Juhlapäivä: Viisi vuotta ja 991 tekstiä!

Tänään (13.11.) tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta siitä, kun aloitin blogin kirjoittamisen. Ensimmäinen blogi, jota itse aloin aikanaan seuraamaan oli kansanedustaja Rosa Meriläisen pitämä viikkopäiväkirja. Lopullisen kimmokkseen oman blogini perustamiseksi sain Anna-Stiina Lundqvistin, Elina Sojosen, Annina Käpin ja muutaman muun ystäväni blogista.

Tähän mennessä olen kirjoittanut yhteensä 991 blogimerkintää. Tekstit kumpuavat omista arjen tekemisistä, kokemuksista ja näkemyksistä.

Aluksi kirjoittelin päiväkirjaa vain omista tekemisistäni. Sittemmin blogi on muuttunut enemmän mielipiteiden julkaisufoorumiksi. Tästä muutoksesta kiitän erityisesti Jukka Huhtaa ja erästä keskustelua Jukan ja Elinan keittiössä. Päiväkirjamaisuutta olen jatkanut julkaisemalla sunnuntaisin omaa viikkopäiväkirjaa menoistani.

Blogi oli pitkään Livejournal-pohjalla. Nykyisen muodon blogi sai toukokuussa 2009. Iso Kiitos Kirmo Kivelälle graafisesta ilmeestä. Homma toimii WordPress-alustalla.

Suurin saavutukseni bloggaamisessa on se, että blogini valittiin Suomen ympäristöblogien ykköseksi maaliskuussa 2010. Tämä kertoo varmasti enemmän suomalaisten ympäristöblogien määrästä ja tasosta kuin oman blogini laadusta. Lisäksi olen ollut puhumassa blogistani sekä antanut siihen liittyviä haastatteluja. Viimeksi eilen (12.11.) ympäristöjournalismi-seminaarissa blogini oli mainittu kuulemma tärkeänä ympäristötiedon lähteenä. Tänä syksynä sain myös ensimmäisen rahallisen tarjouksen mainosten ottamiseksi blogiini.

Seuraavaksi tavoitteena on tehdä tästä blogista maailman ympäristöblogien ykkönen. Tervetuloa mukaan matkalle!

Juhlapäivän kunniaksi julkaisen uudestaan 13.11.2005 päivätyn kaikkien aikojen ensimmäisen blogikirjoitukseni: Sunnuntai 13.11.2005

* * *

Sunnuntai 13.11.2005

Kävimme Annukka Bergin kanssa läpi kalentereitamme junassa matkalla takaisin Turusta Pasilaan. Loppuvuodesta tulee tiivis. Ensimmäiset tyhjät päivät sijoittuvat vasta joulukuun puolen välin jälkeen. Yhteistä aikaa ei tunnu oikein löytyvän. Kalenteri näyttää tyhjentyvän merkittävästi vasta tammikuun puolella. Silloin voisi edistää muutaman viikon vaikka hiukan hyllylle jäänyttä gradua suomalaisesta ympäristöliikkeestä.

Oli kiva käydä Turussa. Näimme Tiia Haapaniemeä ja Henna Rouhiaista, joihin tutustuimme asuessamme Limassa vuoden 2005 alkupuoliskon. Oli hauska tehdä analyysia ja tiliä Suomeen paluusta sekä kuunnella, millaisia suunnitelmia ihmisillä oli juuri tällä hetkellä. Jaoin Tiialle, Hennalle ja Sampolle repustani löytämät Limasta peräisin olevat combi-bussiliput. Tätä ennen olimme ehtineet nauttia isänpäivälounasta ravintola Teinissä ja juhlistaa Annukan siskon Piian valmistumista Turun Kauppakorkeakoulusta.

Illalla kävin läpi vielä muutamia työsähköposteja sekä tein rästiin jääneitä kansalaisvelvollisuuksia. Lähetin valtavan määrän kommenttipyyntöjä eri ihmisille valmisteilla olevasta kansallisesta kestävän kehityksen strategiasta. Edustan strategiaryhmässä ympäristöjärjestöjä, mutta toivoisin, että järjestöt ja ihmiset kommentoisivat keskeneräisiä luonnostekstejä hiukan aktiivisemmin. Muokkasin Älä osta mitään –päivän tiedotteista artikkelin Elonkehä-lehteen. Lehden uusi päätoimittaja Mikaela Vuorio on uusi sähköpostituttavuuteni, jota en ole koskaan tavannut bittiavaruuden ulkopuolella. Syväekologista ajattelua tarvitaan ja on ilo auttaa vaikeuksiin joutunutta Elonkehä-lehteä. Ilmottauduin myös Ympäristöjohtamisen yhdistyksen ja Ympäristöministeriön virka vapaan vyöhykkeen järjestämään kestäviä kulutus ja tuotantotapoja käsittelevään seminaariin. Lopuksi kävin läpi Kansainvälisen Maan ystävien arvoja, visiota ja missiota. Näistä on tarkoitus keskustella Maan ystävien väentapaamisessa Lahdessa tulevana viikonloppuna.