Hyviä ja huonoja uutisia – fear less, love more and fight harder

Viikonloppu alkoi lupaavilla uutisilla. Lentäjien lakko tarkottaa lentoliikenteen vaikeutumista ja vähentymistä. Finnairin mukaan lakko vaikuttaa jo maanantaina noin 20 000 matkustajaan ja jokainen lakkopäivä maksaa miljoonia. Ympäristö kiittää. Samoin ympäristö kiittää siitä, että laskettelukeskusten työntekijät ovat lakossa. Ympäristöystävällinen lähialuematkailu kunniaan! Lakkojen lisäksi loppuviikon toinen ilouutinen oli se, että Vihdin (bad)ideapark on kovassa vastatuulessa. Ympäristöministeriö ei myöntänyt Vihdin kunnalle lupaa maa-alueiden lunastukseen. Hienoa! Kauppakeskusten sijaan ihmisten kannattaa etsiä elämyksiä ja onnea … Lue lisää

Elintarvikkeiden ilmastomerkinnät pakollisiksi

Tiistaina (10.11.) olin Myllyn Paras Oy:n lehdistötilaisuudessa puhumassa ruuan ympäristövaikutuksista. Oma viestini oli suhteellisen selkeä. Maatalouseläinten kasvatus on maailmanlaajuisesti liikennettäkin pahempi kasvihuonekaasu-päästöjen lähde. YK:n elintarvike ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan eläintuotanto on vastuussa jopa 18 prosentista maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Jokainen meistä voi jo nyt valita lautaselleen ilmastoystävällistä kausikasvisruokaa sekä vähentää lihan ja maitotuotteiden käyttöä. Tarvitaan kuitenkin isoja muutoksia myös yhteiskunnan rakenteissa. Sen lisäksi, että julkisissa hankinnoissa suositaan kasvisruokaa, tulee käyttäytymistämme ohjata verotuksen … Lue lisää

Olen etuoikeutettu!

Ensimmäinen aivan mahtava viikko Luonto-Liiton pääsihteerinä on nyt takana. Päiviin on mahtunut jälleen kaikkea kivaa ja kiinnostavaa. Sitä on kyllä todella etuoikeutettu, että voi tehdä tärkeitä asioita hienojen ihmisten kanssa. Maanantaina annoin haastattelut YLE radiolle ja Vihreälle Langalle Kööpenhaminan ilmastokokouksesta sekä tiistaina yritin selvittää Kuluttaja-lehden juttua varten muropakettien tyhjän ilman ympäristövaikutuksia. Keskiviikkona julkaistiin Helsingin Sanomiin kirjoittamani mielipidekirjoitus hiilidioksidipitoisuuksien säilymisestä ilmakehässä. Aiheesta käytiin keskustelua myös CO2-raportin sivuilla. Illalla pääsin osallistumaan eduskunnan … Lue lisää

Hautaako ilmastonmuutos alleen luonnonsuojelukysymykset?

Helsingin Sanomat julkaisi keskiviikkona (4.11.) mielipidekirjoitukseni hiilidioksidipäästöjen pysymisestä ilmakehässä. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan noin 20 prosenttia nykyisistä hiilidioksidipäästöistämme on ilmakehässä vielä vuonna 3009. Tätä vauhtia olemme polttaneet tulevina vuosikymmeninä taivaalle kaiken sen hiilidioksidin, joka meillä olisi varaa laittaa sinne seuraavien satojen vuosien aikana. Päästöjen riittävä vähentäminen on sekä teknisesti että taloudellisesti mahdollista. Tämä edellyttää kuitenkin poliittisen tahdon löytymistä Kööpenhaminan ilmastokokouksessa. Päätösten tekemisen ei uskoisi olevan liian vaikea nykyisille päättäjille, jotka … Lue lisää

Pitäisikö ilmastokokous blokata?

Ensimmäinen päivä (2.11.) Luonto-Liiton pääsihteerinä alkoi pöydän siivoamisella. Kippasin työpöydällä lojuneet tavarat laatikkoon, pyyhin pölyt ja asetin kannettavan tietokoneen tyhjälle ja siistille pöydälle. Siitä se alkoi! Aamupäivällä annoin haastattelu YLE radiolle liittyen tulevaan Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. Samasta aiheesta soitteli myös Vihreä Lanka. Mikäli Kööpenhaminassa ei saada aikaiseksi kunnollista ilmastosopimusta, toivoisin, että kansalaisyhteiskunta olisi valmis piirittämään kokouspaikan ja blokkaamaan Kööpenhaminan kaupungin, jotta neuvottelijat eivät pääsisi paikalta pois, ennenkuin ovat päässeet sopuun ilmastotieteen … Lue lisää

Seuraavaksi Luonto-Liittoon

Tämä on viimeinen viikko Suomen luonnonsuojeluliitossa (SLL). Tiistaina vietimme toimistokokouksen yhteydessä läksiäisiä. Pakko todeta, että SLL on ollut yksi parhaista asioista, mitä elämässäni on tapahtunut. Ilmastovastaavan homma on vaativa, mutta sitäkin palkitsevampi. Missä muualla pääsee puhumaan esimerkiksi YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonille? Kotkankadun toimistolla on inspiroiva meininki. Kiitos kaikille! Viikon mittaan kävin puhumassa Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin opiskelijaillassa ja Tampereen työväenopistossa ilmastonmuutoksesta ja ilmastopolitiikasta. Kestävän tuotannon ja kulutuksen valiokunnassa käsittelimme mm. asumisteesejä ja … Lue lisää

Viikonlopun shoppailua

Lauantaina (24.10.) osallistuin Helsingin Narinkkatorilla Ilmastoherätys -tempaukseen. Soittelimme herätyskelloja päättäjille. Kööpenhaminan ilmastokokoukseen on aikaa enää reilu kuukausi ja kaikki keskeiset neuvottelukysymykset ovat edelleen auki. Tästä sitoutumisen vaikeudesta Maan ystävien Meri Pukarinen on kirjoittanut osuvasti. Lauantain tempauksessa kyse oli kansainvälisestä 350.org-kampanjan toimintapäivästä, jossä järjestettiin yli 5200 ilmastotempausta 181 maassa. Mainio meininki! Ilmastotempauksen jälkeen siirryimme paradoksaalisesti keskustan humuun shoppailemaan. Mukaan tarttuivat Juoksija- ja Fillari -lehdet sekä tietokoneen hiiri ja uusi matkapuhelin. Olo … Lue lisää

Kolilla Jumalan pikkusormi

Torstaina (22.10.) suuntasin Joensuuhun ja Kohtuus Vaarassa -tapahtumaan.  Olin paikalla puhumassa ilmastonmuutoksesta ja valmistatumisesta Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. Erinomaisen hyvin järjestetty tilaisuus ja innostava keskustelu! Junamatkan Helsingistä Joensuuhun yritin tehdä töitä. Lienee kuitenkin mahdoton ajatus, että junassa välillä Helsinki-Joensuu olisi kunnollinen matkapuhelinkenttä, jotta yhteys verkkoon toimisi. Joensuusta matka jatkui perjantaina (23.10.) Kolille ja Paimentupaan. Perille saapuessani huomasin, että olen ollut samassa paikassa Annukan kanssa 2003-2004 vuoden vaihteessa lomailemassa. Silloin kypsyttelimme mm. päästöstä … Lue lisää

Kuka suojelisi ympäristöä ympäristöministeriltä?

Iltapäivällä istuin ympäristöministeriön ilmastofoorumissa kuuntelemassa ajankohtaiskatsausta Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluista. Tilaisuuden aluksi Suomen pääneuvottelija Sirkka Haunia toi terveisensä Bangkokin ilmastokokouksesta. Muuten kokouksessa käytiin läpi ilmatoneuvotteluiden rahoituskysymyksiä sekä esiteltiin uunituoretta ilmasto- ja energiapoliittista tulevaisuusselontekoa. Tilanne kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden suhteen näyttää huonolta. Kaikki keskeisimmät asiat ovat edelleen levällään kuin jokisen kasviseväät. Teollisuusmaiden päästövähennyslupaukset ovat liian vaisuja eikä kehitysmaiden vastaavista päästövähennystavoitteista ole tietoa. Teollisuusmaiden lupaukset ilmastorahoituksesta kehitysmaille antavat odottaa. Toki pienemmissä kysymyksissä on päästy eteenpäin. Haunia … Lue lisää

Kunnianhimoiset päästövähennykset mahdollisia ilman ydinvoimaa

Torstaina (15.10.) kommentoin valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittista tulevaisuusselontekoa tuoreeltaan MTV3:n uutisille. Ainakin myös YLE uutisoi ympäristöjärjestöjen kantoja: Järjestöt tyytyväisiä päästötavoitteeseen. Hallituksen strategia tähtää vähintään 80 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2050 mennessä. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan päästöjä pitäisi teollisuusmaissa, kuten Suomessa, vähentää kuitenkin vähintään 80-95 prosenttia, mikäli lämpeneminen halutaan pitää kahden asteen tuntumassa. Päästöt ovat kasvaneet IPCC:n arvioita nopeammin, joten todennäköisesti 80-95 prosentin päästövähennyskään ei riitä. Selonteko kuitenkin osoittaa, että kunnianhimoisetkin päästövähennykset … Lue lisää

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa