Kaaduin polkupyörällä Katajanokan ja Kauppatorin välisellä sateen liukastamalla pienellä puupäällysteisellä sillalla.
Sillan keskellä kulkee metallilevy, jonka reunaan eturengas osui. Pyörä lähti alta. Lensin olkapää ja pää edellä maahan. Onneksi päässä oli kypärä, eikä vauva ollut kyydissä. Olkaluun yläosa kuitenkin murtui, ja toinen käsi on toimintakyvytön lääkärin mukaan 3-6 viikkoa.
Vauvan hoito yhdellä kädellä on haasteellista. Erityinen haaste on siinä, että minun piti olla nyt heinä – elokuussa vauvan kanssa viettämässä isäkuukautta.
En voi nostaa vauvaa. En pysty pukemaan häntä tai vaihtamaan vaippaa. Puolisoni saa siis hoitaa vuorokauden ympäri vauvaa eikä pysty tekemään lainkaan töitä. Itse pystyn leikkimään vauvan kanssa lattialla tai pihalla. Puolison pitää kuitenkin olla huutoetäisyyden päässä valmiina rientämään apuun, jos jotain sattuu.
Ylimääräisenä bonuksena vauvalla on nyt myös vesirokko. Rakkojen takia hän on jatkuvasti tuskainen eikä pysty nukkumaan öisin.
Olemme silti superonnekkaita. Mietin, että kaikilla ei ole käsiä lainkaan. Mietin yksinhuoltajia, jolla ei ole puolisoa jatkuvasti vieressä auttamassa. Mietin pienellä paikkakunnalla yksin asuvia, joilla ei ole lähellä ystäviä, sukulaisia tai naapureita auttamassa. Esimerkiksi yläkerran ystävämme tekivät meille eilen lounasta. Sitä paitsi meillä on vain yksi lapsi. Kaksosten tai useamman vipeltäjän kanssa tilanne voisi olla vähän toinen.
Siitä huolimatta harmittaa, että isäkuukausi menee nyt käteen. Ylipäätään Kelan tukiviidakko vaikuttaa taas lähes läpitunkemattomalta.
Hallintotieteiden maisterin tutkinto, puolison valtiotieteen tohtorin tutkinto ja kolme puhelinkeskustelua Kelan erinomaisten ja ystävällisten virkailijoiden kanssa eivät ole vielä auttaneet hahmottamaan, miten kannattaa toimia, kun isäkuukauden aikana joutuu sairaslomalle/työkyvyttömäksi.
Erityisen harmillista on, että isäkuukautta ei voi siirtää. Käytännössä se jää nyt osittain käyttämättä. Sama epäkohta koskee ilmeisesti kaikkia vanhempainvapaita. Työssäkäyvillä on toinen tilanne. Jos sairastut vuosilomalla ollessasi, loma siirtyy. Epäreilua!
Käytännössä minun pitäisi kai hakea Kelasta sairauskorvausta. Siinä on kuitenkin yhdeksän päivän karenssi. Paitsi jos pystyn sen verran hoitamaan lasta, että voisin olla vielä tuon yhdeksän päivää isäkuukaudella. Jos työnantaja kuitenkin maksaa sairasajan palkkaa, niin sitten en saa Kelasta mitään. Tätä en taas pysty selvittämään, koska palkkahallintomme on lomalla. Ja puolison pitäisi jäädä nyt pikaisesti hoitovapaalle. Mene ja tiedä.
Tukiviidakkoon olisi yksi hyvä ratkaisu. Yleisimmin tunnettu nimitys sille on perustulo. Oheisessa blogikirjoituksessa muutama sana perustulon puolesta: Kansalaisaloite perustulosta.
Edelliset Ekoisi-kirjoitukset löytyvät täältä.
Ikävää että olet loukkaantunut. On (miestenkin) hyvä herätä siihen tosiasiaan että kotiäidit ovat tähänkin saakka joutuneet hoitamaan kodin ja lapset vaikka pää kainalossa. Kotiapua tietenkin saa _yrittää_ saada kaupungilta, mutta se maksaa hirveästi ja eipä ole siihen usein varaa lapsiperheillä, saatikka kaupungilla resursseja. Mutta siis herätys todellisuuteen oli kolauksesi. Pikaista paranemista!
Aikanaan kahden taaperoikäisen YH:na sain noidannuolen selkääni: kuin olisi hehkuva rautakanki laitettu selkärangan tilalle. Sängystä pääsin pois vain kierähtämällä lattialle ja vetämällä käsin itseni kirjahyllyä pitkin ylös eikä ollut toivoakaan, että olisin kyennyt nostamaan lapsia. Nuorempi oli vielä vaipoissa, mutta osasi onneksi jo kävellä. Kakkavaipat hoidin kävelyttämällä lapsen seisomaan suihkuun, itse kontilleni, lapselta vaatteet pois ja suihkutus. Ja säälittävää kuivausyritystä ja pukemisrävellystä. Sitten taas itse pohtimaan, miten hitossa saan itseni kammettua takaisin jaloilleni.
Minulla tuo sentään oli vielä pientä: kolmen tarhaikäisen ja yhden pienen vauvan yh-äiti naapurissamme mursi reitensä ja jalka kipsattiin lonkasta alaspäin. Kaupunki vain levitteli käsiään ja sanoi, ettei kotiapua tipu.
No huh huh! Tuohon verrattuna tämä oma tilanne on kyllä moniverroin helpompi.
Auts! Pikaista paranemista. Olen itse kaatunut ihan samalla sateen liukastamalla sillalla, silloin nyrjähti nilkka. Pitäisiköhän kaupungin tehdä jotain tuolle sillalle?
Minulla kolmen lapsen äidillä (neljäs tulossa) on tänään ollut harvinaista vapaa-aikaa ja ajauduin vauva.fi -sivuston kautta lukemaan blogiasi. Luin kauhistuneena vaimosi pyöräilyistä viimeisillään raskaana ja nyt varmaan ymmärrät itsekin miksi raskauden lopussa kannattaa suosia kävelyä tai esim. bussia. Ja tuosta lomien siirtymisestä: meillä ainakin lomat siirtyvät ainoastaan, jos sairastuu ennen lomaa.