Kolme ajatusta bloggauksen tulevaisuudesta

Search Engine People Blog / Flickr

Osallistuin aamupäivällä (20.10.) Hill & Knowltonin bloggaajapaneeliin Lauttasaaressa.  Mukana keskustelemassa olivat lisäkseni bloggaajat Stella (Paras aika vuodesta), Terhi Aho (Some – rekrytointi ja työnantajakuva), Mari Koistinen (Kulutusjuhja) ja Jenni (Pupulandia).

Inspiroivan paneelikeskustelun lopuksi kysyttiin, mihin blogimaailma on menossa. Tässä oma näkemykseni.

1. Blogit ja sosiaalinen media tulevat murtamaan perinteisen median vallan ihmisten keskusteluiden ja tiedon lähteenä. Ihmiset kokoontuvat yhä harvemmin yhteisten samaan aikaan lähetettävän uutislähetysten pariin tai muodostavat näkemyksiään vain televisiokeskustelun perusteella. Käsitys todellisuudesta muodostetaan yhä useammasta lähteestä.

2. Bloggauksesta tulee entistä ammattimaisempaa, kaupallisempaa ja yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa. Mukaan tulee yhä suurempi joukko ammattibloggaajia, joille verkkokirjoittaminen tuo toimeentulon. Yhä suurempi osa poliittisesta päätöksenteosta valuu myös sosiaaliseen mediaan ja verkkoon. Blogit ja sosiaalinen media tulevat vaikuttamaan yhä enemmän siihen, millaisia päätöksiä eduskunnassa tehdään.

3. Bloggaamisesta tulee normi eli ilmaa, jota hengitetään. Tällä hetkellä kysytään, miksi organisaation tai yksittäisen henkilön pitäisi olla sosiaalisessa mediassa tai perustaa vaikka oma blogi. Tulevaisuudessa kysytään, miten joku voi olla olematta siellä.

Mitä mieltä itse olet? Mikä on blogien vaikuttavuus ja merkitys tulevaisuudessa? Voisiko blogeista muodostua yhteiskunnallinen muutosvoima vai onko kyse jatkossa sittenkin yhä enemmän verkon viihdekäytöstä.

Iso kiitos Hill&Knowltonin digitaalisen viestinnän strategiajohtaja Kati Sulinille keskustelun vetämisestä sekä erityisesti muille bloggaajille innostavien kokemusten jakamisesta. Tämän keskustelun pohjalta on kiva lähteä kehittämään myös omaa blogia.

5 kommenttia artikkeliin ”Kolme ajatusta bloggauksen tulevaisuudesta”

  1. Näkemykseni blogien vaikutuksesta tulevaisuuteen on se, että sosiaalinen media tulee pakolliseksi osaksi lähes jokaisessa työssä jossain määrin. Sosiaalisen median osaaminen taas on parhaiten näytettävissä toteen konkreettisesti sitä kautta, että sinulla on blogi ja, että osaat:

    1) Keskustella relevantilla tavalla (blogata ja vastata kommentteihin sekä blogissa, että sen ulkopuolella)
    2) Keskustella relevanteista aiheista (sinulla on lukijoita, jotka seuraavat ajatuksiasi enemmän kuin yhden kirjoituksen verran)
    3) Tuoda näkemyksiäsi julki eri kanavissa (sinulla on lukijoita enemmän kuin 10)

    Tulevaisuudessa CV:t ovat todennäköisesti enemmänkin käytännön ”todisteisiin” kuin koulutukseen ja titteleihin pohjautuvia, jolloin on tärkeää olla oikeasti oman alansa mielipidevaikuttajan asemassa joko bloggauksen avulla tai muuten.

  2. Hei Juuso

    Erinomaisia tarkennuksia. Kiitos paljon hyvästä kommentistasi. Juuri noita taitoja pitäisi itsekin harjoitella enemmän.

    Parhain terveisin
    -Leo

  3. Olen eri kannalla Juuson kanssa blogaamisen tulevaisuudesta. Näen sen yhtä lailla merkityksellisenä ja kasvavana trendinä, mutta olen eri mieltä siitä, kuinka monen työnkuvaan se vaikuttaa tai kuinka moni tietoisesti hyödyntää blogia. Ne, jotka kokevat saavansa hyötyä, muuttavat sen avulla työnkuvaansa tai markkinoivat osaamistaan. Ne, jotka eivät koe hyötyä, eivät edes harkitse aloittavansa.

    Blogit koetaan sitä merkityksettömimmiksi, mitä pienemmästä paikkakunnasta on kyse, mitä perinteisemmästä toimialasta on kyse ja mitä suuremmissa määrin yksilö on palkkatyösuhteessa*. Nämä tekijät myös korreloivat sen kanssa, että ympäristö suhtautuu epäilevästi kaikkeen uuteen, kokeilun halu on kaikista pienintä ja siellä on suurin uudistamispotentiaali =)

    Mielestäni me bloggaajat luomme itsellemme mielenkiintoisen uran tekemällä kirjoittamista osan toimeentuloamme , mutta olemme lopulta(kin) vain pisara meressä kaikkien muiden toimintatapojen seassa. Jokainen leikkaa kakusta itselleen palan omalla tyylillään ja tämä on meidän.

    -Lauri, joka kannustaa kaikkia kirjoittamaan julkisesti
    *Lähde: oma nuoruus pienellä paikkakunnalla

  4. Lauri, taisin unohtaa yhden sanan: ”…konkreettisesti _esimerkiksi_ sitä kautta, että…”

    Blogit eivät sovi joka paikkaan eikä niiden tarvitsekaan. Se oli lähinnä viittauksena sosiaaliseen mediaan, ja toimii ehkä parhaana esimerkkinä, koska blogeja on niin turkasen paljon maailmalla! Suomi tulee vaihteeksi jälkijunassa 🙂

Kommentointi on suljettu.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa