Ekoisi – Osa 3: Synnytysvalmennus

Kävimme tiistaina 19.7. synnytysvalmennuksessa Kätilöopiston Haikaranpesässä.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt, miten hyvin yhteiskunta ottaa haltuun odottavat vanhemmat sekä tarjoaa kaiken tarvittavan tiedon ja tuen.

Oli todella ilahduttavaa, miten aito pyrkimys Haikaranpesässä on tarjota tietoa vaihtoehtoisista synnytystavoista ja suhtautua kriittisesti ylimääräiseen lääkitsemiseen.

Ohessa on kolme kriittistä huomiota sinänsä erinomaisesta valmennuksesta.

1. Isillä oli statistin rooli. Synnytysvalmennuksen aluksi käytiin nimenhuuto ja lyhyt esittelykierros sekä kysyttiin toiveita tulevan valmennuksen suhteen. Yllätykseni oli suuri kun huomasin, että tämä koski ainoastaan odottavia äitejä. Isille ei annettu tässä kohtaa mahdollisuutta esittäytyä tai esittää toiveita valmennuksen suhteen.

2. Ekologiseen ja turvalliseen liikkumiseen ei kannustettu. Oletusarvona tuntui olevan se, että kaikki saapuvat paikalle autolla. Kun muutama oli myöhässä, arvioi kouluttava kätilö, että ovat varmaan etsimässä autopaikkaa. Hämmästykseni oli myös suuri kun alkuun kuulimme sen, että vauvaa ei päästetä kotiin, ellei sille ole autoon laitettavaa kaukaloa.

Siis häh. Kyllä kai vauvan voi kotiin viedä muutenkin kuin autolla. Autohan on kaikkein vaarallisin liikkumisväline enkä todellakaan haluaisi pistää lastani moiseen kulkuvälineeseen kun löytyy turvallisempia ja ekologisempiakin tapoja liikkua vauvan kanssa.

3. Ekologisuus ei näkynyt pienissä käytännöissä. Tauolla joimme teetä tai kahvia kertakäyttömukeista. Valot jäävät päälle tyhjiin huoneisiin.

Kaiken kaikkiaan synnytysvalmennus oli toki aivan erinomaisen hyödyllinen ja kiinnostava. Kätilö osasi hommansa todella hyvin. Pääsimme katsomaan synnytyshuoneita ja vempeleitä. Meille kerrottiin kattavasti vaihtoehtoisista kivunlievitysmenetelmistä ja näytettiin video allassynnytyksestä.

Hyvinvointiyhteiskunta rules!

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa

14 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – Osa 3: Synnytysvalmennus”

  1. Ja täältä pesee taas: suosittelen Haikaranpesän (äideille suunnatuista) valmennuksista erityisesti synnytyslaulua.

  2. Tuolla sentään pääsee käymään ja on jotain valmennusta. Täällä Etelä-Pohjanmaalla se on siirretty nettiin eli virtuaalinen kierros ja joku tietopaketti. En ole sitä vielä tarkemmin lukenut. Toki säästyy yksi automatka maakunnan keskukseen, mutta kyllä silti tuntuisi mukavammalta mennä, kun olisi kerran nähnyt paikat. Ja epäilen, ettei noihin vaihtoehtoisiin kivunlievitysmenetelmiin ole paljoakaan satsattu. Sitä varten itse asiassa tullaan Helsinkiin asti luonnonmukaisen synnytyksen kurssille, josko siitä saisi eväitä synnyttää ilman epiduraalia. Tsemppiä!

  3. tuosta kulkemisesta, olisko joku talviajan jäänne kun kesälläkin autolla haluaisivat vietävän? Meillä ainakin auto oli hyvin tarpeen kotiutuessa, vaikka ei muuten käytetä. Oli -23 astetta pakkasta ja äitikään ei olisi sairaalasta julkisilla kotiin päässyt (autossakin matkustus oli melko kivuliasta). Taksiin muuten saa yleensä kaukalon lainaan vaikka omaa ei olisikaan, kun viimeistään edellispäivänä sen taksin varaa.

  4. Tuo isien sivurooliin jättäminen on todella tyypillistä kautta linjan alkaen äitiysneuvolasta synnytysvalmennukseen, itse synnytykseen ja lapsivuodeaikaan saakka. Kaikki tuttavani kertovat samaa tarinaa. Terveydenhoitojärjestelmämme osaa kyllä puhua kauniisti perheistä ja isien läsnäolosta, muttei itse toimi lainkaan sen suuntaisesti. Pikemminkin tule paikoitellen sellainen olo, että olen likainen sika, jolla ei ole asiaa tänne Naisten valtakuntaan.

  5. Viiskulman neuvolan perhevalmennus oli nimensä veroinen ja otti isät kaikessa huomioon tasapuolisesti, myös synnytykseen liittyvissä asioissa. Suosittelen lämpimästi kaikille alueella asuville!

  6. Leo, tapasi kyseenalaistaa kulutustamme on aivan huikean hyvä. Kaksi lasta synnyttäneenä on pakko kuitenkin kommentoida, että tuleva äiti ei muutaman päivän kuluttua todellakaan ole välttämättä elämänsä kunnossa. Tietysti tuleva isä voi kantaa vauvan esimerkiksi kantoliinassa kotiin, mutta jos äiti on kipeä alapäästä ja rinnat valuvat maitoa niin että paita on märkä yläpäästä, sitä saattaa haluta kotiin mieluiten autolla tai taksilla. Ja autoilun vaarallisuudesta, kyllä se jalankulkijan osa on myös vaarallinen muun liikenteen keskellä, bussiin ei saa lasta turvavöihin, ja talvella on oikeasti vaarassa liukastua kantoliinan kanssa.
    Mutta tietysti ihannetapauksessa, jos kaikki sujuu oikein hyvin, voi koko perhe vaunuilla tai kantoliinailla kotiin ja se voi olla erittäin piristävääkin. Kävely tosin on vaihtoehto vain, mikäli asuu lähellä sairaalaa. Ensimmäisen lapsen synnytin 100 kilometrin päässä kotoa ja toisen 150 kilometrin 🙂

    • Kiitos Omppu! Monessa tilanteessa yksityisauto voi olla ainoa vaihtoehto. Silloin voi hyvin turvautua taksiin tai lainakyytiin. Ihmettelin vain, miten itsestään selvänä synnytysvalmennuksessa (ja myös neuvolassa) pidetään sitä, että kaikki lapsiperheet kulkevat (omalla) autolla. Ja tietysti tämä on tottakin. Suomessa käytännössä lähes kaikilla lapsiperheillä on käytössä oma auto. Se on omasta näkökulmastani hämmentävää.

  7. Sosiaalitoimi taas on sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi kulkea omalla autolla. Harkinnanvaraisena toimeentulotukena saa tukea sänkyyn, vaunuihin ja muuhun isompaan tavaraan, mutta ei turvakaukaloon. Mielestäni täysin käsittämätöntä, sillä harvempi toimeentulotuen varassa oleva kulkee sitten tarpeen vaatiessa taksilla, jossa mahdollisesti olisi jonkinmoinen turvakaukalo. Kavereilta kun semmoista ei välttämättä löydy.
    Mikäli yhä asuisin pääkaupunkiseudulla, tai mahdollisesti edes Tampereen keskustan tienoilla, saattaisimme hyvinkin pärjätä täysin ilman autoa. Nykyisessä asuinpaikassa, vaikka onkin mukamas kaupunki, ei kuitenkaan julkinen liikenne toimi niin hyvin, että voisimme olla sen varassa etenkään lapsen kanssa liikkumisen suhteen. Minun olisi ollut yksinkertaisesti mahdotonta ehtiä viemään lapsi hoitoon ja hankkia itseni koululle aamukahdeksaan mennessä julkisen liikenteen varassa. Aikaisemmin liikkeelle lähteminenkään ei olisi auttanut, vuoroja kun ei kulje riittävän aikaisin.
    Henkilökohtaisesti käyttäisin mieluusti julkista liikennettä tai ihan omia jalkoja, mutta ne eivät tällä hetkellä ole todellinen vaihtoehto. Enkä todellakaan asu syrjäkylillä, joten omaa valintaani asuinpaikastani on jokseenkin turha lähteä arvostelemaan tämän asian näkökulmasta.

  8. Jos suurin osa tulee autolla, niin tuskin siinä on mitään pahaa, että olettaa, että satunnainen tyyppi, josta ei vielä tiedä mitään tulee autolla?

    Varmasti sieltä synnytysosastolta pääsee ilman sitä turvakaukaloa lähtemään, jos vie vauvan bussissa… Se varmaan vaan viittas niihin, jotka lähtee sieltä autolla, eli ylivoimaisesti suurin osa. Jos valitsee tosi epätavallisen elämäntavan, niin ei mun mielestä oo järkee olettaa, että kaikki muistas / jaksas ottaa sen huomioon. Se on sit vähän niinku omalla vastuulla. Sinänsä mun mielestä on tietysti hienoo, että te teette niinku itte parhaaks näette.

    Sit mun mielestä on tosi järkevää, että miehet on siellä synnytysvalmennuksessa statisteja, koska me ei tarvita niin paljoo valmennusta. Se on kuitenkin aika rajallista mitä me voidaan synnytyksessä tehdä ja mä luulen, että siitä valmennuksesta on huomattavasti enemmän hyötyy niille äideille. Jos siellä ruvettas paljon enemmän huomioimaan isiä, niin sen pitäs sit kestää paljon kauemmin ja mä ainakin koin, että sain sieltä ihan riittävästi neuvoja, että pärjäsin synnytyksessä mukana. (Tosin meillä kyllä kaikki vastas siihen kysymykseen, että mitä odottaa vai olikohan se niin, että kaikki jotka halus jotain sanoo sai sanoo? Ehkä teillä kävi ekana silleen, että jotkut äidit otti puheenvuorot ja miehet istu tuppisuuna. Sit se on kyllä miesten vika, eikä kätilöiden?)

  9. 2. Ekologiseen ja turvalliseen liikkumiseen ei kannustettu – hmm. Meudät valmennettiin samaisessa paikassa vaan nähtävästi eri tavalla. Joku oli kuulemma tullut synnyttämään kävellen, useat bussilla. Sitä tulee, miten jaksaa ja ehtii. Taksia kehuttiin, myös siksi ettei tuleva tai tuore isä ratissa ole kovin turvallinen liikenteessä. Koskee takuulla yhtä lailla myös fillaroivaa isää…

    Mielestäni taksi on hyvä joukkoliikenteen jatke – taksi on maidän kaikkien kimppa-auto. Taksilla voi mennä esim. jos on kipeä, lemmikki on kipeä tai pitää kuljettaa tavaraa vaikkapa kaatosateessa. Muutama taksiajo vuodessa on paljon järkevämpää kuin oman auton tai kimppa-auton tai kuormapyörän hankkiminen, ja paljon käytännöllisempää kuin banaanilaatikoiden kanssa kärvistely ratikassa (tehty on sitäkin).

    Synnyttämään mennessä tai sieltä tullessa on ihan järkevää turvautua ammattikuljettajan apuun 🙂 Tai autoilevan ystävän tai sukulaisen. Kyytiä pyytämällä voi tehdä sukulaistädin tai -sedän niin onnelliseksi 🙂

  10. hohoo, vasta nyt löydyin lukemaan sun mahtavia ekoisi-huomioita!
    kuopus syntyi kätilöopistolla, ja herätimme siellä pahennusta valmennuksessa, kun (kolmen äidin ja statistin jälkeen) esittelin meidät molemmat ja lasketun aikamme kovalla äänellä. puoliso ei myöskään pysynyt asianmukaisesti hiljaa, vaan otti osaa keskusteluun oikein mainiosti. on se ihme, että eivät luo edes sitä mahdollisuutta, että pariskunnat siellä olisivat, yhdessä. muuten oli kyllä mainio paikka se, haikaranpesä.

    • Kiitos kivasta palatteesta Anu! Olipa kiva lukea teidän kokemuksia. Hieno, kun olette olleet aktiivisia! Haikaranpesä on tosiaan huippupaikka.

Kommentointi on suljettu.

Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!