Lokakuun kokeilu: Rubikin kuution ratkaiseminen

Kokeilen tänä vuonna joka kuukausi jotain uutta tapaa. Lokakuussa kokeilin voisinko oppia ratkaisemaan Rubikin kuution.

Aiempaa kokemusta kuution ratkaisemisesta minulla ei ollut. Ellei sitä lasketa, kun kerran lapsena kylässä ollessamme jäin hetkeksi isäni ystävän luokse yksin. Löysin hyllystä rubikin kuution ja keksin, että kuutiossa olevat värejä osoittavat tarrat saa irti. Irroitin tarrat ja asettelin ne uudestaan niin, että kaikki värit olivat oikein. Isäni ja hänen ystävänsä tullessa takaisin esittelin ylpeänä, miten olin ratkaissut kuution.

Epäuskoisena isäni sekoitti kuution uudestaan ja jätti minut yksin huoneeseen. Olisitte nähneet hänen ilmeensä, kun tulin huoneesta ulos ratkaistun kuution kanssa. Hetken aikaa minua luultiin neroksi, kunnes tarrat eivät monen irroittelukerran jälkeen enää pysyneet paikallaan ja paljastin kepposen.

Palataan kuitenkin tähän päivään. Lapsellani on rubikin kuutio ja jossain olin törmännyt videoihin, joissa tyypit ratkaisevat kuution muutamissa sekunneissa.

Maailman ennätysvauhdeissa ei silmä pysy mukana, mutta onneksi verkosta löytyy kasapäin selkeitä opasvideoita kuution ratkaisemiseksi. Itse käytin opetteluun tätä TheMannisen videota.

Olennaista oli hahmottaa muutama asia:

  • Keskimmäiset palat eivät liiku
  • Kuutiota ei tehdä sivu kerrallaan vaan se ratkaistaan niin, että ensin tehdään pohja ja sen jälkeen jokainen kerros.
  • Kunhan on saanut yhden sivun (esim valkoisen) valmiiksi niin, että ylimmän/alimman rivin palikat ovat oikeassa paikassa suhteessa keskellä oleviin paloihin, on ratkaisu puhtaasti tiettyjen siirtojen varassa.

Oma harjoittelu eteni seuraavasti:

  • Harjoittelin kuution tekemistä opetusvideon avulla. Tähän meni muutama kerta eli muutama päivä.
  • Tämän jälkeen kirjoitin ratkaisukaavat paperilapulle ja ratkaisin kuutiota sen avulla ilman videota.
  • Kun homma sujui muistilapun avulla sujuvasti, aloin harjoitella siirtoja ilman muistilappua.
  • Kun muistin siirrot, aloin ottaa aikaa, kuinka nopeasti saisin ratkaistua kuution.

Ensimmäisen kerran onnistuin ratkaisemaan kuution ilman ohjetta 18.10. Tuolloin aikaa kului yhteensä 17 minuuttia ja 3 sekuntia.

Tämän jälkeen kehitys oli nopeaa. Seuraavana päivänä pääsin jo alle 10 minuutin ja syyslomalla 21.10. onnistuin ratkaisemaan kuution alle viiden minuutin.

Uuden ennätyksen tein jälleen 24.10. kun kuvasin oheisen videon. Tuolloin kello pysähtyi aikaan 3 minuuttia ja 28 sekuntia. Tässä oli mukana jo tuuria, koska palikat asettuivat sattumalta niin hyvin, että sain hypättyä muutaman vaiheen yli. Kuukauden lopussa onnistuin parhaimmillaan kellottamaan kuution ratkaisun aikaan 2 minuuttia ja 40 sekuntia.

Käytännössä tuolla kaavalla, hyvällä sorminäppäryydellä ja tuurilla olisi mahdollista päästä todennäköisesti minuutin tuntumaan, mutta sitä en enää jaksanut lähteä tavoittelemaan. Minulle riittää varsin hyvin se, että saan ratkaistua kuution keskimäärin 5-10 minuutissa.

Sitä en tiedä, miten nuo maailmanmestarit hoitavat homman muutamassa sekunnissa.

***

Ohessa vielä käyttämäni kaava vaihe vaiheelta:

1. Valkoinen pohja ja alarivi

  • Kun tekee ensimmäisen värin (valkoisen) valmiiksi pitää varmistaa, että ”alarivin” värit ovat kullakin sivulla samat kuin mikä on kyseisen sivun keskimmäisen palikan väri.
  • Tee niin kuin parhaimmaksi näet

2. Toinen rivi:

  • Y O Y’ O’ Y’ E’ Y E (pala ylärivin keskeltä keskirivin oikealle)
  • Y’ V’ Y V Y E Y’ E’ (pala ylärivin keskeltä keskirivin vasemmalle)

3. Keltainen viiva

  • E O Y O’ Y’ E’

4. Keltainen risti
(väärät palat vasemmalle ja suoraan eteen)

  • O Y O’ Y O Y Y O’

5. Keltaiset kulmat
(oikeassa paikassa oleva kulmapala on oikeassa etukulmassa)

  • Y O Y’ V’ Y O’ Y’ V

6. Keltaiset kulmat oikein päin
(valmis kulma on vasemmalla edessä)

  • O’ A O A’

Kirjaimet tarkoittavat seuraavaa:

  • Y=yläosa
  • O=oikea sivu
  • E=etuosa
  • V=vasen sivu
  • A=alaosa

Heittomerkki kirjaimen jälkeen tarkoittaa vastapäivään, ilman merkkiä, kuutiota käännetään myötäpäivään.


Ohessa kokemukset aikaisempien kuukausien kokeiluista.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa