Kansalaisaloitekampanja turkistarhauksen kieltämiseksi käynnistyi

Eläinsuojelu- ja ympäristöjärjestöt aloittavat tänään 14.5. laajan kansalaisaloitekampanjan. Sen tavoitteena on kerätä marraskuun puoliväliin mennessä vähintään 50 000 allekirjoitusta turkistarhauksen lakkauttamista ajavaan kansalaisaloitteeseen.

Voit itse tulla mukaan kampanjaan (1) allekirjoittamalla aloitteen, (2) keräämällä siihen nimiä ja (3) haastamalla mukaan kavereitasi. Lisätietoja löytyy täältä.

Luonto-Liitto on yksi kampanjan pääjärjestäjiä yhdessä Animalian, SEY:n ja Oikeutta eläimille -järjestön kanssa. Luonto-Liitto on mukana, koska turkistarhauksella on merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Järjestöjen tiedotteessa kommentoin asiaa seuraavasti:

Turkistarhaus ei ole ympäristöystävällistä. Turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleihin verrattuna. Tarhaus aiheuttaa huomattavia rehevöittäviä ja happamia päästöjä vesistöihimme. Lienee selvää, että turkistuottajienkin kannattaa valmistautua siihen, että turkistarhaus loppuu Suomesta ennemmin tai myöhemmin. Ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta on toivottavaa, että muutos tapahtuu nopeasti, kommentoi Vaasassa allekirjoituksia kerännyt Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius.

Turkistuotanto vaatii paljon energiaa. Etenkin paikallisesti turkistarhauksen ympäristöhaitat voivat olla merkittäviä. Suomen turkiseläinten tuottama lanta- ja virtsamäärä vastaa noin 1,2 miljoonan ihmisen puhdistamattomien jätevesien sisältämää uloste- ja virtsamäärää.

Suomessa turkistarhaus työllistää noin 6000 – 7000 henkilöä. Miten käy työpaikkojen, mikäli tarhaus kielletään? Onneksi turkistarhaajilla on valmiuksia siirtyä muille aloille, sillä suurimmalle osalle eläinten tarhaaminen on vain yksi tuotantosuunta muiden rinnalla.

Turkistilojen määrä on 1980-luvulta laskenut noin 6000 tarhasta noin 1000 tarhaan.  Vuona 2011 Suomessa tuotettiin noin 3 miljoonaa turkiseläintä. Tästä 98 % päätyi vientiin. Yksi turkistarha työllistää keskimäärin 0,7 henkilöä ja noin 40 % tiloista on päätoimisia turkistarhoja. Muilla tiloilla eläinten tarhaaminen on vain yksi tuotantosuunta muiden rinnalla. Näin ollen valmiudet muille aloille siirtymiseen ovat suhteellisen hyvät. Lisäksi tarhaajista noin 40 % on yli 50-vuotiaita ja vain noin 10 % alle 35-vuotiaita. Suomen tarhoista noin 97 % sijaitsee Pohjanmaalla.

Itse olin kampanjan alkaessa Vaasassa. Siellä nimiä kansalaisaloitteen taakse kertyi neljän kerääjän voimin muutamassa tunnissa 80 kpl. Vastaanotto Pohjanmaalla oli yllättävän myönteinen sateisesta ja tuulisesta säästä huolimatta. Lisäksi kuulin, että Helsingissä kerättiin ainakin pari sataa nimeä ja Turussa vähintään sata. Kun nimiä kerättiin ainakin 13 paikkakunnalla, uskoisin, että tuhannen nimen raja meni rikki heti avauspäivänä.

Lakialoite ja sen perustelut löytyvät täältä: Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi.

Olen aiemmin kirjoittanut turkistarhauksen ympäristövaikutuksista mm. Maaseudun Tulevaisuuteen. Ohessa muutama aiempi kirjoitukseni aiheeseen liittyen:
Turkistarhaus ei ole ympäristöystävällistä
Turkistarhaus ja sen loppu
Turkistarhaus on kiellettävä

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa