Kansalaistoimintaa. Aamupäivällä kävin Kolmen sepän aukiolla keräämässä nimiä kansalaisaloitteeseen turkistarhauksen kieltämiseksi Suomessa. Pääsin samaan kuvaan ketun ja muiden kerääjien kanssa.
Vauvan kanssa pihalla. Pitkin päivää olin useaan otteeseen 11 kuukautta täyttäneen vauvan kanssa pihalla. Myös vauvan isovanhemmat kävivät kylässä. Vauvavuosi muuttuu pian taaperoajaksi.
Kaaduin viikko sitten polkupyörällä sateen liukastamalla pienellä puupäällysteisellä sillalla. Heti kaatumisen jälkeen lääkäri totesi röntgenkuvien perusteella olkaluun murtuneen.
Tänään (31.7.) kävin olkavarren seurantatarkastuksessa. Huonoja uutisia: Olkaluu olikin murtunut kahdesta paikasta. Murtumat ovat ylhäällä olkapäässä ja hauiksen kohdalla koko luun/käden matkan poikittaissuunnassa.
Hyviä uutisia: Paraneminen ja luutuminen on lähtenyt viikossa hienosti käyntiin. Leikkauksia tai kipsejä ei tarvita ja parin viikon päästä kantositeen voi ottaa pois.
Kaatuminen, loukkaantuminen ja arjen vaikeutuminen on tietysti haasteellista. Toisaalta onnettomuuksissa on myös aina uuden mahdollisuus.
Kaaduin polkupyörällä Katajanokan ja Kauppatorin välisellä sateen liukastamalla pienellä puupäällysteisellä sillalla.
Sillan keskellä kulkee metallilevy, jonka reunaan eturengas osui. Pyörä lähti alta. Lensin olkapää ja pää edellä maahan. Onneksi päässä oli kypärä, eikä vauva ollut kyydissä. Olkaluun yläosa kuitenkin murtui, ja toinen käsi on toimintakyvytön lääkärin mukaan 3-6 viikkoa.
Vauvan hoito yhdellä kädellä on haasteellista. Erityinen haaste on siinä, että minun piti olla nyt heinä – elokuussa vauvan kanssa viettämässä isäkuukautta.
Pyöräilin viikonloppuna Turusta Lokalahteen ja sieltä Tirkkalaan yhteensä 69 km. Aikaa kului noin 3,5 tuntia. Oheisessa videossa tunnelmia tien päältä. Mukana myö rekan ohitus. Oman kokemukseni mukaan autot ohittelevat pyöräilijät useimmiten varoen. Välillä mennään kuitenkin todella läheltä ja todella kovaa. Pyöräilyä maanteillä voisi edistää esimerkiksi seuraavilla toimenpiteillä: – Lasketaan autojen kattonopeuksia. – Levennetään teiden suojareunoja. – Pidetään teiden suojareunat vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin autokaistatkin.
Olemme harjoitelleet vauvan kanssa alusta lähtien vessahätäviestintää.
Kyse on siis siitä, että pyrimme tunnistamaan, milloin vauvalla on pissa- tai kakkahätä ja viemään hänet tuolloin tarpeille vessaan.
Näin kestovaippoja tarvitsee vähemmän, ympäristöä säästyy ja vauva oppii nopeammin kuivaksi.
Lisäksi olemme pyrkineet viime kuukausien aikana ja kesän myötä olemaan mahdollisimman paljon myös ilman vaippaa.
Vessahätäviestintä on toiminut vaihtelevasti.
Olin tiistaina (17.7.) vauvan kanssa pihalla, kävin ystävien kanssa lounaalla Veganissimossa ja istumassa Karhupuistossa sekä juhlin puolivälietappia eli 25 000 allekirjoitusta Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi -kampanjan puitteissa Eläinsuojeluliitto Animalian toimistolla. Hyvä päivä!
Veganissimoon pyöräillessäni kuvan junttiauto oli pysäköity Hämeentien pyörätiellä Vallilassa. Auton kuljettaja istui sisällä ja tööttäsi ottaessani kuvan. Sanoin hänelle, että otin kuvan, koska pyörätielle ei saa pysäköidä. Hän väitti odottavansa siinä invalidisoitunutta ystäväänsä. Toivotin hyvää päivän jatkoa.
Luin heinäkuun alussa viikon Viron lomalla Timothy Ferrissin kirjan 4 tunnin työviikko. Unohda yhdeksästä viiteen -elämä, asu missä haluat ja ryhdy uusrikkaaksi.
Noh. Kirjan otsikko ei lupaa itselleni kovinkaan paljon. Yhdeksästä viiteen -elämää en ole elänyt sen jälkeen, kun siirryin töihin kansalaisjärjestöihin. Asun mielelläni Helsingin Käpylässä ja matkustella olen ehtinyt elämäni aikana jo aika paljon. Uusrikkaus taas ei voisi vähempää kiinnostaa.
Kirja ja sen lähestymistapa sopiikin parhaiten niille, jotka ovat yksityisellä sektorilla tekemässä intohimotyön sijaan pakollista palkkatyötä ja haaveilevat oman yrityksen perustamisesta sekä rantaelämästä jossain etelän lämmössä.
Kaikesta huolimatta kirja kannattaa lukea. Itselleni siitä jäi ainakin seuraavat neljä ajatusta omaan elämään sovellettavaksi.
Vauva alkaa olla siinä iässä (10kk), että hän syö rintamaidon ohella pian samaa ruokaa kuin vanhempansakin.
Käymme aika paljon ulkona syömässä. Vaikka asia ei ole ihan vielä ajankohtainen, on tullut kiinnitettyä huomiota ravintoloiden lasten annoksiin.
Useimmiten tarjolla tuntuu olevan lihapullia, nakkeja, ranskanperunoita tai jotain muuta vastaavaa epäterveellistä, epäekologista ja epäeettistä roskaruokaa, jota en todellakaan tieten tahtoen haluaisi vauvalle/lapselle syöttää.
Kävimme torstaina (12.7.) perheen voimin Kumpulan maauimalassa. Vessassa käydessäni huomasin, että paikassa oli vedetön pisuaari.
Mikä parasta. Pisuaarissa oli vielä infoteksti: ”Tämä pisuaari on täysin vedetön. Se säästää vuodessa keskimäärin 100 000 litraa puhdasta juomavettä.”
Kyseessä oli Novosanin Urimat –vedetön pisuaari. Pisuaareissa on erillinen sulkujärjestelmä, joka pitää huolen siitä, että virtsa ei jää haisemaan. Samoja pisuaareja oli Kumpulan maauimalassa kahdessa vessassa yhteensä ainakin neljä kappaletta.
Säästöä siis yhteensä noin 400 000 litraa vuodessa. Se on aika paljon enemmän, kuin mitä pystyn kotivessassa tai omilla suihkukäynneilläni säästämään.
Olimme viikon hyvien ystävien kanssa Virossa ja Saarenmaalla. Tarkemmin ottaen mökkeilimme Muhun saarella Koguvan kylässä Pärdi-nimisessä majatalossa.
Matka taittui kätevästi Käpylästä Länsiterminaaliin bussilla, sieltä edelleen laivalla Tallinnaan ja bussilla Muhun saarelle, josta oli vielä 6 km kävelymatka Koguvan kylään ja majapaikkaamme.
Paikassa oli sähköt, mutta hanasta ei tullut juomakelpoista vettä ja pyykit (lähinnä kestovaipat) piti pestä käsin. Lähin ruokakauppa oli Liivan kylässä noin 9 km päässä Koguvasta. Suurimman osan ruoasta toimme kuitenkin Tallinnasta.
Viikon mittaan kävimme Kuressaaressa ja Tihusessa sekä teimme veneretken Kõinastun saarelle. Ylimääräisenä lisänä sain pestä viitenä iltana vaippapyykin käsin (noin tunnin homma/ilta), koska paikassa ei ollut pesukonetta.
Viiankiaapa 💚🌍
Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä.
Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena.
Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima.
Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita.
Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Tänään linturetkellä Vuosaaren huipulla. Mukana menossa mm kapustarinta, kiuru, varpushaukka, mehiläishaukka ja merikotka. Uusina lajeina itselle hiirihaukka ja piekana. Nyt jo 111 pinnaa tänä vuonna!
Ihan mahtavaa, että @tringa.ry järjestää lintuopastuksia! Kiitos!
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?
Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.
Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä
”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa.
Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa).
Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille?
Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa!
Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa!
Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii.
Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.
Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.
Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.
Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.
Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Välillä täysmatkaa ja sitten taas sprinttiä!
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m
-pyörä n. 5 km
-juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti
1. kierros 38 min
2. kierros 33 min
3. kierros 28 min
4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
#maatapitkin #norja #preikestolen
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
