Juhlapäivä: Viisi vuotta ja 991 tekstiä!

Blogini ensimmäinen profiilikuva

Tänään (13.11.) tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta siitä, kun aloitin blogin kirjoittamisen. Ensimmäinen blogi, jota itse aloin aikanaan seuraamaan oli kansanedustaja Rosa Meriläisen pitämä viikkopäiväkirja. Lopullisen kimmokkseen oman blogini perustamiseksi sain Anna-Stiina Lundqvistin, Elina Sojosen, Annina Käpin ja muutaman muun ystäväni blogista.

Tähän mennessä olen kirjoittanut yhteensä 991 blogimerkintää. Tekstit kumpuavat omista arjen tekemisistä, kokemuksista ja näkemyksistä.

Aluksi kirjoittelin päiväkirjaa vain omista tekemisistäni. Sittemmin blogi on muuttunut enemmän mielipiteiden julkaisufoorumiksi. Tästä muutoksesta kiitän erityisesti Jukka Huhtaa ja erästä keskustelua Jukan ja Elinan keittiössä. Päiväkirjamaisuutta olen jatkanut julkaisemalla sunnuntaisin omaa viikkopäiväkirjaa menoistani.

Blogi oli pitkään Livejournal-pohjalla. Nykyisen muodon blogi sai toukokuussa 2009. Iso Kiitos Kirmo Kivelälle graafisesta ilmeestä. Homma toimii WordPress-alustalla.

Suurin saavutukseni bloggaamisessa on se, että blogini valittiin Suomen ympäristöblogien ykköseksi maaliskuussa 2010. Tämä kertoo varmasti enemmän suomalaisten ympäristöblogien määrästä ja tasosta kuin oman blogini laadusta. Lisäksi olen ollut puhumassa blogistani sekä antanut siihen liittyviä haastatteluja. Viimeksi eilen (12.11.) ympäristöjournalismi-seminaarissa blogini oli mainittu kuulemma tärkeänä ympäristötiedon lähteenä. Tänä syksynä sain myös ensimmäisen rahallisen tarjouksen mainosten ottamiseksi blogiini.

Seuraavaksi tavoitteena on tehdä tästä blogista maailman ympäristöblogien ykkönen. Tervetuloa mukaan matkalle!

Juhlapäivän kunniaksi julkaisen uudestaan 13.11.2005 päivätyn kaikkien aikojen ensimmäisen blogikirjoitukseni: Sunnuntai 13.11.2005

* * *

Sunnuntai 13.11.2005

Kävimme Annukka Bergin kanssa läpi kalentereitamme junassa matkalla takaisin Turusta Pasilaan. Loppuvuodesta tulee tiivis. Ensimmäiset tyhjät päivät sijoittuvat vasta joulukuun puolen välin jälkeen. Yhteistä aikaa ei tunnu oikein löytyvän. Kalenteri näyttää tyhjentyvän merkittävästi vasta tammikuun puolella. Silloin voisi edistää muutaman viikon vaikka hiukan hyllylle jäänyttä gradua suomalaisesta ympäristöliikkeestä.

Oli kiva käydä Turussa. Näimme Tiia Haapaniemeä ja Henna Rouhiaista, joihin tutustuimme asuessamme Limassa vuoden 2005 alkupuoliskon. Oli hauska tehdä analyysia ja tiliä Suomeen paluusta sekä kuunnella, millaisia suunnitelmia ihmisillä oli juuri tällä hetkellä. Jaoin Tiialle, Hennalle ja Sampolle repustani löytämät Limasta peräisin olevat combi-bussiliput. Tätä ennen olimme ehtineet nauttia isänpäivälounasta ravintola Teinissä ja juhlistaa Annukan siskon Piian valmistumista Turun Kauppakorkeakoulusta.

Illalla kävin läpi vielä muutamia työsähköposteja sekä tein rästiin jääneitä kansalaisvelvollisuuksia. Lähetin valtavan määrän kommenttipyyntöjä eri ihmisille valmisteilla olevasta kansallisesta kestävän kehityksen strategiasta. Edustan strategiaryhmässä ympäristöjärjestöjä, mutta toivoisin, että järjestöt ja ihmiset kommentoisivat keskeneräisiä luonnostekstejä hiukan aktiivisemmin. Muokkasin Älä osta mitään –päivän tiedotteista artikkelin Elonkehä-lehteen. Lehden uusi päätoimittaja Mikaela Vuorio on uusi sähköpostituttavuuteni, jota en ole koskaan tavannut bittiavaruuden ulkopuolella. Syväekologista ajattelua tarvitaan ja on ilo auttaa vaikeuksiin joutunutta Elonkehä-lehteä. Ilmottauduin myös Ympäristöjohtamisen yhdistyksen ja Ympäristöministeriön virka vapaan vyöhykkeen järjestämään kestäviä kulutus ja tuotantotapoja käsittelevään seminaariin. Lopuksi kävin läpi Kansainvälisen Maan ystävien arvoja, visiota ja missiota. Näistä on tarkoitus keskustella Maan ystävien väentapaamisessa Lahdessa tulevana viikonloppuna.

Yksi kommentti artikkeliin ”Juhlapäivä: Viisi vuotta ja 991 tekstiä!”

Kommentointi on suljettu.

Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.