Ekoisi: Yhteenveto viikon lomamatkasta: Viro, Saarenmaa ja Muhu

Olimme viikon hyvien ystävien kanssa Virossa ja Saarenmaalla. Tarkemmin ottaen mökkeilimme Muhun saarella Koguvan kylässä Pärdi-nimisessä majatalossa.

Matka taittui kätevästi Käpylästä Länsiterminaaliin bussilla, sieltä edelleen laivalla Tallinnaan ja bussilla Muhun saarelle, josta oli vielä 6 km kävelymatka Koguvan kylään ja majapaikkaamme.

Paikassa oli sähköt, mutta hanasta ei tullut juomakelpoista vettä ja pyykit (lähinnä kestovaipat) piti pestä käsin. Lähin ruokakauppa oli Liivan kylässä noin 9 km päässä Koguvasta. Suurimman osan ruoasta toimme kuitenkin Tallinnasta.

Viikon mittaan kävimme Kuressaaressa ja Tihusessa sekä teimme veneretken Kõinastun saarelle. Ylimääräisenä lisänä sain pestä viitenä iltana vaippapyykin käsin (noin tunnin homma/ilta), koska paikassa ei ollut pesukonetta.

Lomailu ja matkat vauvan kanssa sujuivat mukavasti. Kestovaipoilla pärjäsi koko viikon vaikka niiden pesu olikin aika kovaa hommaa ja bussissa tehtyjen valtavien kakkojen siivoaminen oma projektinsa. Sormiruokailua ja vessahätäviestintää on reissun päällä haastavaa toteuttaa. Joukkoliikenne toimi hyvin vaikka täytyykin myöntää, että polkupyörämme sekä ruoka ja vesi tulivat perille ystävien autolla.

Arjen hoitamisen lisäksi luin ja kävin kuntoilemassa.

Luin viikon aikana yhteensä 770 sivua eli seuraavat kirjat:
– Deepak Chopra: Sielukas johtaminen
– Martin Melin: Nykypäivän Machiavelli
– Timothy Ferris: 4 tunnin työviikko
– Marikka Bergman: Pientä elämää etsimässä

Liikuntaa harrastin Muhun ja Saarenmaan mukavissa maastoissa ja maisemissa seuraavasti:
– Kävin juoksemassa 5 kertaa (yhteensä 70 km)
– Kävin pyöräilemässä 4 kertaa (yhteensä 131 km)

Sähköpostit ja uutiset tarkistin viikon aikana puhelimestani muutaman kerran. Blogia en kirjoittanut lainkaan ja myös Facebook pysyi kiinni. Työpuheluita taisi tulla kaksi – toinen soittaja oli huolissaan pihaltaan kadonneista kimalaisista ja toinen halusi ilmoittaa liito-oravahavainnosta.

Kesä, isäkuukausi ja loma jatkuvat kaupungissa ja pieniä viikonloppureissuja tehden. Tavoitteena on vauva-arjen lomassa:
– Käydä viikossa viisi kertaa juoksemassa
– Pyöräillä 15 km päivässä eli noin 105 km viikossa
– Lukea kirjoja vähintään 100 sivua päivässä
– Olla vauvan kanssa mahdollisimman paljon

Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täällä.

4 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Yhteenveto viikon lomamatkasta: Viro, Saarenmaa ja Muhu”

  1. Terve Leo,
    mukavaa, että Viron lomareissu onnistui.
    Toivottavasti osaat ottaa rennosti kesällä muutenkin…,
    …itse asiassa suosittelisin lukemistoosi vähän kaunokirjoja noiden tiede-ympäristöpainotteisten teosten rinnalle…ja vähemmän kilpaurheilumaista kuntoilua. Vähempikin riittää, varsinkin kun sulla ei ole paino-ongelmia.
    ps. hienoa, että jouduit harrastamaan käsipyykkiä! Myös sinun vaippasi pestiin käsin Pietarissa, Mytninskaja Naberezhnajan asuntolassa 1974-75. Vesi lämpeni kaasulla – suihkusta tuli lämmintä vettä vain kerran viikossa. Neuvostoliitossa osattiin säästää…

    Öisinajattelija

  2. Kuulemma minun vaippani pestiin käsin helsinkiläisessä opiskelijakämpässä 70-luvun alussa. Kun siitä kuulin, en enää pitänyt vaippojen pyykkäämistä mökillä käsin minään Suorituksena.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa