Kirjoitimme 21.3.2016 Ilkka Savolaisen kanssa Helsingin Sanomiin siitä, miten ravinnontuotannon päästöt voidaan puolittaa.
Avain on suopellot. Suopeltoja on vain noin 15 prosenttia peltopinta-alasta, mutta ne lähes kaksinkertaistavat Suomen maatalouteen liittyvät päästöt.
.
Ohessa kirjoituksemme kokonaisuudessaan:
Ravinnontuotannon päästöt voidaan puolittaa
Suopeltoja on vain noin 15 prosenttia peltopinta-alasta, mutta ne lähes kaksinkertaistavat Suomen maatalouteen liittyvät päästöt.
Kirjoitin 12.10.2015 Helsingin Sanomien mielipidesivulla kansanedustaja Juhana Vartiaisen (kok) kanssa turpeen verokohtelusta.
”Turpeen tähänastinen verokohtelu on ilmasto-, energia- ja ympäristöpolitiikan näkökulmasta suorastaan noloa.”
Alla kirjoitus kokonaisuudessaan.
Turpeen verokohtelu oikeudenmukaisemmaksi
Keskiviikkona 24.6.2015 tapahtui ehkä jotain historiallista.
Helsingin Sanomat julkaisi kaupunginvaltuutetuille tehdyn kyselyn tulokset, jonka mukaan merkittävä osa valtuutetuista vastustaa Guggenheimin museohanketta.
Fortum taas ilmoitti, että ei ole valmis osallistumaan Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen, koska se ei ole saanut sopimusta venäläisen TGC-1:n vesivoimatuotannon ostosta.
Miten nämä kaksi hanketta oikein liittyvät toisiinsa? Eivät välttämättä mitenkään. Tai sitten niin, että suurten hankkeiden aika on ohi. Pieni on taas kaunista. Perustelen seuraavassa hiukan tarkemmin.
Guggenheim-arkkitehtuurikilpailun voittajaksi valittiin tänään 23.6.2015 Art in the City eli niin sanottu Majakka.
Helsingin Sanomat kartoitti kaikkien kaupunginvaltuutettujen näkemyksiä hankkeeseen. Kysymys kuului suunnilleen seuraavasti: Pitäisikö Helsinkiin rakentaa Guggenheimin taidemuseo tiedossa olevien suunnitelmien ja rahoituksen mukaisesti?
Itse vastasin, että en osaa sanoa. Seuraavassa perustelut kannalle:
Perustelu on yhtä yksinkertainen kuin vastauskin. Kun hankkeen kustannukset, hyödyt ja muut vaikutukset eivät ole vielä selvillä, on mahdotonta muodostaa myöskään lopullista kantaa.
Pekka Harju-Autti ja Leo Stranius:
Työn yhteiskunnallinen arvo näkyy huonosti työntekijän palkkapussissa
Helsingin Sanomat uutisoi (HS 21.1.) Pekka Harju-Autin kolmisen vuotta sitten kehittämästä ja Leo Straniuksen julkaisemasta laskurista, jonka avulla erilaisia työstä saatavia hyötyjä voi tiivistää yhteen.
Tarvittaisiin mittari, jonka avulla päästäisiin vähän eroon työn arvottamisesta vain rahan kautta: todellisuudessahan ihmiset kuitenkin tekevät esimerkiksi työpaikan vaihto/valintapäätöksiä monilla muilla perusteilla kuin rahalla.
Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo ja MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkarainen ihmettelivät Helsingin Sanomien mielipidesivuilla (26.1.2014), miksi ympäristöjärjestöjä ei kiinnosta metsien sertifiointi. Tällä he viittaavat PEFC-sertifiointiin.
Kuten kyseiset henkilöt ja heidän edustamat organisaatiot hyvin tietävät, ympäristöjärjestöjä kiinnostaa sertifiointi, mutta ei mikä tahansa viherpesu.
Sertifiointijärjestelmä ilman riittävän vaativia kriteerejä, tärkeiden sidosryhmien sananvaltaa prosessissa ja ilman sanktioita sopimusten rikkojille ei ole tehokas tapa viedä metsäluontomme kehitystä parempaan suuntaan. Siksi ympäristöjärjestöt osallistuvat aktiivisesti metsien tilaa edistävään toimintaan muualla kuin PEFC-työryhmässä.
Ympäristöjärjestöt ovat mukana kehittämässä FSC-järjestelmää.
Ohessa Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkavan, WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohwederin ja allekirjoittaneen yhteinen vastine, joka julkaistiin Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 4.2.2014.
PEFC-sertifiointi ei edusta kestävää metsätaloutta
Jatkoimme 23.1.2014 Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtaja Kai Mykkänen kanssa keskustelua Helsingin Sanomien mielipidepalstalla energian kulutushuippujen joustosta.
Kirjoitimme aiheesta jo aiemmin (18.1.2014) Helsingin Sanomiin vieraskynätekstin (Joustava energiankulutus säästää rahaa ja luontoa).
Vaikka olinkin saman lehden kotimaa-osastolla EK:n kanssa nokat vastakkain EU-komission ehdotuksesta vuoden 2030 energia- ja ilmastotavoitteiksi, niin energian kulutushuippujen tasaamiseksi tehdään hyvää yhteistyötä rinta rinnan!
Ohessa Helsingin Sanomissa 23.1.2014 julkaistu mielipidekirjoituksemme. Toivottavasti mahdollisimman moni muutkin osallistuu keskusteluun joko täällä blogissa tai Helsingin Sanomien mielipidesivuilla!
Fossiilisähkökin joustaa kulutuksen mukaan
Oheinen Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Kai Mykkäsen ja allekirjoittaneen kirjoitus julkaistiin viikonloppuna (18.1.2014) Helsingin Sanomien vieraskynä-palstalla.
Kirjoituksesta uutisoivat ainakin myös Iltasanomat ja Iltalehti.
Joustava energiankulutus säästää rahaa ja luontoa
Joustot vähentäisivät päästöjä, vaikka energiaa kulutettaisiin yhtä paljon kuin ennen.
Energiantuotannon päästöt ovat talvella moninkertaiset kesään verrattuna. Eniten päästöjä syntyy kovilla pakkasilla, kun sähkön ja lämmön suuren kulutuksen vuoksi käyttöön otetaan erillisiä huippuvoimalaitoksia. Niissä palaa runsaasti hiiltä, öljyä ja turvetta.
Kulutushuiput osuvat kylmiin talvi-iltoihin. Yöllä sähkön käyttö vähenee selvästi. Paukkupakkasilla illan ja yön ero sähkövoimaloiden tuotantotehossa voi olla 1 000 megawattia – Loviisan ydinvoimalan kaksi reaktoria tuottavat yhteensä suunnilleen tuon verran sähköä. Olisi arvokasta, jos voisimme siirtää osan iltojen sähkönkulutuksesta seuraavaan yöhön tai edelliseen aamuun.
Alla oleva minun ja Petra Malinin yhteinen mielipidekirjoitus julkaistiin tänään (18.12.2013) Helsingin Sanomissa.
Haluamme edistää kokeiluja, koska ne ovat hyvä tapa kehittää toimintaa pienilläkin resursseilla.
Käytäntöjen toimivuutta voidaan testata heti ilman pitkällistä suunnitteluvaihetta. Kun kokeilu onnistuu hyvin, muutkin voivat hyödyntää siitä saatuja kokemuksia.
Helsinkiin lisää energiatehokkaita kokeiluja
Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivuilla julkaistiin tänään (2.6.2013) minusta kahden sivun henkilöhaastattelu.
Juttua varten toimittaja vietti koko päivän kanssani. Kävimme aamulla pyöräilemässä Vanhankaupunginlahden ympäri ja söimme lounasta Veganissimossa. Jutustelun ohessa leikimme lapsen kanssa niin pihalla kuin kotonammekin.
Oli kiva viettää päivä mukavan, perusteellisen ja asiallisen toimittajan kanssa. Hyvien kysymysten kautta tulee samalla pohdittua omaa elämää ja valintoja. Uskon, että tällainen pohdinta tekisi monille aikuisille hyvää.
Viime aikoina olen pyrkinyt kovasti puhumaan yhteiskunnallisen vaikuttamisen puolesta. Vaikka omat elämäntapavalinnat ovat toki tärkeitä ja voivat toimia inspiraationa ja kokeilujen kautta saadun oppimisen lähteenä, olisi kuitenkin tärkeämpi painottaa vaikuttamista yhteiskunnallisiin rakenteisiin: lainsäädäntö, verotus, erilaiset tuet ja maksut pitäisi saada tukemaan ihmisten ekologisia valintoja.