Kannattaa olla tarkkana, miten työpäivänsä aloittaa.
Ihan ensimmäiseksi kannattaa kiinnittää huomiota työmatkaan. Esimerkiksi työmatkakävely, -juoksu tai -pyöräily piristää ja antaa sopivasti energiaa päivään. Parhaimmillaan työmatkaliikunta voi toimia päivän liikunta-annoksena. Näin ei aamulla tai illalla tarvitse enää erikseen lähteä kuntoilemaan.
Mitä sitten kannattaa tehdä ihan ensimmäiseksi kun saapuu toimistolle? Ohessa on viisi vinkkiä.
Joulukuun mielenkiintoisin kirjakokemus oli isäni Pentti Straniuksen kirjoittama tuore novellikokoelma Vähän karvas jälkimaku.
Teemana on kuolema, mutta mukana teksteissä ovat voimakkaasti läsnä myös viina ja Kannus.
Itse luin novellikokoelmaa dokumentaarisena kuvauksena lapsuuteni maisemista. Tämä antaa tekstiin tietysti oman säväyksen. Ovathan siinä voimakkaasti läsnä isovanhempani ja monet isäni kaverit, jotka muistan itsekin omasta lapsuudestani.
Luin hiljattain Business Insiderin jutun siitä, mitä menestyvät ihmiset tekevät työpäivän 10 viimeisen minuutin aikana.
Menestys on vaarallinen sana.
Usein ihmiset menevät sanan kuullessaan oikosulkuun. Menestys mielletään helposti taloudelliseksi menestykseksi, uramenestykseksi tai muuksi vastaavaksi.
Kyse ei ole kuitenkaan tästä. Wikipediamääritelmänkin mukaan ”Menestys tarkoittaa tavoitteiden onnistunutta saavuttamista.”
Kokeilin Business Insiderin vinkkejä eilen keskiviikkona 22.10.2014 työpäivän päätteeksi.
Ohessa 13 vinkkiä, joilla työpäivä kannattaa lopettaa. Tämän jälkeen lyhyesti omista kokemuksista.
Sain oheisen videon Jari Sarasvuolta. Tämä osoittaa mielestäni sen, että kulttuurimuutos on lähellä, kun ympäristöasiat puhuttelevat näin syvästi myös liiketalouden toimijoita. Konkreettinen muutos on mahdollinen, kun näinkin eri lähtökohdista tulevat toimijat pystyvät löytämään yhteisen kielen. Uskon Jarin tavoin, että maltillinen radikalismi, joka antaa muille anteeksi, mutta vaatii itseltä enemmän, voi muuttaa maailmaa. Tarjotaan ongelmien sijaan mieluummin ratkaisuja. PS. Jari ei kuitenkaan ole ehkä tarpeeksi nähnyt arkeani, koska sen verran paljon … Lue lisää
Usein jätämme tekemättä asioita, joita haluaisimme, koska pelkäämme epäonnistuvamme.
Emme uskalla ottaa ensimmäistä askelta vaikka tiedämme hyvin, että se on tärkein tapa kasvaa ihmisenä.
Juuttuminen sinne, missä on mukavaa ja helppoa on mukavuuden sijaan usein pelkoa.
Vierailu epämukavuusalueelle, oman mukavuusalueen ulkopuolella, tarkoittaa sitä että menee rohkeasti sinne, missä joutuu kohtaamaan mm. rasitusta, pelkoa, häpeää ja ujostusta.
Kun epämukavuusalueella vierailee vaihtelevasti oman palautumiskyvyn rajoissa, mukavuusalue ja suorituskyky kasvavat.
Kyse on vähän samasta asiasta kuin fyysisen kunnon kehittymisessä. Jos ei ole koskaan harrastanut juoksua, voi lyhyen matkan juokseminen bussiin tuntua ylivoimaiselta suoritukselta. Mikäli käy lenkillä säännöllisesti, ei 10 km juoksu tunnu juurikaan rasittavalta. Kyse on superkompensaatiosta.
Miten henkistä harjoittelua eli vierailuja omalle epämukavuusalueelle voi sitten lisätä? Ohessa kuusi vinkkiä + bonuksena lukuvinkki:
Onnellisuus muodostuu usein läheisistä ihmissuhteista, terveydestä, mielekkäästä tekemisestä, asuinpaikasta ja henkisyydestä.
Onnellisuuden tavoittelu ja positiivinen ajattelu kannattaa.
Se edistää terveellisiä elämäntapoja ja nopeuttaa mahdollista toipumisprosessia.
Optimistiset ihmiset kärsivät vähemmän sairauksista, elävät 7-10 vuotta pidempään sekä ovat ratkaisukeskeisiä, joustavia ja sitkeitä.
Usein onnellisuus on asennekysymys. Ohessa on kahdeksan asiaa, joita onnelliset ihmiset eivät tee.
Ihmiset valittavat usein kiirettä. Harvoin kyse on kuitenkaan siitä, että aikaa ei olisi tarpeeksi.
Kiire kertoo lähinnä siitä, että priorisoinnit eivät ole kunnossa tai asiat hallussa.
Toisaalta kiire-puheessa usein kyse voi olla siitä, että ihminen haluaa luoda kuvan, että on tärkeä. Kukapa meistä ei haluaisi olla merkityksellinen. Ja tietenkin välillä asiat ihan oikeasti kasaantuvat ja kiireen tuntu on todellinen.
Paras tapa vapautua kiireestä on ottaa tilanne haltuun. Jos tilanne on oikein paha, kannattaa istua alas ja odottaa, että kiire menee ohi.
Millä tavalla aikaa voi saada lisää? Itse säästän merkittävästi aikaa sillä, että harrastan liikuntaa, en käytä juhliessa alkoholia, liikun auton sijaan polkupyörällä (tai joukkoliikennettä hyödyntäen) enkä katso televisiota. Näillä toimenpiteillä olen laskenut, että minulla on kuusi tuntia ylimääräistä aikaa jokaista päivää kohden.
Yllä olevat vaativat kuitenkin pitkäjänteistä työtä ja useiden kohdalla merkittäviä elämäntapamuutoksia. Nämä muutokset eivät tapahdu nopeasti.
Mikäli haluat nopeasti lisää aikaa, ohessa 14 yksinkertaista vinkkiä:
Tammikuu on kehityskeskusteluiden kulta-aikaa.
Useilla työpaikoilla pidetään kerran vuodessa kehityskeskustelu juuri alkuvuodesta. Monilla on käytössä myös kahden kehityskeskustelun malli, jossa toinen sessio käydään esimerkiksi juuri ennen kesälomia tai heti niiden jälkeen.
Miksi kehityskeskusteluita kannattaa pitää? Kehityskeskustelu on mahdollisuus sekä saada että antaa palautetta, arvioida omaa toimintaa, omia ja työyhteisön/työnantajan kehittymistarpeita sekä sopia tavoitteista ja toimenpiteistä.
Miten sitten järjestää sellainen kehityskeskustelu, että siitä olisi oikeasti iloa ja hyötyä eri osapuolille?
Ohessa on viisi vinkkiä kehityskeskusteluun ja alla tänä vuonna käyttämäni keskustelurunko.
Yksi tapa muuttaa maailmaa on toimia, kuten Greenpeacen aktivisti Sini Saarela.
Maailman muuttamisen ja vaikuttamisen perusta on se, että sinulla on elämää suurempi tarkoitus, visio siitä, miten maailmaa tulee muuttaa ja kyky toimia.
Koska harvalla meistä on kuitenkaan mahdollisuutta lähteä jäämerelle osoittamaan mieltä, on ohessa ehkä paremmin meille kaikille sopivia konkreettisia vinkkejä oman vaikuttavuuden lisäämiseksi.
10 vinkkiä vaikuttavuuden lisäämiseksi
Vuoden vaihde on hyvä hetki vetää yhteen kulunut vuosi ja asettaa tavoitteet tulevalla vuodelle. Monet tekevät uuden vuoden lupauksia.
Valitettavasti usein käy niin, että lupaukset unohtuvat ja jäävät toteutumatta, kun arki tulee lomien jälkeen vastaan.
Tämä voi johtua vähäisestä motivaatiosta, liian vaativista tavoitteista tai yksinkertaisesti siitä, että et usko itsekään lupauksiisi.
Miten siis parantaa tavoitteiden saavuttamisen todennäköisyyttä?
Ohessa on viisi vinkkiä, joilla voit parantaa onnistumisen todennäköisyyttä koskien uuden vuoden lupauksia tai mitä tahansa tavoitteita:
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?
Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.
Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.
En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.
Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?
Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.
Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.
Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.
Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.
Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:
- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.
Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?
Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍
Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?
Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!
Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.
Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.
Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.
Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.
Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.
Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Toivottavasti yhä useampi muistaisi, että tämä pieni, hauras ja sininen piste keskellä pimeää tyhjyyttä on ainoa kotimme. Erimielisyydet näyttävät tästä perspektiivistä tuskaisen turhilta. Olisipa meillä taitoa nähdä toisemme tällä samalla lempeydellä ja ymmärryksellä myös täällä alhaalla. Meillä on vain toisemme ja tämä yksi, korvaamaton planeetta, jolla matkustamme läpi äärettömyyden. 💚🌍
Kuva: Nasa
Missä kaikki mainokset ovat?
Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.
Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?
Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.
Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.
Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?
Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.
Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.
Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?
Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Anna Abreun keikalla oli tänään mahdollista bailata kaksi tuntia ilman liharuokavaliota esiintyvän taiteilijan toiveesta. Niin upeaa Anna @iamabreu ! Vastaavaa Suomessa ei ole varmaan ennen nähty.
Valitettavasti Veikkaus Areenan ravintolapalvelut onnistuivat kuitenkin tuottamaan pettymyksen. Kyllähän tarjolla oli vegaanihampurilaista, ranskalaisia sekä erilaisia herkkuja ja juomia, mutta suuri osa ruokatarjoiluista ei ollut täysin kasvispohjaisia vaan niissä oli mukana jotain eläinperäistä. Montako vegaanista pizzaa näet tuossa viimeisessä kuvassa? Ei onneksi kuitenkaan lihaa.
Pisteet asenteesta upealle artistille ja miinukset areenan ruokatarjonnasta vastaaville.
Tiettävästi kukaan ei lihan puutteen takia kuollut tai joutunut sairaalaan.
11-vuotias lapsi teki mulle oman kyltin naistenpäivän marssille!
”I can make my own sandwitch.”
”Tämän marssin myötä lähetetään kirkas viesti poliittisille päättäjille”
Hyvää naistenpäivää kaikille!
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä.
SIPULIVESI!
Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.
Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.
Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.
Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.
Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!
Kiitos @jalotofu reseptistä!
