Ekoisi: Kiintymysvanhemmuus: Voiko kolmevuotiasta vielä imettää?

Time-lehdessä julkaistiin viime torstaina (10.5.) artikkeli kiintymysvanhemmuudesta. Eniten keskustelua herätti kuitenkin lehden kansikuva. Kuvassa losangelesilainen Jamie Lynne Grumet imettää 3-vuotiasta lastaan.

Mielestäni on yllättävää, että asiasta on noussut  kohu. Kuvan äiti on saanut uhkailuja, ja Time-lehden kuvaa on pidetty sopimattomana. Itse pitäisin yllättävänä kuitenkin pikemminkin sitä, miten harva imettää lastaan edes kolmen kuukauden ikään asti.

Johtuuko Time-lehden artikkelista noussut kohu siitä, että kulttuurissamme naisten rinnat ovat niin yliseksualisoitu, että osa ihmisistä saattaa kokea imettämisen ongelmallisena julkisilla paikoilla?

Jamie Lynne Grumet kiteyttää asian hyvin: ”Ihmisten pitää ymmärtää, että tämä on biologisesti normaalia. Se ei ole sosiaalisesti normaalia, mutta mitä enemmän ihmiset näkevät sitä, sitä tavanomaisemmaksi se kulttuurissamme tulee”.

Time-lehdessä kiintymysvanhemmuus tiivistetään kolmeen teesiin:
– Lasta imetetään mahdollisimman pitkään.
– Lapsi nukkuu vanhempien vieressä samassa sängyssä.
– Lasta pidetään kantoliinassa.

Olemme itsekin noudattaneet soveltuvin osin yllä olevia periaatteista. Kiintymysvanhemmuus on kuitenkin paljon muutakin.

1. Imetys. Kahdeksan ja puolen kuukauden ikäisen vauvamme pääasiallinen ravinnon lähde on edelleen rintamaito. Rintaruokinta eli imetys on käytännöllinen ratkaisu ja antaa lapselle toivottavasti hyvän vastustuskyvyn erilaisia pöpöjä vastaan. Isän kannalta on tietysti hankalaa tai harmillista, että vauva on niin kiinni äidissä ja hänen tisseissään.

2. Perhepeti. Vauva nukkuu yöt samassa sängyssä meidän vanhempien kanssa. Tämä parantaa kaikkien unenlaatua sekä helpottaa yöimetyksiä ja heräilyjä.

3. Kantoliina ja -reppu. Vaunujen ohella olemme pitäneet vauvaa kantoliinassa ja -repussa. Vauva viihtyy siinä alkuhaasteiden jälkeen  erinomaisesti ja kantoliinan kanssa on usein kätevämpi liikkua kuin vaunuilla.

Ylläolevan lisäksi olemme halunneet toimia sukupuolisensitiivisesti, harjoitelleet vessahätäviestintää ja vaipattomuutta sekä sormiruokailua. Emme ole käyttäneet tuttia ja olemme pyrkineet hitaaseen vanhemmuuteen. Ekoarkeemme on kuulunut myös autottomuus, kestovaipat, vauvatavaran haaliminen käytettynä, luontosuhteen vahvistaminen sekä vauvan vegaaniruokavalio. Lisäksi olen kirjoittanut aiemmin luomusynnytyksen puolesta.

Pyöriikö arkemme pelkästään vauvan ympärillä? Ei todellakaan. Vauva on vain osa arkeamme. Arjen lomassa tavoitteena on antaa vauvalle hyvä kasvuympäristö, jossa myös vanhempien jaksaminen ja hyvinvointi huomioidaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Tarkoituksena ei ole myöskään syyllistää muita, jotka hoitavat vauva-arjen eri tavoin, vaan pikemminkin antaa ajatuksia ja esimerkkejä siitä miten vauva-arkea voi elää ekologisesti, lapsentahtisesti ja merkityksellisesti.

Edelliset Ekoisi-kirjoituksen  ovat luettavissa täällä.

8 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Kiintymysvanhemmuus: Voiko kolmevuotiasta vielä imettää?”

  1. Ei ihme, että äidit eivät yllä imetyssuosituksiin, kun neuvoloissa ei osata auttaa ongelmatilanteissa (poikkeuksia onneksi on). Imetysneuvonta kuuluu terveydenhuollon velvollisuuksiin, ei kolmannelle sektorille! Pelkkä valistus imetyksen hyödyistä ilman apua tyypillisimmissä hankaluuksissa edesauttaa vain itseensä pettymistä.

    Vaikka imetys on luonnollista, sitä täytyy harjoitella – niin äidin kuin vauvankin. Pahimmillaan sukupolvien väliset erot suosituksissa vain pahentavat tilannetta.

    Ja mitä tulee puolisoihin, he ovat todella tärkeä tuki äidille imetyksen aikana! He voivat auttaa rentoutumaan, jotta imetysrefleksi käynnistyy, etsiä väsyneelle äidille tietoa verkosta neuvolan puhelinajan ulkopuolella, huoltaa rintakumeja, hörpyttää, kannustaa, tarkkailla imuotetta yms. yms. 🙂

    • Kiitos hyvästä kommentista Eveliina! Meidän perhe sai todella hyvin tukea imetykseen heti synnytyksen jälkeen niin synnytyssairaalassa kuin neuvolassakin. Tämä auttoi hyvin alkuun.

  2. Ihmettely siitä, miten harva imettää lastaan edes 3 kk ikään asti, on kyllä aiheetonta. Hesarin artikkelissa oli luettu tilastoja väärin. Alkuperäisjulkaisun (http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/ee5adaff-90c4-4005-a3ad-77887817f091, s. 20) mukaan vielä 7 kk ikäisistä 56 % on imetettyjä. Suuret kaupungit (Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere) ovat kirjoittajien mukaan aineistossa aliedustettuja, mikä uskoakseni voi myös vääristää tuloksia todellista alemmiksi, vaikka kirjoittajat arvelevatkin, että näin ei ole käynyt. Tarinan opetus: mediassa olevat tiedot eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa alkuperäistutkimuksen tuloksista. Toki on paljon raflaavampaa väittää, että imetys loppuu keskimäärin 3 kk iässä, kuin todeta että se oikeasti keskimäärin kestää yli tuplasti pidempään – vaikkakaan ei suosituksiin asti.

  3. Hyvä tuki neuvolasta on ikävä kyllä sattumanvaraista. Alkuperäisjulkaisun mukaan vain reilu puolet terveydenhoitajista on saanut imetysohjaajakoulutuksen. Muut eivät ole kouluttautuneet siihen lainkaan, jos ovat lapsettomia nuoria terveydenhoitajia, heillä on sama tietotaito kuin kenellä tahansa tavan ihmisellä. Tilanne on toki parantunut, edellinen tieto oli, että vain kolmannes terveydenhoitajista on tämän koulutuksen saanut.

    Tämä koulutus kestää 20 tuntia. Ei siis ole kyse vuosista eikä vuosikymmenistä vaan muutamasta päivästä. Luottaisitko hammashoitajaan, joka ei ole käynyt hammaskivikurssia? Mitä selvittäisit polkupyörähuollostasi, jos tietäisit, että lähes joka toinen ei ole perehtynyt jarrujen toimintaan käytännössä lainkaan?

    Terveydenhoitaja valikoituu osoitteen perusteella. Vauvan ensipäivinä ei ole aikaa vaihtaa terveydenhoitajaa eikä kokeilla, lapsi pitää ruokkia joka päivä. Kuten julkaisukin toteaa, paras ennuste imetykseen on koulutettuilla, tiedonhakutaistoisten äitien lapsilla ja kolmansilla lapsilla, kun äidit ovat saaneet harjoitusta.

    Lääkäreillä ei myöskään ole imetysohjaajakoulutusta. He osaavat rintoihin liittyvät sairaudet ja niiden hoidon.

  4. Minusta näissä keskusteluissa nousee esiin se, miten monella tavalla voi hyvää elämää elää. Monien on todella vaikea hyväksyä sitä, että jos perheelle ympäristöasiat ovat muutenkin elämässä tärkeitä, ne ovat tärkeitä myös vauvanhoidossa. Vauvan kohdalla se nähdään jotenkin ylimääräisenä suorituksena eikä luonnollisena osana perheen elämäntapaa.

  5. Anonyymi: Tässä on nyt kaksi asiaa, täysimetys ja sitten osittaisimetys suositusten mukaan 6kk:n jälkeen. Eli:

    Vain 1 % (yksi prosentti) pääsee tähän Suomessa (THL 2009).
    Keskimäärin täysimetys päättyy 1,4 kuukauden iässä, tavoitteen ja toteutuman ero on keskimäärin 4,6 kuukautta (THL 2009).
    Äidit toivovat itselleen keskimäärin 9 kuukauden imetystä (Hannula 2003).

    Imetyksen kokonaiskesto (täysimetys + imetys muun ruoan ohella) Suomessa on 7 kuukautta (THL 2009), kun Suomen suositus on vuoden ikään tai pidempään.

    Että ei varmaankaan ole mistään raflaavuuden hakemisesta kyse. Oikeasti, vain yksi prosentti täysimettää suositusten mukaan! 99% ei.

  6. Tuo yksi prosentti tarkoittaa sitä, että joka sadas vauva on täysimetyksellä vielä puolivuotispäivänä. Suositusten mukaan kuitenkin kiinteät aloitetaan yksilöllisesti VIIMEISTÄÄN puolen vuoden iässä. Alle nelikuisen kanssa kiinteät aloitetaan vain erityisestä syystä (esimerkiksi keskosuus).

    Minusta on vähän turhan raflaavaa meluta siitä kuin VÄHÄN imetettäisiin suosistusten mukaan, kun tosiasiassa kyse on siitä, että moni täysimetyksellä ollut lapsi syö sen ensimmäisen maissinaksunsa viikkoa paria ennen puolivuotispäiväänsä. Imetyksessä on oikeitakin ongelmia, tämä ei ole yksi niistä: kun neli-viisikuinen osaa ottaa ruokapalan käteensä ja syö sen hyvällä halulla, niin ei enää tarvitse katsoa kalenteria. Tässäkin asiassa on hyvä kuunnella lasta ja edetä hänen tahdillaan.

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!