Ekoisi: Vauvavuosi on nyt ohi: Viisi havaintoa vanhemmuudesta

Vauva täytti viikonloppuna vuoden. Tästä lähtien tuo ihmeellinen ja kehittyvä ihminen on taapero. Vauvalta tunnelmia kysyessäni hän vastasi iloisesti ”ää”.

Syntymäpäiväjuhlia emme järjestäneet. Toiset isovanhemmat kävivät juhlistamassa vauvaa edellisenä viikonloppuna ja toivat hänelle lahjaksi sähköhammasharjan ja kirpputorilta hankittuja vaatteita. Vinkkejä ekologiseen juhlien järjestämiseen voi katsoa kuitenkin nimijuhlistamme.

Vuosi vanhempana on ollut opettava kokemus. Ohessa on viisi ensimmäisenä mieleen tullutta havaintoa:

Lue lisää

Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton syyspäivillä

Viikonloppu vierähti Jyväskylässä Vesalan leirikeskuksessa Suomen luonnonsuojeluiiton ja Luonto-Liiton yhteisillä syyspäivillä.

Hyvä meininki, paljon uusia ihmisiä ja ideoita tulevaa toimintaa varten!

Kaikkein kiinnostavimman puheenvuoron päivillä käytti Demos Helsingin tutkija ja tuleva Helsingin nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio. Aiheena oli Suomi ryhminä – järjestötoiminnan tulevaisuus.

Laitio toivotti meidät tervetulleeksi epävarmuuden aikaan ja kannusti miettimään sitä, miten toiminnasta saadaan enemmän toiminnallista just minä + me -hengessä. Eli miten voimme luoda ihmisille kokemuksia kuulluksi tulemisesta, asioiden saavuttamisesta yhdessä muiden kanssa ja muutoksen tunnistamisesta omassa elämässä.

Itse olen vakuuttunut, että kansalaistoiminnassa pitäisi luoda toimintakulttuuria, jossa epäonnistuminen ja kokeileminen on sallittua, jopa suotavaa. Myös Laitio puhui kokeilukulttuurin puolesta ja listasi hyvin sen hyödyt.

Lue lisää

Viisi vinkkiä pimeällä pyöräilyyn

YLE julkaisi verkkosivuillaan artikkelin 12 vinkkiä pimeällä autoiluun. Samalla olisi tietysti ollut hyvä muistaa muitakin liikkujia, kuten kävelijöitä ja pyöräilijöitä.

On kuitenkin turha soimata pimeyttä, jos ei itse ole valmis sytyttämään ensimmäistä kynttilää.

Siispä mietin YLEn innoittamana itse viisi vinkkiä pimeällä pyöräilyyn. Vinkit ovat vasta ensimmäisiä luonnoksia, joten otan enemmän kuin mielelläni vastaan täydennyksiä.

Ohessa viisi vinkkiä pimeällä pyöräilyyn, olkaa hyvä!

Lue lisää

Ekoisi: Uskallatko jättää lastenvaunut ulos?

Olen huomannut, että monet vanhemmat eivät uskalla jättää lastenvaunuja (ilman lasta) ulos vartioimatta.

Vahtiminen onkin loogista, jos vaunuista on maksanut vaikka tuhat euroa. Ja kyllähän lastenvaunuja ilmeisesti aika paljon varastetaankin.

Meillä tilanne on toinen.  Olemme ostaneet lähes 10 vuotta vanhat vaunut ystäviltämme muutamalla kympillä. Ne näyttävät kulahtaneilta, mutta toimivat hyvin ja niiden kanssa voi esimerkiksi käydä juoksemassa.

Hyvänä puolena on myös, että taloudellisesti arvottomista vaunuista ei tarvitse olla huolissaan.

Olemme voineet jättää ne lähes mihin tahansa. Välillä vaunut ovat tainneet olla yönkin yli ulkona vartioimatta.

Lue lisää

Riikka Suominen: Lapset turvaan kauppakeskukseen

Vieraskynäblogissa Riikka Suominen

Yli puolet vanhemmista pitää kauppakeskusta turvallisempana paikkana koululaisille kuin kaupunkia.

Suomen Kauppakeskusyhdistys pitää teettämänsä tutkimuksen tulosta tietenkin hyvänä.

”Ovathan kauppakeskukset rajoitettuja tiloja, joissa on valvontaa ja esimerkiksi hätätilanteessa saatavilla apua nopeasti. Lasten on turvallisempaa liikkua yksin kauppakeskuksessa, jossa ei ole esimerkiksi autoja ja muuta liikennettä.”, lukee tiedotteessa.

Kaupunkilaisena olen tuloksesta järkyttynyt.

Lue lisää

Kuntoutusta kuntopyörällä

Kolme viikkoa sitten (24.7.) kaaduin polkupyörällä. Olkaluuni murtui kahdesta kohtaan ja kättä piti pitää paikallaan kantositeessä kolme viikkoa.

Onneksi luutuminen lähti heti alussa hyvin käyntiin eikä leikkauksia tai kipsiä tarvittu. Muutenkin paraneminen on ollut mielenkiintoista ja luovaa aikaa, kutsu uuteen ajatteluun. Eilen (14.8.) sain kantositeen vihdoin pois ja fysioterapeutilta luvan polkea kuntopyörällä.

Tänään (15.8.) kävin ensimmäisen kerran kokeilemassa hikiliikuntaa eli polkemassa kuntopyörällä Mäkelänrinteen uimahallin kuntosalilla kevyesti 40 minuuttia.

Kokemus oli suorastaan taivaallinen. Käsi pysyi polkiessa hyvin levossa ja paikallaan. Olisi pitänyt tajuta tai uskaltaa käydä kokeilemassa jo aiemmin kuntopyörää.

Ohessa neljä positiivista havaintoa:

Lue lisää

Ekoisi: Pihan yhteiset lelut

Kesällä olemme olleet vauvan kanssa paljon ulkona. Erityisesti kotipihallamme.

Helsingin Käpylää/Kumpulaa voi hyvällä syyllä sanoa lapsiperheiden viheronnelaksi.

Pihalla viihtyy hyvin, koska paikalla on yleensä aina muitakin lapsia ja heidän vanhempiaan. Ja mikä parasta: He ovat mukavia ja fiksuja.

Olen aiemmin kirjoittanut oman taloyhtiömme yhteisöllisyydestä ja yhteisistä tiloista sekä viljelylaarista. Vielä on jäljellä kuitenkin yksi innovaatio, joka ansaitsee tulla mainituksi.

Meidän pihan lapsilla on yhteiset ulkolelut. Käytännössä hiekkalaatikon vieressä on lelulaatikko, jossa on kasa leluja, joilla kaikki pihan lapset voivat leikkiä. Lisäksi ulkovaraston vieressä on rivi erilaisia kolmipyöriä, polkuautoja ja -mopoja, jotka myös ovat vapaasti käytössä.

Lue lisää

Ajaisin mielummin pyörälläni

Jos syystä tai toisesta omistaisin auton, hankkisin siihen varmasti oheisen tarran: ”I’d rather be riding my bike”. Oheinen kuva on ihan kotikulmiltamme Helsingin Kumpulasta Kätilöopiston sairaalan vierestä. Tästä tuli hyvä mieli. Voi kun useampi autoilija toimisi omaksi parhaakseen ja kulkisi matkansa mielummin polkupyörällä. LISÄYS: Monet tietysti ajattelevat, että tämä voi yhtä hyvin tarkoittaa moottoripyörää. Itselleni tuli kuitenkin ensimmäisenä mieleen nimen omaan polkupyörä. Halutessaan asian voi toki tarkistaa auton omistajalta 🙂

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa