Minuutissa muutokseen – kolme vinkkiä lisätä omaa tyytyväisyyttä

Tyytyväisyys tekee ihmisistä sosiaalisempi ja epäitsekkäämpiä sekä parantaa kykyä ratkaista erilaisia ongelmia. Tämä tarkoittaa pidempää ja terveempää elämää.

Kiitollisuuden ilmaiseminen, täydellisen tulevaisuuden ajatteleminen ja rakastavien ajatusten kirjoittaminen ovat hyviä keinoja lisätä omaa tyytyväisyyttään.

Ohessa Richard Wisemanin kolme helppoa vinkkiä lisätä omaa tyytyväisyyttään:

1. Kirjoita päivittäin/viikoittain siitä, mistä ja kenelle olet kiitollinen.
2. Kirjoita omasta ihannetulevaisuudestasi.
3. Kirjoita jostain rakastamastasi ihmisestä myönteiseen sävyyn.

Tyytyväisyyden tavoittelussa kannattaa muistaa myös seuraavat pari asiaa:

1. Hallitse elämääsi. Mikäli tunne elämän hallinnasta puuttuu, ihminen menestyy heikommin sekä hänen psyykkinen ja fyysinen terveytensä on heikompi kuin niillä, jotka hallitsevat elämäänsä.

2. Hanki tavaroiden sijaan elämyksiä ja vietä aikaa muiden kanssa. Rahalla ei saa onnellisuutta vaan usein kateutta. Tulojen lisääminen ei tee onnelliseksi sen jälkeen kun perusedellytykset ovat kunnossa. Ne, jotka käyttävät tuloistaan suuremman osan muiden hyväksi, ovat tyytyväisempi kuin ne, jotka käyttävät rahaa itseensä.

Lisäksi kannattaa hymyillä, istua ryhdikkkäästi ja esittää onnellista.

Lähde: Richard Wiseman (2010) Minuutissa muutokseen. Mieti hieman, muuta paljon.

Aihe: Elämä, Elämänhallinta | Tagit: , , , , | Kommentoi

Kesäinen viikkopäiväkirja 29 (19.7.-25.7.2010)

Turun saaristoa

Maananantaina aamu alkoi rauhallisella 10 km juoksulenkillä ja jatkui tämän jälkeen relailulla. Kirjojen lisäksi lueskelin inspiroituneena mm. Oras Tynkkysen kävelyretkestä Pirkanmaan halki ja Alex Stubbin puolitriatlonista. Näissä olisi haastetta itsellenikin. Viikonloppuna alkanut mökkeily Turun saaristossa Nauvossa jatkui.

Tiistaina kävin aamulla juoksemassa, meressä uimassa ja nautin Nauvon mökillä herkullista aamiaista. Lisäksi säädin tapaamista EU:n ympäristökomissaari Potocnikin kanssa. Iltapäivällä kävin läpi ruuan ympäristövaikutuksia erääseen kirjahankkeeseen liittyen. Alkuillasta kävimme seuraamassa Nauvon keskustassa huutokauppaa ja katsoimme dokumentin sananvapautta tiukasti puolustavasta Larry Flyntistä.

Keskiviikkona kävin aamulla juoksemassa, meressä uimassa ja nautin Nauvon mökillä herkullista aamiaista. Iltapäivällä paikalle tulivat myös Annukan isovanhemmat. Myöhäisellä lounaalla pääsin herkuttelemaan Annukan tekemällä nokkoskastikkeella ja hänen isöäitinsä leipomilla pähkinäpullilla. Ruuan jälkeen kävimme soutelemassa itselleni rakot kämmeniin. Kuuden päivän relailun ja mökkeilyn jälkeen oli myös aika huomata, että liiallinen lomailu saattaa passivoida ja tylsistyttää.

Kansalaisyhteiskunnan tulevaisuus -keskustelutilaisuus SuomiAreenalla Porissa

Torstaina suuntasin kohti Poria ja SuomiAreenaa. Osallistuin Ajatushautomo Kansalaisfoorumin järjestämään keskustelutilaisuuteen kansalaisyhteiskunnan tulevaisuudesta. Paneelikeskustelun ja kaupungin järjestämän kahvitilaisuuden jälkeen kävimme kuuntelemassa Heidi Hautalan vetämää keskustelua ”Modernization of Russia – Mission impossible?”. Tämän jälkeen päädyimme PoriJazz-humuun, mutta olimme liian väsyneitä jäädäksemme kuuntelemaan vasta puolenyön jälkeen aloittanutta Gotan Projectia.

Perjantaina olin ensin Pro Toimihenkilöunioni lehden kuvauksissa yhdessä Toimihenkilöunionin puheenjohtaja Antti Rinteen kanssa. Tämän jälkeen päivä jatkui STTK:n järjestämällä keskustelutilaisuudella ” Uraanikaivoksia Suomeen – miksi asiasta kitistään?”. Keskustelun jälkeen annoin lyhyen haastattelun MTV3:lle ja Radio Novalle. Ennen paluuta Turkuun jäimme kuuntelemaan vielä Panu Laturin ja Mikael Jungnerin erinomaisen viihdyttävää puoluesihteerikeskustelua vihreiden ja demareiden rakastamisen vaikeudesta sekä kävimme Porin kaupungin jazzvastaanotolla ja Tori Amosin upealla keikalla Kirjurinluodolla.

Lauantaina suuntasimme aamulla Turusta Karjaalle ja Faces-festareille. Veganissimon herkkuruuan ja hyvän meiningin lisäksi parasta antia oli Yonan vaikuttava keikka sekä fantastiset katusoittajat, jotka soittelivat Hang Drumia ja Didgeri Doota. Illaksi jäimme Samiran ja Arton luokse Karjaalle ja kävimme vielä hyvien keskusteluiden lomassa yöllä saunomassa. En tiedä mitä pitäisi ajatella siitä, että Porin SuomiAreenassa tapasimme enemmän tuttuja kuin Faces-festareilla.

Lumoavat katusoittajat Faces-festareilla

Sunnuntaina siirryimme Karjaalle vietetyn pitkän aamiaisen jälkeen takaisin Helsinkiin. Pesimme pyykkiä, kävimme ruokakaupassa ja hengailimme kotona. Lisäksi vastailin Uusi Suomen toimittajalle koskien pääministereiden saamaa vaalirahaan Turkistuottajilta. Herää kysymys, selittääkö Turkistuottajien kytkös vaalirahoitukseen esimerkiksi entisen pääministeri Matti Vanhasen lausunnot viime talvena, kun julkisuuteen tuotiin vastenmielistä kuvamateriaalia suomalaisilta turkistarhoilta. Illan ja viikon päätteeksi kävin vielä juoksemassa.

Aihe: Arki, Elämä, Luonto-Liitto, Toiminta | Tagit: , , , | Kommentoi

Pyöräretki Tanskassa: Kahdeksan havaintoa – katso kuvat!

Teimme puolisoni kanssa heinäkuun alkupuolella 10 päivän pyöräretken Tanskaan. Matkaa kertyi vähän yli 600 km. Lisäksi mentiin lautoilla, junilla ja busseilla. Ohessa muutamia pikahavaintoja reitin varrelta.

Pyöräretkellä Tanskassa ei voi olla näkemättä tuulivoimaloita

1. Ruotsin junissa pyörän kuljettaminen on hankalaa, suorastaan sietämätöntä. Jopa vielä hankalampaa kuin Suomessa. Esimerkiksi Malmön ja Tukholman välillä menee vain yksi juna päivässä, johon on mahdollista ottaa mukaan polkupyörä. Liput pitää varata etukäteen ja pyörä viedä erilliselle rahtipaikalle vähintään puoli tuntia ennen junan lähtöä. Sen sijaan Tanskassa juna-pyörä yhdistelmä toimii hyvin.

2. Tanska on pyöräilijän paratiisi. Hollannisa pyöräily on kuitenkin vieläkin nautinnollisempaa.

3. Tanskassa voi pyöräillä monin paikoin tasaisella maalla. Ei kuitenkaan kaikkialla. Mäkiäkin löytyy. Varsinkin saaristossa ja pikkuteillä.

4. Majoitusta ja erilaisia palveluita, myös pyöräilijöille, löytyy vaikka millä mitalla. Maaseutu on täynnä sympaattisia majapaikkoja ja kahviloita. Leirintäalueiden ja hotellien sijaan kannattaa suosia kotimajoitusta.

5. Luomun saatavuus on huippuluokkaa. Sen sijaan kasvis- ja varsinkin vegaaniruuan saaminen Tanskassa on suuria kaupunkia lukuunottamatta hankalampaa kuin Suomessa. Tanskalaiset syövät lihaa keskimäärin yli 140 kg vuodessa kun Suomessa syödään noin 74 kg.

6. Tanskan maaseutu on siistiä ja kaunista. Siis idyllistä. Vanhoista taloista ja niiden puutarhoista on pidetty hyvää huolta.

7. Tuulivoimaloita on kaikkialla. Ja ne näyttävät hyvältä. Erityisen vaikuttavia ovat kuitenkin hiilineutraali saari Samsö ja ekosaari Aerö, joissa uusiutuvien energialähteiden käyttö on viety todella pitkälle.

8. Pyöräteitä ja -kaistoja on vaihtelevasti. Välillä voi löytää päällystetyn pyöräväylän keskellä vanhaa metsää. Toisinaan joutuu taas kitkuttelemaan huonoa hiekkatietä tai pellonlaitaa pitkin valtakunnallisella pyöräreitillä. Kaupungeissa ajokaistojen yhteyteen on eroteltu omat pyöräkaistat ja homma toimii mainiosti!

Reittimme kulki 27 eri paikan läpi seuraavasti: Helsinki – Tukholma – Göteborg – Frederikshavn – Hals – Hadsund – Randers – Århus – Hov – Samsö (Salvig, Tranebjerg, Ballen, Norby, Kolby) – Hov – Horsens – Odense – Svendborg – Faaborg – Aerö (Söby, Aerösköping, Marstal) – Rudköping – Nakskov – Vordingborg – Stege – Möns klint – Stege – Vordingborg – Kööpenhamina – Malmö – Tukholma – Helsinki.

Kuvia reissusta voi katsoa täältä.

Tanskassa pyöräilyä voi suositella lämpimästi kaikille! Seuraavaksi oma kesä jatkuu saaristossa ja Porin SuomiAreenalla.

Aihe: Arki, Liikennepolitiikka, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka, pyöräily | Tagit: , , , | Kommentoi

Kesämökkeilyn ylistys ja Thoreaun: Walden – Elämää metsässä

Luin juhannuksena Henry Thoreaun Walden – Elämää metsässä -kirjan. Kyseessä on tarina siitä, kuinka Thoreau muutti Walden-järven rannalle keskelle metsää, omin käsin rakentamaansa mökkiin. Hän halusi selvittää, miten elää yksinkertaisimmin ja aidoimmin, liitossa luonnon kanssa.

Kiistämättä vuonna 1852 kirjoitetussa teoksessa on paljon sellaista yhteiskuntakritiikkiä, joka on tänä päivänä ajankohtaisempaa kuin koskaan aiemmin ja osoittaa uskomatonta henkistä edelläkävijyyttä. Erityisesti itseäni lämmitti vaatimattomuuden ylistys ja voimakas kuulutuskriittisyys:

”Mielessäni on luokka, joka näyttää varakkaalta mutta joka on itse asiassa kauhistuttavavimmin köyhtynyt. Se on haalinut itselleen roinaa mutta ei osaa käyttää sitä tai hankkiutua siitä eroon. Tuota luokkaa pitävät vankina kultaiset ja hopeiset kahleet.”

Thoreaun puhuu vaatimattoman ja vähän luonnonvaroja kuluttavan elämäntavan lisäksi voimakkaasti kasvissyönnin puolesta. Alkoholiin ja muihin ”päihteisiin” otetaan myös kriittinen kanta:

”Pysyisin mieluusti vastedeskin raittiina. Päihtymyksen asteita on lukemattomasti. Uskoakseni vesi on ainoa viisaan juoma. Viine ei ole juomana niin jalo – puhumattakaan siistä, että hukuttaisin toiveikkuuteni aamulla kupilliseen kuumaa kahvia tai illalla teemukilliseen!”

Sen sijaan on hiukan hämmentävää, vaikkakin virkistävää lukea voimakasta kritiikkiä rautateitä, tiedonvälitystä ja sivistystä kohtaan. Ympäristöfilosofian ja ekoprimitivismin sijaan itselleni kirja näyttäytyi lähinnä suomalaisen kesämökkeilyn ylistyspuheenvuorona. Itse mökkeilisin Thoreaun tavoista poiketen mielummin Rosa Meriläisen tapaan: Kesämökki Punavuoressa.

Kunniaa Thoreaulle on toki pakko antaa vaikka itseäni kirja ei niin paljon puhutellutkaan. Onhan hänen kirjoitukset inspiroineet kuitenkin mm. Mahatma Gandhia, John F. Kennedyä ja Martin Luther Kingiä sekä tietysti ympäristöväkeä.

Aihe: Elämä, Luonnonsuojelu, Yhteiskunta, kulutus | Tagit: , , , | 1 kommenttia

Vuosi 2010 – puolivälin katsaus

Vuoden 2010 ensimmäinen puolisko on takana. Tässä vaiheessa, juuri ennen lomailua, on hyvä pysähtyä katsomaan, mitä on tullut tehtyä. Tavoitteena on ekologisesti kestävän ja oikeudenmukaisen, hiilineutraalin maailman rakentaminen. Sitä on etuoikeutettu, kun voi tehdä juuri niitä asioita, jotka kokee kaikkein tärkeimmäksi.

Työt Luonto-Liitossa ovat vuonna 2010 päässeet täyteen vauhtiin, keskustelua ydinvoiman lisärakentamisesta on käyty kiihkeästi ja myös degrowth-liike on rantautunut Suomeen. Paljon aikaa on mennyt Luonto-Liiton toimiston sisäisissä asioissa, kehityskeskusteluissa, rekrytoinneissa ja muissa henkilöstoasioissa.

Keväällä pääsin mukaan YLE teemalta lähetettyyn Ilmastodieetit -ohjelmaan. Perushaastattelujen ja kommentoinnin lisäksi olen ollut mm. Me Naiset -lehdessä pohtimassa ekologista ruokavaliota ja kaupunkiviljelyä, Hymy-lehdessä puhumassa ilmastonmuutoksesta sekä Kansan Uutisissa ja Kodin Kuvalehdessä keskustelemassa ekologisesta elämäntavasta.

Paljon aikaa on mennyt hoitaessa Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin puheenjohtajan tehtäviä sekä Allianssin ja Nuorten Akatemian hallitustyössä. Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta ja sen eri jaostot sekä kestävän kehityksen toimikunta ovat myös olleet tärkeitä foorumeita. Keväällä minut valittiin Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin edustajana Suomen luonnonsuojeluliiton liittovaltuustoon. Lisäksi alkukesästä aloin tekemään oikeusministeriölle selvitystä verkossa pääosin tai kokonaan tapahtuvan yhdistystoiminnan mahdollistamiseksi.

Henkilökohtaisessa elämässkin on tapahtunut paljon. Alkuvuodesta hankimme ja remontoimme itsellemme uuden kodin Helsingin Käpylässä. Muutto tapahtui helmi-maaliskuun vaihteessa. Vierumäen kuntotestin myötä liikunta on tuntunut entistä mukavammalta ja erityisesti olen onnistunut kehittämään lihaskuntoani.

Koko vuoden olen kirjoitellut viikottain ”Askelia tyytyväiseen elämään” -kirjoitussarjaa. Keväällä aloitin myös viikkopäiväkirjan pidon. Aktiivisen kirjoittelun myötä blogini kävijämäärät ovat nousseet kohisten. Paras uutinen olikin se, että blogini valittiin maaliskuussa Suomen ympäristöblogien ykköseksi.

Tässä vuoden 2010 ensimmäinen puoli vuotta lukuina:

- 50 haastattelua (televisio, radio, lehdet)
- 55 puhetilaisuutta tai luentoa
- 7 kirjallista lausuntoa
- 34 tiedotetta
- 46 artikkelia, juttua tai kolumnia lehtiin tai verkkosivuille
- 139 blogitekstiä
- 263 kokousta
- 9 seminaaria yleisön joukossa
- 5 tempausta/mielenosoitusta (järjestäjänä)
- 17 kotimaan tai ulkomaan matkaa
- 1054 km juoksua
- 2151 km pyöräilyä
- 42 lihaskuntoharjoitusta ja venyttelyä sekä 7 tuntia muuta kuntoilua (lähinnä uintia)

Yhteensä 1089 tuntia palkkatöitä sekä 717,5 tuntia yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä ja 253 tuntia kuntoilua. Lisäksi käytin aikaa 153,5 tuntia asuntoon liittyvään remonttiin. Keskimäärin siis vähän yli 12 tuntia jotain viikon jokaisena päivänä vuoden 2010 aikana.

Vuoden 2009 vastaavat tekemiset ja luvut voi katsoa täältä. Yksin voi tehdä niin vähän. Suurin kiitos kuuluu kaikesta tästä Sinulle! Kiitos kaikille teille, joiden kanssa olen saanut jakaa vuoden 2010 ilot tähän asti! Jatkoa seuraa..

Pyöräilemässä Sammatista Helsinkiin jossain Lohjan ja Siuntion välillä. Edessä vielä pitkä matka.

Aihe: Aktivismi, Elämä, Luonto-Liitto, Toiminta, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagit: | Kommentoi

Ydinvoima – kestävä perintö tuleville sukupolville

Eduskunta äänesti tänään (1.7.) ydinvoiman lisärakentamisen puolesta. Lupa myönnettiin tässä vaiheessa sekä Fennovoimalle että TVO:lle. Kyseessä oli tämän eduskunnan ehkä surullisin päätös ja iso tappio ympäristöliikkeelle.

Ydinjätevaara!

Eduskunnassa ydinvoiman lisärakentamisen puolesta äänestäneet kansanedustajat toimivat käsittämättömän lyhytnäköisesti ja itsekkäästi. Päätöksellä eduskunta on kiinnittämässä Suomen energiapolitiikkaa seuraavaksi sadaksi vuodeksi umpikujaan ja auringonlaskun teknologiaan sekä jättää haitat tulevien sukupolvien maksettavaksi ilman kunnollisia vakuuksia. Lapsemme tulevat tuskin koskaan antamaan tätä päätöstä anteeksi.

Onneksi lupa ei yksin vielä tarkoita uusia reaktoreita. Yhtiöillä on tuskin edellytyksiä nykytilanteessa käynnistää rakennushankkeita. Sen sijaan panostukset energiatehokkuustoimiin ja uusiutuviin jatkuvat sekä tekevät ydinvoiman lisärakentamisen aikanaan kannattamattomaksi ja mahdottomaksi. Lopputuloksena saattaa olla vain paljon melua tyhjästä.

On ollut surkuhupaisaa seurata ydinvoiman kannattajien ilmasto- ja työllisyysargumentteja sekä puheita siirtymäkauden ratkaisusta.

Ne ydinvoiman kannattajat, jotka kaikkein innokkaimmin puhuvat ydinvoimasta ilmastoratkaisuna, ovat olleet aktiivisemmin vastustamassa kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Nähtäväksi jää, ovatko nämä kansanedustajat jatkossa valmiita sitoutumaan hiilineutraalin ja ekologisen yhteiskunnan rakentamiseen sekä toimimaan sen puolesta, että Suomesta tulee kansainvälisen ilmastopolitiikan edelläkävijä.

Itsekkyyden muistomerkki niille, jotka äänestivät ydinvoiman lisärakentamisen puolesta

Te kansanedustajat, jotka äänestitte ydinvoiman puolesta: Hävetkää ikuisesti! Kampanja jatkuu. Me emme unohda.

Luonto-Liiton tiedote: Tulevat sukupolvet jätettiin ydinvoimapäätöksessä ilman ääntä.

Äänestä ydinvoima historiaan -kampanja osoitteessa: www.ydinvoima.fi

Aihe: Aktivismi, Ydinvoima, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagit: , , , , , , , | 4 kommenttia

Juhannus – kuoleman sijaan sisältöjä ja elämyksiä!

Suomalaisten juhannusvietossa on kuollut ainakin 21 ihmistä. Lähinnä ruumiita tulee hukkumisista, tieliikenneonnettomuuksista ja väkivaltarikoksista, joissa suuressa osassa keskeistä tekijää näyttelee alkoholi.

Itse en nauttinut alkoholia juhannuksena tippaakaan. Ilman viinaakin voi viettää hauskaa ja rikasta juhannusta. Tässä oma juhannusmuistioni.

Juhannusmaisemia Sammatissa

Vietin pidennetyn viikonlopun Sammatissa hyvien ystävien kanssa. Ohjelmaan kuului mm. uintia järvessä ja saunomista, hyviä keskusteluja ystävien kanssa, mölkyn pelaamista sekä yölaulajien linturetki, jossa saimme äänihavainnot mm. seuraavista linnuista: ruokokerttunen, taivaanvuohi, luhtahuitti, luhtakana ja nuolihaukka.

Juhannus ei olisi mitään ilman kuntoilua. Siinä missä muut ehkä syövät makkaraa ja juovat viinaa, itse pidin kunnostani huolta pyöräilemällä Helsingistä Sammattiin ja takaisin yhteensä 188 km, kävin pari kertaa juoksulenkillä (20 km) ja tein kerran lihaskuntoharjoittelua.

Fyysisen kunnon lisäksi kannattaa ruokkia hengenravintoa. Luin seuraavat kirjat, joita voin lämpimästi suositella myös muille:

- Jacquemot, Nicolas (2010) Mitä optimisteilta voi oppia
- Mattila, Antti & Aarnisalo, Pekka (2009) Onnen taidot
- Havard, Alexandre (2010) Hyvejohtajuus
- Thoreau, Henry David (1852) Walden – Elämää metsässä

Voin todella sanoa rentoutuneeni. Kiitos vielä kerran unohtumattomista elämyksistä Annukalle, Anna-Stiinalle, Markukselle, Minnalle, Niklakselle, Päiville, Jannelle, Johannalle ja Villelle!

Aihe: Arki, Elämä | Tagit: , , , , | 1 kommenttia

Viikkopäiväkirja 25 (21.6.-27.6.2010)

Solidaarisuuskalenteri

Maanantaina valmistelin degrowth-esitystä kestävän kehityksen toimikunnan kokoukseen, annoin puhelinhaastattelun liittyen ydinvoimaan, kävin läpi sähköposteja sekä kirjoittelin positiivisesta ajattelusta. Illalla kävin juoksemassa.

Tiistaina kävin kylässä Kerhokeskuksessa, jossa toiminnanjohtaja Minna Riikka Järvinen haastatteli minua järjestöjohtamisesta. Iltapäivällä piipahdin Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin kutsumassa kokouksessa yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen, HSL:n ja Neste Oilin kanssa keskustelemassa palmuöljyn käytöstä kaupungin joukkoliikenteessä ja iltapäivän vietin kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa eduskunnassa keskustelemassa vihreästä taloudesa ja degrowth-taloudesta. Kokouksen jälkeen vastailin Kuluttaja-lehdelle muropakettien ympäristövaikutuksista ja illalla pidimme palaveria Tom Henrikssonin kanssa tulevasta kirjahankkeesta.

Keskiviikkona olin ympäristöministeriössä tapaamassa Itävallan Growth in Transition -hankkeen puuhahenkilö Elisabeth Freytagia. Loppupäivän istuin Luonto-Liiton toimistolla käyden läpi avoimia asioita ja siivoten sähköposteja. Illaksi pyöräilimme Jounin ja Ainon luokse teelle tapaamaan hyviä ystäviä. Pyöräily Helsingin illassa on vapauttavaa vaikka Hakamäentietä (ja Hämeentietä) voi pitää kevyen liikenteen nöyryytyksen monumenttina.

Torstaina vastailin Helsingin Sanomien toimittajan kysymyksiin liittyen kansalaistoimintaan ja kevytaktivismiin. Kävin lounaalla pitkäaikaisen ystäväni Jennin kanssa ja tein muutamia kirjoitushommia.

Perjantaina suuntasin hyvien ystävien kanssa viikonlopuksi Juhannuksen viettoon Sammattiin mukana polkupyörä, kasa hyviä kirjoja ja lenkkarit.

Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa  (yhteensä 40 km) ja pyöräilin 143 km sekä tein kerran lihaskuntoharjoitusta. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 44,5 tuntia.

Tulevan viikon aikana eduskunta päättää ydinvoiman lisärakentamisesta. Kunhan hankkeet on saatu äänestyksessä kaadettu, voi hyvällä syyllä jäädä lomalle.

Aihe: Arki, Elämä, Luonto-Liitto, Toiminta | Tagit: | Kommentoi

Degrowth-talous vai vihreä kasvu (Green New Deal)?

Kestävän kehityksen toimikunnan kokouksen teemana oli 22.6. ”Vihreällä kasvulla kohti kestävää kehitystä”. Kokouksen tiedote on luettavissa täältä: Suomen kestävän kehityksen toimikunta: Vihreä talous mukaan uuteen hallitusohjelmaan.

Näyttää siltä, että yhteiskunnassa on laajasti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyväksytty ajatus siitä, että tulevaisuuden talouskasvun tulee suuntautua ympäristön kannalta kestäville aloille ja kasvun tulee tapahtua vain luonnon kantokyvyn rajoissa. Hyvä näin!

Kasvu kuitenkin syö ekotehokkuuden hyödyt. Taustalla on kokemus siitä, ettei ekotehokkuus ole taannut luonnonvarojen käytön pysymistä ympäristön kantokyvyn rajoissa.  Itse asiassa Jevonsin paradoksin mukaan jonkin resurssin käytön tehostuminen johtaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tämän resurssin käytön lisääntymiseen eikä niinkään vähentymiseen. Tämä paljon tutkittu rebound-ilmiö on todennettu erityisesti energiataloudessa lukuisin esimerkein.

Voiko talouskasvu siis jatkua ikuisesti? Kokouksessa puhuneen valtiovarainministeriön valtiosihteeri Velipekka Nummikosken mukaan ihmisen luovuus mahdollistaa ikuisen talouskasvun eikä degrowth-taloudesta ole syytä puhua tai b-suunnitelmaa kasvuskenaarioiden oheen luoda, koska vaarana on, että kasvuvapaa-talous alkaa toteuttamaan itse itseään eikä seurauksia osata ennakoida. Kasvutyöryhmän puheenjohtaja Antti Tanskanen taas näki koko keskustelun nolla-kasvusta täysin mahdottomana.

Ihmisten hyvinvoinnin perusta on hyvät ihmissuhteet ja terveys. Talouden merkiys on pieni. (Lähde: Jackson 2009)

Suomalaiset ovat Nummikosken ja Tanskasen kanssa talouskasvusta eri mieltä. EVA:n arvokyselyn (2010) mukaan 82 % mielestä työpaikkojen stressi on polttamassa loppuun sekä 40 % olisi valmis tinkimään palkasta, mikäli vapaa-aikaa olisi enemmän. Edelleen aiemmissa EVA:n selvityksissä on tullut esiin, että 76 % mielestä pyrkimällä jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ihminen tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta myös itsensä.

Tuskin kukaan täysijärkinen ihminen suunnittelee omaa elämäänsä samoin kuin valtiovarainministeriö sen varaan, että talous kasvaisi 2-3 prosentin vuosivauhtia ikuisesti. Meillä kaikilla on olemassa erilaisia b-suunnitelmia.

Olin itse puhumassa kokouksessa otsikolla ”Ikuinen talouskasvu vai degrowth-talous”. Alla kokouksessa pitämäni esitys.

Aihe: Kestävä kehitys, Talous, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka, kulutus | Tagit: , , , , , , , , , | 10 kommenttia

Palmuöljy Helsingin joukkoliikenteessä

Tiistaina (24.6.) Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri järjesti ympäristöjärjestöjen, Neste Oilin ja HSL:n kanssa tapaamisen liittyen palmuöljyn käyttöön kaupungin joukkoliikenteessa. Tilaisuuden taustalla oli käynnissä oleva palmuöljydieselin kokeiluhanke ja siitä tehty valtuustoaloite.

Palmyöljyn käyttöön liittyy nähdäkseni ainakin kaksi ongelmaa:

1. Palmuöljyn käyttö lisää haitallisia maankäytön muutoksia. Tämä tarkoittaa sademetsien hakkuiden lisääntymistä, luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä ja ruokaturvan vaarantumista. Vaikka Neste Oil käyttää vain sertifioitua palmuöljyä, siirtää se kysynnän lisääntyessä ongelmat vain toisaalle.

2.  Palmuöljyn käyttö lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Palmuöljyviljelmien laajentumisen ja maankäytön muutosten myötä palmuöljy aiheuttaa elinkaarensa aikana jopa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin perinteiset fossiiliset polttoaineet. Ainoastaan sokeriruokoetanoli, biokaasu ja toisen sukupolven polttoaineet vähentävät päästöjä varmasti. Näihin palmuöljydiesel ei valitettavasti kuulu.

Ongelmista seuraa mielestäni kaksi johtopäätöstä:

1. Neste oilin palmuöljyä (NExBTL) tulee kohdella kaupungin hankinnoissa ja kilpailutuksessa samalla tavalla kuin fossiilisia polttoaineita. Etua tulisi antaa vain jäteperäisille, toisen sukupolven biopolttoaineille.

2. Seuraavaksi kaupungin tulisi kokeilla esimerkiksi biokaasua. Helsingin ja pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen biopolttoainetavoitteet olisi mahdollista saavuttaa biokaasulla. Tästä on hyviä kokemuksia esimerkiksi Ruotsista.

Aihe: Ilmastopolitiikka, Liikennepolitiikka, Luonnonsuojelu, Metsiensuojelu, Yhteiskunta, Ympäristöpolitiikka | Tagit: , , , | Kommentoi