Ekoisi: Yhden käden vanhemmuuden avuksi perustulo?

Kaaduin polkupyörällä Katajanokan ja Kauppatorin välisellä sateen liukastamalla pienellä puupäällysteisellä sillalla.

Sillan keskellä kulkee metallilevy, jonka reunaan eturengas osui. Pyörä lähti alta. Lensin olkapää ja pää edellä maahan. Onneksi päässä oli kypärä, eikä vauva ollut kyydissä. Olkaluun yläosa kuitenkin murtui, ja toinen käsi on toimintakyvytön lääkärin mukaan 3-6 viikkoa.

Vauvan hoito yhdellä kädellä on haasteellista. Erityinen haaste on siinä, että minun piti olla nyt heinä – elokuussa vauvan kanssa viettämässä isäkuukautta.

En voi nostaa vauvaa. En pysty pukemaan häntä tai vaihtamaan vaippaa. Puolisoni saa siis hoitaa vuorokauden ympäri vauvaa eikä pysty tekemään lainkaan töitä. Itse pystyn leikkimään vauvan kanssa lattialla tai pihalla. Puolison pitää kuitenkin olla huutoetäisyyden päässä valmiina rientämään apuun, jos jotain sattuu.

Ylimääräisenä bonuksena vauvalla on nyt myös vesirokko. Rakkojen takia hän on jatkuvasti tuskainen eikä pysty nukkumaan öisin.

Olemme silti superonnekkaita. Mietin, että kaikilla ei ole käsiä lainkaan. Mietin yksinhuoltajia, jolla ei ole puolisoa jatkuvasti vieressä auttamassa. Mietin pienellä paikkakunnalla yksin asuvia, joilla ei ole lähellä ystäviä, sukulaisia tai naapureita auttamassa. Esimerkiksi yläkerran ystävämme tekivät meille eilen lounasta. Sitä paitsi meillä on vain yksi lapsi. Kaksosten tai useamman vipeltäjän kanssa tilanne voisi olla vähän toinen.

Siitä huolimatta harmittaa, että isäkuukausi menee nyt käteen. Ylipäätään Kelan tukiviidakko vaikuttaa taas lähes läpitunkemattomalta.

Hallintotieteiden maisterin tutkinto, puolison valtiotieteen tohtorin tutkinto ja kolme puhelinkeskustelua Kelan erinomaisten ja ystävällisten virkailijoiden kanssa eivät ole vielä auttaneet hahmottamaan, miten kannattaa toimia, kun isäkuukauden aikana joutuu sairaslomalle/työkyvyttömäksi.

Erityisen harmillista on, että isäkuukautta ei voi siirtää. Käytännössä se jää nyt osittain käyttämättä. Sama epäkohta koskee ilmeisesti kaikkia vanhempainvapaita.  Työssäkäyvillä on toinen tilanne. Jos sairastut vuosilomalla ollessasi, loma siirtyy. Epäreilua!

Käytännössä minun pitäisi kai hakea Kelasta sairauskorvausta. Siinä on kuitenkin yhdeksän päivän karenssi. Paitsi jos pystyn sen verran hoitamaan lasta, että voisin olla vielä tuon yhdeksän päivää isäkuukaudella. Jos työnantaja kuitenkin maksaa sairasajan palkkaa, niin sitten en saa Kelasta mitään. Tätä en taas pysty selvittämään, koska palkkahallintomme on lomalla. Ja puolison pitäisi jäädä nyt pikaisesti hoitovapaalle.  Mene ja tiedä.

Tukiviidakkoon olisi yksi hyvä ratkaisu. Yleisimmin tunnettu nimitys sille on perustulo. Oheisessa blogikirjoituksessa muutama sana perustulon puolesta: Kansalaisaloite perustulosta.

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset löytyvät täältä.

7 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Yhden käden vanhemmuuden avuksi perustulo?”

  1. Ikävää että olet loukkaantunut. On (miestenkin) hyvä herätä siihen tosiasiaan että kotiäidit ovat tähänkin saakka joutuneet hoitamaan kodin ja lapset vaikka pää kainalossa. Kotiapua tietenkin saa _yrittää_ saada kaupungilta, mutta se maksaa hirveästi ja eipä ole siihen usein varaa lapsiperheillä, saatikka kaupungilla resursseja. Mutta siis herätys todellisuuteen oli kolauksesi. Pikaista paranemista!

  2. Aikanaan kahden taaperoikäisen YH:na sain noidannuolen selkääni: kuin olisi hehkuva rautakanki laitettu selkärangan tilalle. Sängystä pääsin pois vain kierähtämällä lattialle ja vetämällä käsin itseni kirjahyllyä pitkin ylös eikä ollut toivoakaan, että olisin kyennyt nostamaan lapsia. Nuorempi oli vielä vaipoissa, mutta osasi onneksi jo kävellä. Kakkavaipat hoidin kävelyttämällä lapsen seisomaan suihkuun, itse kontilleni, lapselta vaatteet pois ja suihkutus. Ja säälittävää kuivausyritystä ja pukemisrävellystä. Sitten taas itse pohtimaan, miten hitossa saan itseni kammettua takaisin jaloilleni.

    Minulla tuo sentään oli vielä pientä: kolmen tarhaikäisen ja yhden pienen vauvan yh-äiti naapurissamme mursi reitensä ja jalka kipsattiin lonkasta alaspäin. Kaupunki vain levitteli käsiään ja sanoi, ettei kotiapua tipu.

  3. Auts! Pikaista paranemista. Olen itse kaatunut ihan samalla sateen liukastamalla sillalla, silloin nyrjähti nilkka. Pitäisiköhän kaupungin tehdä jotain tuolle sillalle?

  4. Minulla kolmen lapsen äidillä (neljäs tulossa) on tänään ollut harvinaista vapaa-aikaa ja ajauduin vauva.fi -sivuston kautta lukemaan blogiasi. Luin kauhistuneena vaimosi pyöräilyistä viimeisillään raskaana ja nyt varmaan ymmärrät itsekin miksi raskauden lopussa kannattaa suosia kävelyä tai esim. bussia. Ja tuosta lomien siirtymisestä: meillä ainakin lomat siirtyvät ainoastaan, jos sairastuu ennen lomaa.

  5. Päivitysilmoitus: Ekoisi: Ylistys puolisolle

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa