Viisi vinkkiä: Mitä tehdä ensimmäisenä töissä

Aikaa onKannattaa olla tarkkana, miten työpäivänsä aloittaa.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa kiinnittää huomiota työmatkaan. Esimerkiksi työmatkakävely, -juoksu tai -pyöräily piristää ja antaa sopivasti energiaa päivään. Parhaimmillaan työmatkaliikunta voi toimia päivän liikunta-annoksena. Näin ei aamulla tai illalla tarvitse enää erikseen lähteä kuntoilemaan.

Mitä sitten kannattaa tehdä ihan ensimmäiseksi kun saapuu toimistolle? Ohessa on viisi vinkkiä.

1. Sano hyvää huomenta. Kierrä toimisto läpi ja sano kollegoille hyvää huomenta ja kysy ehkä lyhyesti kuulumisia. Näin luot heti positiivisen yhteyden kanssatekijöihin.

2. Kirjoita kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Istu alas ja kirjoita kolme asiaa, joista olet juuri sillä hetkellä kiitollinen. Päivittäin kiitollisuutta osoittavat ihmiset ovat onnellisempia, optimistisempia ja energisempiä sekä vähemmän stressaantuneita ja masentuneita.

3. Puhdista pöytäsi. Päivän aluksi kannattaa varmistua siitä, että työt voi aloittaa tyhjältä pöydältä. Näin ylimääräiset asiat eivät häiritse keskittymistä, asiat ovat oikeassa paikassa ja löytyvät helposti.

4. Kirjoita ylös tavoitteesi. Mieti ja kirjoita ylös päivän tärkeimmät tavoitteet. Tämä auttaa keskittymään oikeisiin asioihin ja priorisoimaan töitä kun päivän mittaan tulee jatkuvasti keskeytyksiä ja uusia tehtäviä.

5. Käy läpi työlistasi. Varmista, että päivän tavoitteesi ja tehtäväsi ovat linjassa sekä työlistasi että pidemmän aikavälin tavoitteidesi ja unelmiesi kanssa. Kannattaa pyrkiä tekemään sitä, minkä kokee merkitykselliseksi.

Ja kaiken tämän jälkeen voit harkinnan mukaan esimerkiksi avata sähköpostisi, päivän lehden ja verkkouutiset sekä sosiaalisen median kanavat. Sitä ennen kannattaa kuitenkin tehdä ne kaikkein tärkeimmät asiat.

Tärkeimmät asiat kannattaa ylipäätään tehdä silloin kun niillä ei vielä ole kiire. Näin kiire ja stressi eivät häiritse kun panokset ovat kaikkein korkeimmat.

Jos tuntuu, että on kovin kiire, kannattaa vain pysähtyä ja istua alas, sulkea silmät ja hengittää. Kyllä se menee ohi.

3 kommenttia artikkeliin ”Viisi vinkkiä: Mitä tehdä ensimmäisenä töissä”

  1. Ihmettelevän sanattomaksi taas jää tällaisen holhoavan numeroidun tekstin luettuaan. Voi hyvänen aika! Olisit Leo voinut säästää sitä tarkasti laksettua aikaasi ja olla kirjoittamatta tällaista ! Tässä olisit kyllä voinut ”säästää” ja ”leikata” , sellainen kun on nyt Suomessa muotia !! Mihin ollaan tosiaan menossa ? ..

    En kuitenkaan ota uskoakseni , että kaikista aikuisista nykypäivän suomalaisista olisi tullut niin lapsekkaita ja kykenemättömiä /osaamattomia ja halveksittavia, että heitä pitäisi opastaa ja avustaa normaalin työelämän/elämisen taidon opettelemisessa näin .. ….en edes löydä tarpeeksi vahvaa sanaa kuvaamaan noita ohjeita, tai sitten se on julkaistavaksi kelpaaamaton!

    • Kiitos palautteesta E.Stranius-Herrewyn! Monet tykkäävät näistä vinkkilistoista ja ne ovat myös hyvä tapa jäsentää omaa ajattelua. Mikäli näistä ei tykkää, niin eihän niitä ole pakko noudattaa eikä edes lukea. Aurinkoista syksyn jatkoa!

  2. Joka tapauksessa sinulle Leo tuntuu olevan elintärkeää numeroida varsinkin työnteon tapahtumat ja näin tehdä elämisestä hyvin mekaaniselta , koneelliselta tuntuvaa. Ikäänkuin tämä vahvistaisi osaamisen ja pätemisen tunnetta. Kaiken lisäksi näytät ”jäsentävän omaa ajatteluasi” muualta tulleiden ja muiden antamien ohjeiden mukaisesti. ( kts.mm.enlanninkielinen teksti blogissasi ) . Etkö voisi ehkä olla itsenäisempi ajattelusikin jäsentämisessä ja ottaa käyttöön omintakeisempi ja riippumaton ideointi ja ajattelutapa ?

    Annat vinkkejä lähinnä itsesi tavoin toimistossa työskenteleville tämän päivän uusavuttomille nuorehkoille henkilöille…jotka ovat tottuneet työnteon ja kaiken muunkin koneellistamiseen. Holhoukseen tottumattomaa huvittaa tällainen vinkittely, koska itsenäiseltä ihmiseltä tuollaiset toimet sujuvat ihan automaattisesti ilman mitään ”vinkkejä” ! Tuntuu kuin vinkiesi antaminen olisi muiden ( esim.työkavereiden) aliarvioimista. Oudoksuttaa , että suomalaiset eivät kykenisi itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan…! Ihmeellistä kyllä, kun pitää Suomessa aikuisille opettaa hyvän päivän toivottaminen ja kiitoksen sanominen työpaikalla! Tuntuu kuin jo kotona ja koulussa ei oltaisi annettu mitään eväitä elämiseen…Tällaista ”holhouksen tarvetta ” ei sentään ole kaikilla suomalaisilla vielä, vaikka näyttääkin, että siellä on nyt monet asiat ihan vinksun vonksun sekaisin.

    No, kaikesta pyritään nykyään tekemään jonkinlainen business. Tuollainen ”valmentajan ” puuhakaan ei ole alkuaan lähtöisin Suomesta, ja sinä näyt hakevan itsellesi ottamassa ”valmentajan tehtävässä ” jatkuvasti vinkkejä englanninkielisistä teksteistä ja elämänohjeista!
    Miksi pitää hakea kaikenlaista hölmöä , lapsellista ja turhaa muualta, vieraista kulttuureista ja yrittää omaksuttaa ja sopeuttaa sitä Suomeen ? Sanon nimenomaan : hölmöä , lapsellista ja tarpeetonta.Ihan kuten turhan krääsän kerääminen . ( Tässä ei ole kysymys nk.monikulttuurisuudesta, joka on ihan eri asia) Miksi et voisi antaa ennemminkin omintakeisia neuvoja, eikä jotain muualta poimittua ja yhteenkerättyä ?

    Varmaankin monet ”holhoukseen” liiaksi tottuneet ihmiset tykkäävät kaikenlaisista listoitetuista ja numeroiduista vinkeistä…heidän kiireinen elämisensä kun on niitä koneellisen täynnä. Onhan asia tosin niin, että varsinkin hyvinkoulutettu, ei välttämättä sivistynyt, nykypäivän nuoriso ei enää tunne vaikkapa normaaleja käyttäytymistapoja kuten hyvän päivän toivottaminen, ole hyvän sanominen , anteeksipyytäminen ja kiittäminen! Tämä on sitä kiireisen ( usein muita kohtaan ) välinpitämättömän digitaalisukupolven elämäntapaa.

Kommentointi on suljettu.

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Seuraa minua Instagramissa