some – rekrytointi ja työnantajakuva), Mari Koistinen (Kulutusjuhja) ja Jenni (Pupulandia). Inspiroivan paneelikeskustelun lopuksi kysyttiin, mihin blogimaailma on menossa. Tässä oma näkemykseni. 1. Blogit ja sosiaalinen media tulevat murtamaan perinteisen median vallan ihmisten keskusteluiden ja tiedon lähteenä. Ihmiset kokoontuvat yhä harvemmin yhteisten samaan aikaan lähetettävän uutislähetysten pariin tai muodostavat näkemyksiään vain … Lue lisää

Tyypillinen päivä: Tiistai tunnista tuntiin

Tiistaina (28.9.) oli vain yksi kokous. Halusin katsoa, mihin tuollaisena päivänä aikani käytän. Ohessa yhteenveto. 5.15 Herätys – Yön aikana tulleiden sähköpostien (69 kpl) läpikäyminen, Facebookissa surffailu sekä valmistautuminen päivän ohjelmaan ja esitykseen, aamuteen juominen ja Helsingin Sanomien (verkkolehti) lukeminen 6.00 Juoksu (15 km, 7 x 1 km vetoja / 3 min palautus + 15 min alku- ja loppuverryttely), uutiset ja lehtikatsaus radiosta 7.30 Suihku ja aamupala 8.00 Pyöräily (6,5 … Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Seuraa minua Instagramissa