Miksi määrä korvaa laadun ja on parempi tehdä enemmän kuin paremmin?

Toisinaan sanotaan, että laatu korvaa määrän. Ajatusta siitä, että määrä korvaisi laadun pidetään usein virheellisenä ja kritisoidaan voimakkaasti.

Ihmisiä kannustetaan vähentämään tekemistä ja tavaroita. Keskittymään olennaiseen ja merkityksellisiin asioihin. Korvaamaan määrän laadulla. Tämä on hyvä ohjenuora.

Toisaalta tullaanko hyväksi tekemällä asioita täydellisesti vai roiskimalla sinne tänne? Pelkkä kysymys näin muotoiltuna on arvolatautunut ja pitää sisällään oletuksen, että asiat kannattaa tehdä mielummin hyvin kuin tyydyttävästi tai hutaisten.

Onko tämä kuitenkaan aina näin? Ei tietenkään.

James Clear kuvaa tutkimusta, jossa valokuvauksen opiskelijat jaetaan kahteen ryhmään. Laatuun ja määrään. Toisen ryhmän opiskelijoita pyydetään ottamaan yksi mahdollisimman hyvä tai suorastaan täydellinen valokuva. Toista ryhmää pyydetään vastaavasti ottamaan kuvia niin paljon kuin mahdollista laadusta välittämättä. Tämän jälkeen eri ryhmien kuvien laatua arvioidaan.

Arvaat jo varmasti vastauksen. Ne opiskelijat jotka ottivat mahdollisimman paljon kuvia, onnistuivat keskimäärin ottamaan myös paljon laadukkaampia ja täydellisempiä kuvia kuin sen ryhmän jäsenet, joita kehotettiin keskittymään yhteen täydelliseen otokseen. Tämä johtui tietysti siitä, että tekemällä ja toistamalla oppii. Hyvin suunniteltu kun ei ole vielä lainkaan tehty.

Usein meitä kuitenkin kannustetaan keskittymään laatuun sen sijaan, että tekisimme jotain asiaa vain mahdollisimman paljon. Miksi?

Itseeni on valokuvauksen opiskelijoiden ohella tehnyt vaikutuksen kaksi esimerkkiä määrästä ja toistosta. Toinen on taiteen ja toinen on kirjallisuuden parista.

  1. Pablo Picasso. Häntä on luonnehdittu yhdeksi 1900-luvun huomattavimmaksi taiteilijaksi. Monet meistä tunnistavat hänen teoksiaan. Hän on ainakin tehnyt laadukasta taidetta pelkän määrän sijaan. Vai onko sittenkään?

Wikipedian mukaan ”pitkällä, 78 vuotta kestäneellä taiteilijaurallaan Picasso oli erittäin tuottelias. Hän maalasi noin 13 500 taulua, teki 100 000 piirrosta ja grafiikkatyötä, noin 300 veistosta ja keramiikkatyötä sekä lukuisia kirjankuvituksia.” Tämä tarkoittaa 173 maalausta ja 1282 piirrosta vuodessa.

Toisen arvion mukaan Picasson kerrotaan tehneen 50 000 teosta 70 vuoden aikana. Käytännössä tuo tarkoittaa keskimäärin kahta teosta joka ikinen päivä 70 vuoden ajan.

Niin tai näin, niin tuolla tahdilla ei ole paljon ehtinyt jäädä hinkkaamaan yksityiskohtia, vaan määrä on korvannut laadun. Lopulta sen määrän joukosta on löytynyt niitä maailmanhistorian klassikoita. Ja tämän jälkeen ne muutamat hyvät maalaukset nostavat ne loputkin teokset arvoon arvaamattomaan.

  1. Toinen esimerkki kirjallisuudesta. Enid Blyton.

Olen puhunut joillekin, että voisin kirjoittaa kirjan kuukaudessa. Yleensä tätä on kauhisteltu ja pidetty mahdottomana tavoitteena. Kuukaudessa ei kunnon kirjaa tehdä. Ainakaan niin, ettei muu elämä kärsisi kohtuuttomasti.

Mitä teki Enid Blyton? Hän kirjoitti 40 vuoden uransa aikana yhteensä 600 kirjaa. Käytännössä siis15 kirjaa vuodessa. Joka vuosi. 40 vuoden ajan.

Enid Blytonin teoksia ei voi ehkä pitää kirjallisuuden historian kaikkein mestarillisimpina teoksina. Toisaalta yhä uudet sukupolvet ovat lukeneet muun muassa Viisikko-, Salaisuus-, Sos- ja Seikkailu-sarjat. Ja tykännyt niistä. Myös minä itse ja oma lapseni.

Kolmas esimerkki on ihmissuhteet. Eikö siinä ainakin päde se, että laatu korvaa määrän. Parisuhde tai muutama sydänystävä on meille tärkeämpiä kuin valtava verkosto pinnallisia ihmissuhteita.

Tätäkin voi kuitenkin lähestyä määrän näkökulmasta. Hyvä parisuhde tai suhteet läheisiin ystäviin perustuvat intensiiviseen olemiseen. Ei parisuhdetta hoideta yhdellä superlaadukkaalla illallisella vuodessa. Sitä hoidetaan valtavalla määrällä yhdessä olemista ja arjen jakamista. Kyse on siinäkin toistosta ja määrästä. Lisäksi jos tapaa paljon ihmisiä, voi olla paremmat edellytykset löytää ne sydänystävät verrattuna siihen, että pakkososiaalistuu ensimmäiseen lapsuuden päiväkotikaveriin.

Totta toki on, että usein määrä ei korvaa laatua. Jos kuitenkin haluat tulla hyväksi jossain, ei ehkä kannata pyrkiä tekemään yhtä asiaa täydellisesti vaan pyrkiä harjoittelemaan mahdollisimman paljon ja olla mahdollisimman tuottelias.

Meistä kaikista ei tietenkään voi tulla Picassoja tai Blytoneita, ei edes maalareita tai kirjailijoita. Taidot kuitenkin kehittyvät laskemalla tekemisen kynnystä, tekemällä riittävän hyvää. Ja harjoittelemalla ja toistamalla mahdollisimman paljon.

Yksi kommentti artikkeliin ”Miksi määrä korvaa laadun ja on parempi tehdä enemmän kuin paremmin?”

  1. Leo,
    Tietysti pätee sanonta ”oppia ikä kaikki ”, mutta tällöin ei välttämättä ole kyse määrän ja laadun suhteesta, vaan ennemminkin järkevyyden kasvattamisesta. Olemisen ja tekemisen laatu ja määrä ovat nekin suhteellisia keskenään ja erikseen riippuen mm.olijan ja tekijän henkilökohtaisista arvioinneista , kyvyistä ja mahdollisuuksista ja samalla kunkinhetkisistä yhteiskunnallisista olosuhteista ja suuntauksista sekä ihmisten omakohtaisista näkemyksistä ( esim.moraali- ja uskomus-ja poliittiset käsitykset ). Tämä koskee mainitsemasi Ranskassa eläneen Pablo Picasson maalauksia ja niiden määrää ja laatua. Picasson edustama taidesuuntaus on vain yksi monista. Picasso ei ole ollut arvostettu taiteilija hetipaikalla , vaan hän ( kuten monet muutkin taiteilijat ) on noussut ajan saatossa maailmankuuluksi ja laadullisesti arvostetuksi,varsinkin kuolemansa jälkeen, etenkin hänen taidesuuntaustaan ihailevien taholla.Tällöin määrällä tai laadulla ei ole erityistä vaikutusta arvostukseen. Yhtäältä yleisesti Picasson maalaustyylistä vähemmän tykkääville tämän muutamat maalaukset edustavat taiteilijan edistyksellisiä näkemyksiä vaikkapa sodasta ja rauhasta , ja näin ne saattavat miellyttää.Tällöin on kyse ennemminkin itsekunkin katsomuksista ” laadun ” suhteen kuin määrästä. Pidän vain harvoista Picasson maalauksista ja piirustuksista. Enid Blytonin Viisikko-sarja on sen sijaan ollut lempilukemisiani jo lapsena. Kirjailijan teoksien lukumäärästä en ole edes ollut tietoinen. Olen jopa antanut ensimmäiselle ja nyt viimeiseksi jäävälle uroskoiralleni Viisikko-sarjassa esiintyvän TIM -koiran nimen! Tähän vaikutti kyseisen Blytonin mielikuvituksen tuottaman koiran nokkeluus ja viisaus. Nimenomaan viisaus ja maltillisuus vaikeuden tilanteidenkin edessä..

    Sinun oman käsityksesi mukaan määrä voisi korvata laadun yhtälailla kuin laatu voi korvata määrän. Olisikohan tämä jonkinlainen itsepuolustus taholtasi juuri siksi, että pyrit olemaan ” kaikkialla ja yhtäaikaa hyvä ” tekemisen liiallisen määrän laskiessa näkyvästi ja tuntuvasti sen laatua ?

Kommentointi on suljettu.

Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Seuraa minua Instagramissa