Lähetimme eilen (29.5.) Luonto-Liiton nimissä oheisen kirjeen koskien Hiipinän kansallispuistoa Murmanskin alueen kuvernöörille ja presidentti Putinille. Toivotaan, että presidentti vastaa. * * * Dear Mr. Putin, We would like to express our concern about the urgent threat to the Khibiny Mountains on Kola peninsula (Murmansk region). We know Khibiny Mountains as an area with unique nature values, and as one of the most popular tourist destination in European Russia. The … Lue lisää
Luin Richard Wisemanin kirjan ”Minuutissa muutokseen – Mieti hieman, muuta paljon” uudestaan. Olen lukenut kirjan aiemmin pari vuotta sitten.
Kirjasta olen kirjoittanut joitakin havaintoja myös Hyvä johtaminen -kirjoitussarjaan ja erityisesti sen viimeiseen osaan: Hyvä johtaminen – Osa 15: Seitsemän tekniikkaa hyvään johtamiseen
Koska hyvästä teoksesta voi ammentaa paljon, ohessa vielä 10 mielestäni mielenkiintoista ja hyödyllistä poimintaa itselleni muistutuksena tälle kesälle:
Maanantai: Julkaisin aamulla ekoisi-blogin edellisellä viikolla hankitusta pyöränistuimesta. Aamupäivällä olin kokouksessa Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolla suunnittelemassa Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton yhteisiä syyspäiviä ja Kepassa tulevaa ilmastolakikoulutusta.
Lounaan jälkeen vedin toimistokokousta ja kävin keräämässä allekirjoituksia kansalaisaloitekampanjaan Nelosen uutisten kuvatessa tilannetta. Vajaassa puolessa tunnissa allekirjoituksia kertyi 11 kpl. Vastaanotto oli todella myönteistä! Päivän päätteeksi pidimme toimiston johtoryhmän kokouksen.
Alkuillasta olin vauvan kanssa pihalla ja osallistuin vielä puheenjohtajiston puhelinkokoukseen koskien tulevan viikonlopun hallituksen kokouksen esityslistaa.
Kävimme tänään (la 26.5.) koko perheen voimin Maailma kylässä -festivaaleilla.
Tapahtumassa vilisi paljon tuttuja, tärkeää asiaa ja herkullista ruokaa.
Lisäksi festarialuuen ympärillä oli iso joukko vapaaehtoisia keräämässä nimiä kansalaisaloitteeseen turkistarhauksen kieltämiseksi.
Ohessa muutamia kuvia päivän varrelta. Festarit jatkuvat huomenna sunnuntaina.
Kävin tiistaina (22.5.) kuuntelemassa kansalaistoimijoiden aamupalalla kun Radical Soulin Salla Saarinen piti hyvän esityksen järjestöjen varainhankinnasta.
Luennosta kirjoitti myös sivistys.net: Järjestön varainhankinta on tunnepeliä.
Saarisen mukaan vain 12 prosenttia suomalaisista lahjoittaa rahaa.
Ihmiset kyllä haluavat auttaa ja tukea erilaista toimintaa rahallisesti, mutta vain harva järjestö osaa tai kehtaa pyytää ihmisiltä rahaa. Järjestöissä osataan usein tehdä hyviä kampanjoita, mutta unohdetaan liian helposti varainhankinta.
Järjestön pitää luoda yksilölle elämää muuttava kokemus.
Sain tänään, YK:n luonnon monimuotoisuuden teemapäivänä (22.5.), Oslosta puolenpäivän aikaan iloisen tekstiviestin: Olli Manninen voitti Pohjoismaisen ympäristöpalkinnon.
Muutaman tunnin kuluttua tieto oli julkinen: Suomalainen edelläkävijä saa Pohjoismaiden neuvoston luonto- ja ympäristöpalkinnon. Heti tämän jälkeen myös Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto tiedottivat aiheesta: Suomalaiselle metsäaktivistille Pohjoismaiden neuvoston luonto- ja ympäristöpalkinto.
Kiitos hienosta työstä ja inspiraatiosta metsiensuojelun supersankari Olli Manniselle!
Itse olen tiennyt tai tuntenut Olli Mannisen vuosituhannen vaihteesta asti.
Maanantai: Julkaisin aamulla ekoisi-kirjoituksen kiintymysvanhemmuudesta ja lähetin Wildlife-matkailun mahdollisuudet -seminaarikutsun tiedotusvälineille sekä valmistelin ympäristöjärjestöjen kunnallisvaaliteesejä.
Aamupäivällä hyppäsin junaan ja matkustin Vaasaan. Samalla käynnistyi kansalaisaloitekampanja turkistarhauksen kieltämiseksi. Vaasassa Luonto-Liiton aktiivit saivat kerättyä aloitteen taakse heti ensimmäisenä päivänä 80 allekirjoitusta. Itse osallistuin Pohjalaismaakuntien järjestöpäivään, jossa olin puhumassa kansalaistoiminnasta. Viikonlopun aikana julkaistiin myös kirjoitukseni eettisestä pankkitoiminnasta: Minun ihannepankkini.
Eläinsuojelu- ja ympäristöjärjestöt aloittavat tänään 14.5. laajan kansalaisaloitekampanjan. Sen tavoitteena on kerätä marraskuun puoliväliin mennessä vähintään 50 000 allekirjoitusta turkistarhauksen lakkauttamista ajavaan kansalaisaloitteeseen.
Voit itse tulla mukaan kampanjaan (1) allekirjoittamalla aloitteen, (2) keräämällä siihen nimiä ja (3) haastamalla mukaan kavereitasi. Lisätietoja löytyy täältä.
Luonto-Liitto on yksi kampanjan pääjärjestäjiä yhdessä Animalian, SEY:n ja Oikeutta eläimille -järjestön kanssa. Luonto-Liitto on mukana, koska turkistarhauksella on merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Järjestöjen tiedotteessa kommentoin asiaa seuraavasti:
Maanantai: Olin aamulla vauvan kanssa ja kirjoitin ekoisi-blogin vauvan ensimmäisestä ulkomaanmatkasta. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni hoidin henkilöstöasioita sekä vastasin graduhaastatteluun. Mitä mahdollisuuksia sosiaalinen media on tuonut kansalaisvaikuttamiseen ja mitä se muuttaa tulevaisuudessa? Hyvä ja tärkeä aihe!
Lounaan jälkeen vedin toimiston viikkokokouksen ja vapaaehtoisen venyttelyn sekä johtoryhmän kokouksen. Illalla kävin vielä juoksemassa ja julkaisin salaisen varjomuistin ministerin erityisavustajan tapaamisesta.
Olin aamulla mukana tarjoamassa työmatkapyöräilijöille Helsingissä maksutonta aamupalaa.
Pyöräilypäivä huipentui työpäivän päätteeksi Kriittiseen pyöräretkeen.
Toukokuun kriittinen suuntautui tärkeimmille työmatkareiteille, tai potentiaalisille sellaisille, joilta kuitenkin puuttuu hyvä pyöräinfra. Itselleni päivän mittaan työmatkapyöräilykilometreja kertyi 25 km.
Ohessa pari kuvaa ja muutama video. Mukana oli lähes 200 pyöräilijää.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.
Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa.
Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin.
Miltä homma tuntui tällä kerralla?
Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti.
Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117
Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.
Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut.
Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal.
Nyt on hyv
Mukava Helsinki-päivän linturetki. Kaikkiaan noin 40 havaintoa. Uusia pinnoja mm. rytikerttunen ja ruokokerttunen.
En mä näitä laske mutta nyt tänä vuonna 90/100 havaintoa.
Lintujen tarkkailu lataa myös kehon energiavarantoja.
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!
”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”
Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa.
Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?
Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.
Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.
En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.
Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?
Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.
Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.
Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.
Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.
Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:
- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.
Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?
Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍
Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?
Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!
Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.
Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.
Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.
Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.
Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.
Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Toivottavasti yhä useampi muistaisi, että tämä pieni, hauras ja sininen piste keskellä pimeää tyhjyyttä on ainoa kotimme. Erimielisyydet näyttävät tästä perspektiivistä tuskaisen turhilta. Olisipa meillä taitoa nähdä toisemme tällä samalla lempeydellä ja ymmärryksellä myös täällä alhaalla. Meillä on vain toisemme ja tämä yksi, korvaamaton planeetta, jolla matkustamme läpi äärettömyyden. 💚🌍
Kuva: Nasa
