Kirjoittelin aiemmin vauvan tulevan päiväkodin mahdollisista kriteereistä.
Haussa olisi siis mahdollisimman ekologinen päiväkoti. Vaikka asia ei ole vielä ajankohtainen, on moniin päiväkoteihin niin pitkät jonot, että olemme jo nyt kartoittaneet lähialueen mahdollisuuksia.
Kävimme tiistaina (17.4.) tutustumassa päiväkoti Luonnossa kotonaan Mörrintupaan. Voi miten ihana paikka!
Ohessa kuusi havaintoa vierailusta:
1. Tuttuja. Heti päiväkodin pihalle tullessamme törmäsin yhteen vegaanituttuun. Tämä lupaa hyvää. Kysyn vielä, mitä ovat tykänneet päiväkodista. Ja kyllä ovat. Eteisessä tapasimme toisen tutun, joka oli myös tulossa tutustumaan lapsensa kanssa samaan päiväkotiin.
2. Ollaan ulkona. Sisälle mentäessä innokkaita lapsia ramppasi vastaan kurahaalareissa. Olivat menossa räntäsateesta huolimatta ulos. Ulkona osa lapsista puhdisti innoissaan isoja puupölkkyjä ja keräsi niitä yhteen. Osa istui sivussa ja maisteli termospullosta teetä tai kaakaota.
3. Luomuruokaa. Sisällä eteisessä olin kompastua valtaviin ruokakasoihin. Ilokseni pistän merkille, että kyseessä oli iso säkki porkkanoita ja luomuperunaa. Jotenkin oli ilahduttavaa, että lapsetkin näkevät, miten ruoka päiväkotiin tulee, ja miten sitä valmistetaan suoraan raaka-aineista. Vaikutti lupaavalta.
4. Luonnossa kotonaan. Sisällä esittäydyimme ja kuulimme päiväkodin toimintaperiaatteista. Ohjelmaan kuuluu paljon ulkona oloa. Kolme kertaa viikossa tehdään pitkä retki lähimetsään, jolloin myös lounas syödään ulkona. Luonnossa kotonaan -pedagogiikka teki minuun vaikutuksen.
”Luonnossa kotonaan -pedagogiikan perusajatuksena on, että lapsen tarve tyydyttää uteliaisuuttaan ja tiedonhaluaan, liikkua ja kokea yhdessäoloa toteutuvat parhaiten luonnossa. Luonto tarjoaa luonnollisella ja innostavalla tavalla parhaat puitteet oppimisnäkemyksemme toteuttamiselle. Päiväkodeissamme lähiluontoon retkeillään kaikkina vuodenaikoina useita kertoja viikossa.”
5. Vegaanisuus, kestovaipat ja luontoharrastus. Kysyin vielä vegaaniruoasta ja kestovaipoista. Nämä kuuluvat asiaan eivätkä ole ongelma. Tarjolla on lähtökohtaisesti myös luomuruokaa. Lisäksi päiväkodin lapset ovat mukana Luonto-Liiton lapsille tarkoitetussa kevätseurannassa eli Kevättuulessa.
6. Lapset tykkäävät. Pois lähtiessäni kysyin vielä yhdeltä pihalla kaakaota juoneelta lapselta, onko hän viihtynyt päiväkodissa. Hän sanoi tykkäävänsä paikasta. Harmitteli vain sitä, että aamuinen metsäretki oli peruuntunut kovan räntäsateen takia. Lapset olivat kuitenkin kaivaneet hiekkalaatikkoon ison vesilätäkön, jossa leikkivät.
Jee! Tässä päiväkodissa on jotain sellaista, jonne pistäisin lapseni todella mielelläni.
Tässä vielä SOSA-tv:n tekemä video Luonnossa kotonaan -päiväkodista:
Edelliset ekoisi-kirjoitukset löytyvät täältä.
Minä en pidä tästä lähestymistavasta, että vanhemmat käyttäytyvät kuin asiakkaat, jotka valitsevat päiväkotitarjonnasta itselleen sopivan. Lopputulemana on, että meillä on ekologinen päiväkoti, kristillinen päiväkoti, urheilua painottava päiväkoti, musiikkipäiväkoti, taidepäiväkoti, jne. jne. Kuitenkin nämä kaikki kasvatuksen osa-alueet ovat tärkeitä.
Lähtökohtana pitäisi olla, että lapset menevät lähipäiväkotiin ja siitä sitten lähikouluun, päiväkotikavereista tulee eskarikavereita ja eskarikavereista koulukavereita. Aktiiviset vanhemmat pyrkivät vaikuttamaan siihen omaan päiväkotiin, jotta toiminta siellä sopii oman myös perheen arvoihin.
Tämä lähestymistapa on myös ekologinen, koska ei ole yhdentekevää onko päiväkoti ja myöhemmin koulu auto- vai kävelymatkan päässä. Ei edes silloin, jos matkan voi taittaa julkisilla. Kyllä se julkinenkin liikenne saastuttaa.
Olen samaa mieltä Riitan kanssa. Lähipäiväkotien ja -koulujen suosiminen myös lisäisi yhteisöllisyyttä omalla asuinalueella ja ehkäisisi yhteiskunnallista eriarvoistumista.
Lähikoulujen ja -päiväkotien suosiminen on kaunis ja hyvä ajatus.
Minulla itselläni on kyllä aiheesta pieni “trauma” – olin steinereskarissa, mutta vanhemmat päätyivät osin idealistisista syistä kuitenkin lähikouluun. Isäni aina muistelee, että olin aina iloinen lapsi kunnes koulu alkoi. Tämä vastaa kyllä omiakin muistojani… Omissa kokemuksissa peruskoulusta on toki hyvää ja huonoa, mutta myös hirveän paljon sellaista huonoa, jota ehkä siellä steinerissa olisi voinut välttää.
Lähipäiväkodeissa on huikeita eroja. Alueella jossa Mörrintupa sijaitsee lapsille ei ole riittävästi päiväkotipaikkoja koska kaupungille tuli “yllätyksenä” että lapsiperheitä on niin paljon. Asia ei ole ollut yllätys yhdellekään lähiseudun lapsiperheelle vaan täysi itsestään selvä seuraus kaupungin toimista. (Ilmeisesti yllätys oli sellainen: “oho, miksette te muuttaneetkaan Nurmijärvelle?!”)
Nyt uutisoidaan päiväkotien riittämättömyydestä, kunnallisen päivähoidon resurssipulasta ja ongelmista, miten pienissä tiloissa melutaso on koko päivän ajan valtava ja lasten stressitaso nousee (ja pysyy korkealla koko monituntisen päivän). Ja siitä että lapset eivät liiku riittävästi (tarvitaan lasten GYM että lapset saavat liikuntaa….) Paljon näkee sitä, että lapsista tulee liian aikaisin pikkuteinejä, tytöt eivät enää leiki prinsessaleikkejä vaan ihan oikeasti ja tosissaan miettivät meikkejä ja muodostavat kuvan miltä heidän tulee näyttää jotta olisivat viehättäviä.
Mörrintuvassa lapset pääsevät ulos joka päivä säästä riippumatta (hoitosopimus edellyttää että lapsilla on mm. riittävän lämpimät vaatteet ja kunnon sadevarusteet), vnahempien yhteistyö (keskenään ja hoitohenkilökunnan kanssa) on pedagogiikassa tärkeässä roolissa (ja tällä on merkitystä lasten turvallisuudentunteelle!). Koska leikitään ulkona lapset leikkivät oksilla, risuilla, kaivamalla, tutkimalla. Sisällä ollaan vähän, eikä sielläkään ole muovilelujen vuorta. Koska ulos on pakko varustautua järkevästi lapset eivät kehitä rajoittavia vaatemuoteja “toi on lapsellinen vaate” “ei tytöt voi käyttää tollasia”. Sisällä kaikki tassuttelevat talvella villa-alusvaatteissaan ja pukevat mielellään haalarit ylle. Ulkona leikkiessä melutaso ei koskaan nouse sellaiseksi kuin sisällä (ja sellaiseksi, ettei sitä voisi paeta).
Huom. Metsäretki peruuntui ko. päivältä siksi, että yksi vastuuaikuinen oli sairaana, ei räntäsateen vuoksi.
Sanna, tuo on ihan kiinni työntekijöistä ja vanhemmista, että ulkoillaanko esimerkiksi päivittäin. Minä olen tehnyt selväksi, että haluan että lapseni ulkoilevat ja näin myös tapahtuu. Ihan siinä lähipäiväkodissa. Ulkoilu ei vaadi sen enempää resursseja kuin sisäleikitkään ja ulkona on myöskin tilaa mekastaa. Silloin sisällä jaksaa paremmin tehdä niitä rauhallisia juttuja.
Kuulostaa kummalliselta, että oikein hoitosopimukseen täytyy kirjata, että lapsilla on järkevät ulkoiluvarusteet. Ainakin meillä se on itsestään selvää, ihan ilman nitään kirjauksia.
Monet vanhemmat eivät tohdi kertoa, mitä päivähoidolta haluavat. Ajatus tuntuu olevan, että pitää olla kiitollinen siitä, että lapsilla ylipäätään on hoitopaikka. Ainakin oma kokemukseni on ollut, että vanhempien aktiivisuutta arvostetaan, kunhan toiveensa esittää asiallisesti ja ymmärtää sen, että työntekijät joutuvat sovittamaan yhteen monenlaisia toiveita.
Mielelläni lapsen laittaisin noin mukavaan paikkaan, mutta valitettavasti Helsingin alueella Luonnossa kotonaan -päiväkodit eivät ota alle 3-vuotiaita lapsia. Lisäksi ainakin 20 lasta jää joka vuosi rannalle per yksikkö kisassa kuka saa Luonnossa kotonaan -päivähoitopaikan. En tiedä miten perheet rankataan kuka saa lapsensa sisälle ja kuka ei. Meidänkin täytyy laittaa lapsi 1-vuotiaana hoitoon, mutta emme haluaisi vaihtaa hoitopaikkaa kesken kaiken, kun kaverisuhteet ovat syntyneet jo. Onko yksityiset päiväkodit rakennettu sen lain varaan, että lapsen voi hoitaa kotona 3-vuotiaaksi saakka? Tällä hetkellä syy sille, ettei alle 3-vuotiaita lapsia oteta vastaan on se, että päivähoitohenkilökuntaa tarvittaisiin enemmän eli alle 3-vuotias vie 1,5 kolmivuotiaan paikkaa. Entäpä jos tulee sellainen lakimuutos, joka sallii lapsen hoidettavan kotona vain 2-vuotiaaksi saakka eli valtio ei sen jälkeen kustanna eikä työnantajalla ole työhöntakaisinottovelvoitetta? Muuttuuko yksityisten päiväkotien ikärajat tuolloin?
Riitta. Tätä nimenomaan tarkoitin, kun kirjoitin, että lähipäiväkodeissa on eroja.
On tosiaan kiinni työntekijöistä ja vanhemmista ulkoillaanko päiväkodissa. Jos hoitajia ei huvita olla sateella tai pakkasella ulkona niin sitten ei aina ulkoilla (tai ulkoillaan vain hetki). Ikävä kyllä tämä on varmaan yleisimpiä yksittäisiä asioita joista vanhemmat valittavat lastensa päivähoidossa. Ja jos kaikilla lapsilla ei ole edes sadevarusteita tai kunnon ulkoiluvaatteita (jos ulkoillaan tunteja pakkasella se tarkoittaa villa-alusvaatteita, kunnon välikerroksia villaa jne) niin ulos ei voida mennä “huonolla säällä” (tai siellä ei voi olla kovin kauan). Tai jos lapsella on vain se yksi setti niin sisään on mentävä jos lapsi kastuu (ja koska lapsen ukana menee aikuinen pitää myös ainakin osan lapsiryhmästä mennä sisään). Tämäkin kuuluu olevan tosi yleistä.
Lisäksi on eroa siinä ulkoillaanko pihalla (etenkin asvaltoidulla jossa on perinteiset leikkipuistovehkeet eikä juuri luontoa) vai metsässä jossa kiipeillään puissa ja kallioilla. Siinä, että pääsee oikeasti möyrimään mudassa.
Ja joo, tiedän kyllä sellaisiakin “lähipäiväkoteja” joissa ulkoillaan säännöllisesti metsässä – mutta aika harvassa ne on. (Ei sillä, onhan Mörrintupakin useimpien siellä olevien lasten lähipäiväkoti. Ts. sana jota tarkoitetaan on kai kunnallinen päiväkoti.)
Omat lapset ovat olleet Mörrintuvassa ja yksi iso syy (aiemmin jo kirjoittamieni rinnalla) valintaan oli koko. Päiväkoti on inhimillisen kokoinen. Meitä lähimmät päiväkodit ovat 70-90 lapsen päiväkoteja (tiloissa joita ei ole tarkoitettu sille lapsimäärälle – esim. ainakin yhdessä paikassa tästä syystä myös “jumppasali” on jouduttu ottamaan lapsiryhmien käyttöön sen sijaan, että se olisi tila jossa lapset voivat liikkua luovemmin ja kiipeillä. Piha on kivinen sisäpiha…
Musta Mörrintuvassa moni juttu on just sillä tavalla kuin hartaasti toivoisin, että ihan joka ikisessä Suomen päiväkodissa olisi (edes sinne päin).
Mielestäni on luksusta, että isommissa kaupungeissa on varaa valita mihin päiväkotiin ja kouluun lapsensa laittaa. Mielipiteeni on varmasti perua omista kokemuksistani – olen kasvanut maaseudulla, ja lähikouluni oli hirveä. Sen toimintaan eivät vanhempien vetoomukset auttaneet, ja näenkin, että vanhempien vaikutusmahdollisuudet ovat erittäin rajalliset. En siis yhtään ihmettele, että vanhemmat “shoppailevat” tällä tavalla opinahjojen välillä.
Sanna, tuo kuulostaa kyllä lähinnä selittelyltä. Ainakin omien lasteni päiväkodissa on päiväkodin puolesta varavaatetta, jos syystä tai toisesta joltain on villatakki tai villasukat unohtuneet kotiin. Märät vaatteet kuivataan ulkoilujen välissä kuivurissa; ei vaatteiden kastuminen aamupäivällä estä iltapäiväulkoilua.
Kyllä minä tarkoitan lähipäiväkodilla sellaista päiväkotia, joka on lähellä kotia ja josta lapset menevät yhdessä eskariin ja kouluun. Se, että onko ko päiväkoti kunnallinen vai yksityinen ei tässä ole niin merkityksellistä.
Luonnollisesti päiväkodin sijainnilla on merkitystä ulkoilumahdollisuuksiin. Jos asuu kaupungin keskustassa, niin on turha odottaa myöskään lähipäiväkodin olevan metsässä.
En mä jaksa tällaisesta vängätä, en oikein tiedä miksi ylipäänsä tuollaiseen sviulauseeseen tartuit. Tiedän faktana, että tää vaatekysymys on ongelma monessa paikassa (sekä hoitajilta kuultuna, että vanhemmilta oman päiväkodin ratkaisuista) ja tosiaan johtaa lapsiryhmien sisällä pitoon.
Lisäksi tosiaan tuntien (tai ihan koko päivän) ulkoiluun talvella (kunnon pakkasilla tai märällä lumella) tarvitaan vähän toisenlaiset varusteet kuin 1-2 tunnin ulkoiluun. Totta kai vanhemmissa on eroja tässä (ihan siinä käytännöllisyydessäkin) monille sellaiset asiat on itsestäänselviä jotka toiset tarvitsevat paperilla.
Samaa ilmiötä on sekin, että kouluissa ainakin pääkaupunkiseudulla ei ilmeisesti enää juuri hiihdetä useimmissa kouluissa (saati päiväkodeissa). Monilla ei ole suksia ja koulu ei voi velvoittaa perheitä sellaisia ostamaan (ellei koululla satu olemaan lainata isolle ryhmälle). Tämä tietty harmittaa niitä joiden lapsilla on talviulkouluun sopivat vaatteet ja ne sukset.
Lisäksi – jos asuu kaupungin keskustessa voi tuntua aivan erityisen tärkeältä, että lapsi pääsee päivävisin ulkoilemaan luonnossa jos siihen on jossain mahdollisuus (vaikka se tarkottaisi bussimatkaa aamuisin).
Minulla ovat lapset nyt kuudetta vuotta samassa päiväkodissa. Sitä on tullut huomattua, että työntekijät paljon herkemmin kehittävät kaikenlaisia selityksiä kuin muuttavat toimintaansa. Kuinka ollakaan yksien työntekijöiden täysin mahdoton asia onnistuukin ihan pyytämättä toisilta työntekijöiltä. Uskon, että jos joku lapsiryhmä ulkoilee liian vähän, niin kyse on juurikin tästä. Onhan se ulkovaatteiden ja kurahousujen pukeminen melkoinen urakka.
Koko päivää kai harvassa päiväkodissa sentään ulkoillaan, vaan ruokailut ja päiväunet tapahtuvat sisätiloissa. Siinä on hyvin aikaa kuivata samalla ulkoiluissa kastuneet vaatteet.
Kun valitaan erikoispäiväkoteja- ja kouluja, johtaa se siihen, että lapsen päiväkoti- ja koulukaverit ovat aika samanlaisista kodeista, joten miten he oppivat hyväksymään erilaisuutta?! Itse kävin lähikoulua ja kyllä siellä oli hyvin erilaisista perheistä (sosiaalisesti ja taloudellisesti) olevia lapsia ja varmasti se kaikkia kasvatti ainakin jossain mielessä.
Sama asia, jos lapsia käytetään vain yksityisillä lääkäreillä ja kunnallisissa käy vain ne, joilla ei ole varaa yksityiseen. Tällöin voi olla hankala vaatia kunnallisiin palveluihin parannusta, jos ei edes tiedä “paremmasta”.
Tahko Pihkalan ajatus Suomen latua perustaessaan oli huoli suomalaisen soturirodun taistelukunnosta. Järjestön ideologinen tausta oli siis ilmeisesti jokseenkin fasistinen. Ainakin itsellä nousi tästä pieni huoli jostain heideggerilais-fasistisesta metsämystiikasta ja sotilaallisesta piilo-opetussuunitelmasta tuossa Suomen ladun pedagogiikassa.
Taitaa kuitenkin olla niin että järjestön ideologinen tausta on aikaa myöden himmennyt, eli taisi olla kyllä ihan turha huoli – hyvältä vaikuttavat nuo päiväkodit. Omien lasten kohdalla taitaa käydä kuten Tarjalla yllä: jatketaan kunnallisessa päiväkodissa jossa ollaan aloitettu, sateella ja paisteella ovat ulkona ja henkilökunta on mukavaa.
Ajattelin samoin kuin sara. En pidä rakentavana ajatuksena että samanmieliset ja samanlaiset ihmiset pyörivät keskenään samoissa ympyröissä. Erilaisten ajatusmaailmojen kohtaaminen on mielenkiintoista ja uutta luovaa. Lisäksi jos haluaa “levittää” omaa ekologista arvomaailmaansa, niin eikö se paremmin onnistu asiaanperehtymättömien parissa…? Kiitos muuten ajatuksia ja kritiikin ääniäkin herättävästä blogista!