Pölyttäjästrategiasta vauhtia yritysten biodiversiteettityöhön

Ympäristöministeriö julkaisi marraskuun alussa uuden strategian turvaamaan pölyttäjiä ja pölytyspalveluita.

Työryhmän mukaan ”Globaalisti lähes 90 % kukkakasveista on ainakin osin riippuvaisia eläimistä siitepölyn siirtäjinä. Tämän ohella eläinten pölytyksestä hyötyy tai sitä vaatii yli 75 % maailman viljelykasveista, jotka muodostavat noin 35 % kasvintuotannon kokonaissadosta. Tämän perusteella on arvioitu, että 5-8 % maailman maataloustuotannon arvosta (235-577 mrd USD) on suoraan riippuvaista eläinpölytyksestä.”

Kyse ei siis ole herttaisista tai ärsyttävistä pörriäisistä vaan ekosysteemipalveluiden kokonaisuudesta, josta kaikki ovat riippuvaisia.

Vaikka tietoisuus on lisääntynyt, uhanalaisuusarvioissa uhanalaisten lajien määrä on lisääntynyt kaikissa tärkeimmissä pölyttäjäryhmissä. Syy heikkoon kehitykseen on elinympäristöjen heikkeneminen ja katoaminen. Tämän taustalla on maa- ja metsätalouden maankäyttö ja rakentaminen. Samaan aikaan pölyttäjien väheneminen aiheuttaa merkittäviä riskejä maataloudelle ja ruuantuotannolle.

Mitä pölyttäjien tilanteen parantamiseksi tulisi tehdä?

Tarvitaan lisää niittyjä, lahopuita ja avoimia paahdealueita. Myös suot ja tunturit ovat tärkeitä elinympäristöjä pölyttäjille. Lisäksi pölyttäjiin vaikuttavat kemikaalit ja saasteet, kilpailevat tarhatut pölyttäjät, mesikasvien väheneminen, taudit ja loiset sekä haitalliset vieraslajit. Myös valosaaste haittaa joidenkin pölyttäjien elämää.

Poliittiset päättäjät toimivat. Osana kansainvälistä biodiverstieettisopimusta on hyväksytty pölyttäjien suojelusta. Myös EU on lisännyt toimenpiteitä pölyttäjiä tukevien politiikkatoimien käyttöönottamiseksi. Yhtenä tavoitteena on sitouttaa kansalaiset ja yritykset toimimaan pölyttäjien hyväksi.

Suomen pölyttäjästrategian tavoite on, että vuoteen 2030 mennessä

1) Pölyttäjien määrän ja monimuotoisuuden väheneminen on pysäytetty, pölyttäjäkannat vakiintuvat ja kehittyvät myönteiseen suuntaan, ja
2) luonnon- ja viljelykasvien pölytys on turvattu luonnonvaraisia pölyttäjiä suojelemalla ja käyttämällä tarhattuja pölyttäjiä kestävästi.

Tavoitteen toteutumisen kannalta tärkeää on elinympäristöjen tilan parantaminen ja suojelualueiden lisääminen. EU:n biodiversiteettistrategiassa ja Pellolta pöytään -strategiassa on kolme pölyttäjien kannalta keskeistä tavoitetta:

”Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä kemiallisten torjunta-aineiden aiheuttamat riskit vähenevät 50 prosenttia, sekä tavanomaista haitallisempien torjunta-aineiden käyttö vähenee 50 prosenttia. Näiden ohella vähintään 10 prosentilla maatalousmaasta tulee olla hyvin monimuotoisia maisemapiirteitä ja vähintään 25 prosenttia maatalousmaasta tulee saada luonnonmukaisen tuotannon piiriin.”

Viimeistää nyt myös muissa kuin metsä- tai maatalosalan yrityksissä kannattaa miettiä biodiversiteetti- ja pölyttäjäasioita. Olennaisia tekoja ovat maankäyttöön ja elinympäristöihin, suojelualueisiin liittyvät ratkaisut ja torjunta-aineiden käytön vähentäminen.

Monet yritykset ovat asettaneet strategisia tavoitteita luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi. Näyttää, että myös sijoittajat ovat lisääntyvässä määrin kiinnostuneita biodiversiteetistä. Onhan esimerkiksi Norjan öljyrahasto vaatinut ottamaan luontokadon vakavasti. Monet yritykset ovat asettaneet erilaisia nettopositiivisuustavoitteita hiilineutraaliustavoitteiden tapaan.

Ohessa vielä viisi vinkkiä siihen, mitä yritys voi tehdä pölyttäjien hyväksi:

  • Asettaa luonnon monimuotoisuutta koskevat tavoitteet omalle liiketoiminnalle sekä kiinnittää huomiota omissa biodiversiteettitavoitteissa pölyttäjiin. Tavoitteiden tulisi olla linjassa EU:n biodiversiteettistrategian ja esimerkiksi Suomen pölyttäjästrategin tavoitteiden kanssa.
  • Minimoida omassa toiminnassa ja koko arvoketjussa kemikaalien ja torjunta-aineiden käyttöä niin pitkälle kuin mahdollista.
  • Lisäämällä omilla tai käyttämillään maillaan suojelua ja tarjoamalla erilaisia elinympäristöjä pölyttäjille.
  • Toimia rahoittajana luonnon monimuotoisuuden vahvistamista koskevissa hankkeissa.
  • Tuoda markkinoinnissa ja mainonnassa esille pölyttäjien ja niiden tarjoamien palveluiden merkitystä.

Lisää ideoita pölyttäjien hyväksi tehtävään työhön löytyy Kansallisesta pölyttäjästrategian ja toimenpidesuunnitelman luonnoksesta.

Yksi kommentti artikkeliin ”Pölyttäjästrategiasta vauhtia yritysten biodiversiteettityöhön”

  1. Kunhan näistäkin, kuten monista kauniista hallitusten ja varsinkin yritysten puheista ja suunnitelmista , ei tulisi muuta kuin viherpesua.
    Ranskassa hyönteisten torjuntamyrkyt neonikotinoidit kiellettiin lainsääsännöllä niiden pölyttäjäjähyönteisiä hävittävästä vaikutuksesta johtuen. Varsinkin mehiläisten määrä on meillä huomattavasti vähentynyt.
    Kuitenkin Pohjois-Ranskan juurikastuottajat, maatalousyrittäjät siis, vaativat ko.myrkkyjen sallimista erillissäännöksellä väliaikaisesti alueellaan juuresten tuoton vähenemisestä johtuen. Heille ei ollut väliä sillä, että hyönteiset katoavat, vaan vain tuottamiensa juuresten määrä ! He eivät ottaneet huomioon ollenkaan sitä, että heidän juurestensa tuottavuuteen vaikuttaa pölyttäjähyönteisten olemassaolo ja määrä! Juuresten määrään vaikuttaa samalla maankäyttö, joka on kuluttavaa.

    Luonnon- ja ympäristönsuojelujärjestöt nostivat suuren metakan ja vaativat lainsäädännön noudattamista. Hallitus suostui voimakkaan maatalousyrittäjien lobbyn vaikutuksen alaisena viljelijöiden vaatimukseen. Asia vietiin oikeuteen, ja siitä kiistellään vieläkin. Sillä välin pölyttäjähyönteiset kuolevat näihin myrkkyihin ja maaperä ym. ympäristö saastuu. Hallitus , jonka ekologiaministerinä toimii Vihreistä Macronin kelkkaan loikannut poliitikko, puolustelee edelleenkin neonikotinoidien sallimista, vaikka EU on päättänyt niistä toisin.

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa