Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa 23 kilometrin lenkin Vanhankaupunginlahden ympäri ja julkaisin ekoisiblogin hitaasta vanhemmuudesta. Aamupäivällä vastailin Voi Hyvin -lehden toimittajan kysymyksiin. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni kävin lounaalla, vedin toimistokokouksen ja vapaaehtoisen venyttelyn sekä johtoryhmän kokouksen. Iltapäivän päätteeksi osallistuin vielä kansalaisaloitekampanjan ohjausryhmän kokouksessa. Illan olin vauvan ja sähköpostien kanssa.
Yhteiskunta
Tieliikennelaki pyörätielle pysäköimisestä
Pyöräily on ympäristöystävällinen, terveellinen, tehokas ja luotettava tapa päästä pääkaupunkiseudulla paikasta toiseen.
Helsingissä menoa haittaavat välillä vahingossa pyörätielle pysäköidyt autot. Kuvasin hiljattain yhden esimerkkityömatkani tänne: Liikennepoliittinen selonteko: Minä pysäköin pyörätielle.
Onneksi sosiaalinen media tarjoaa tähänkin helpotusta. Facebookissa on ryhmä ”Minä pysäköin pyörätielle”. Kyse on fillarikansan terapiaryhmästä, jossa ihmiset jakavat kuvia hassusti pyörätielle pysäköidyistä autoista.
Tämän myötä hankalasti pyörätielle pysäköidyt autot ovat alkaneet näyttäytyä mahdollisuutena, joista voi ottaa kuvan ja jakaa se muille. Homma vie mukanaan. Nyt yksi ryhmäläinen teki flyerin tieliikennelain pysäyttämistä ja pysäköimistä koskevista kielloista. Tämän voi kätevästi jättää vahingossa väärin pysäköidyn auton tuulilasiin.
Ekoisi: Hidas vanhemmuus
Seison perjantaina 20.4. klo 14.08 Helsingin yliopiston päärakennuksen luentosali XII:n nurkassa ja keskustelen YLE Radio Suomen Ajantasa -ohjelman suorassa lähetyksessä hitaasta vanhemmuudesta.
Vain muutama minuutti aiemmin puolisoni väitös on loppunut ja olen ohjeistanut ihmiset väitöskahveille alakerrassa olevaan Flyygelisaliin.
Aamulla on tehty väitökseen liittyviä valmisteluita, tiedotettu karppauksen ympäristöhaitoista ja tehty muita hommia. Väitöksen aikana sukkuloin luentosalin ja yliopistokäytävien välimaastossa lohduttamassa ystävillä hoidossa olevaa ja tilanteesta hermostunutta vauvaamme.
Olo ei ole hidas. Pikemminkin tuntuu siltä, että menossa on jälleen yksi upshifting-vaihe. Miten suorituksia korostava yhteiskunta vaikuttaa vanhemmuuteen? Onko lapsiperhearjessa mahdollista tai järkevää vaihtaa hitaammalle vaihteelle?
Viikkopäiväkirja 16 (16.-22.4.2012)
Maanantai: Olin aamulla YLE puheessa keskustelemassa Nuukuusviikosta ja ekologisesta kuluttamisesta. Tämän jälkeen kävin juoksemassa Vanhankaupunginlahdella, tulvivan Vantaanjoen varrella ja Oulunkylässä. Lisäksi julkaisin ekoisi-kirjoituksen sukupuolisensitiivisyydestä. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni vaihdoin kuulumisia ihmisten kanssa. Iltapäivällä vedin toimistokokousta, vapaaehtoisen venyttelyn sekä istuin johtoryhmän palaverissa ja kansalaisaloitekampanjan ohjausryhmässä. Päivän päätteeksi kävin läpi sähköposteja. Illalla hoidin vauvaa ja osallistuin vielä puheenjohtajiston puhelinkokoukseen.
Annukka Berg: The Multiple Faces of a Sustainability Strategy
YTM Annukka Berg väittelee 20.4.2012 kello 12.15 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”The Multiple Faces of a Sustainability Strategy – Analysing Finland’s Programme to Promote Sustainable Consumption and Production”.
Vastaväittäjänä on Tutkimusprofessori Eva Heiskanen, Kuluttajatutkimuskeskus, ja kustoksena on professori Janne Hukkinen.
Itselläni on ollut mahdollisuus seurata väitöskirjatyön etenemistä hyvin läheltä kaikki nämä vuodet.
Muistan kuinka vuonna 2005 kävelimme San Franciscon kaduilla ja vierailimme kirjakaupoissa. Annukka etsi tuolloin tuoretta kulutuskirjallisuutta tulevaa väitöskirjaansa varten.
Haluan kiittää Annukkaa väitöskirjan valmistumisen myötä ainakin kolmesta eri asiasta:
Liikennepoliittinen selonteko: Minä pysäköin pyörätielle
Hallitus hyväksyi viime viikolla liikennepoliittisen selonteon.
Ohessa oma selontekoni aamun (18.4.) pyörämatkasta Helsingin Käpylästä keskustaan Luonto-Liiton toimistolle.
Matkalla oli monta haastetta.Vaikuttaa siltä, että monet pyörätiet ovat hyviä paikkoja autojen pysäköinnille.
Ohessa muutama kuva aamun pyöräilystä.
Ekoisi: Sukupuolisensitiivisyys
Minua haastateltiin hiljattain yhteen lehteen sukupuolisensitiivisyydestä. Juttu on tulossa ulos joskus toukokuussa. Ohessa on kuitenkin hiukan pohdintaa aiheesta jo sitä ennen.
Sukupuolisensitiivisyydessä kyse on herkkyydestä kulttuurin tuottamaa sukupuolta kohtaan. Aiheesta on kirjoittanut hyvin hukkajukka: Sukupuolisensitiivinen kasvatus. Myös Maija Aalto kirjoitti aiheesta osuvasti Helsingin Sanomissa hiljattain: Valitse sukupuoleksi jokin muu, mikä?
Kyse ei siis ole biologisen sukupuolen kieltämisestä tai sen salaamisesta. Tavoitteena on tasa-arvoinen ja moninaisuutta hyväksyvä yhteiskunta sekä lapsen huomioiminen ilman kulttuurisesti tuotetun sukupuolen asettamia rajoja.
Suomen teollisuuden suurimmat hiilidioksidipäästäjät
Tekniikka ja Talous julkaisi listan teollisuuden suurimmista hiilidioksidipäästäjistä Suomessa vuonna 2011.
Ehkä valmisteilla oleva kansallinen ilmasto- ja energiastrategia voisi lähteä siitä, että nimenomaan alla olevat 15 laitosta muutettaisiin päästöttömiksi/vähäpäästöisiksi tai suljettaisiin. Ainakin istuva hallitus lähtee siitä, että tavoitteena hallitusohjelmassa on hiilineutraali Suomi.
Tietysti herää kysymys, onko tämä realistista.
Mielipide: Miksi hyvinvoinnin mittaaminen herättää vastustusta?
Oheinen mielipidekirjoituksemme julkaistiin hieman lyhennettynä Vihreässä Langassa (9.3.2012). Tässä teksti kuitenkin alkuperäisessä muodossaan.
Mielipide: Miksi hyvinvoinnin mittaaminen herättää vastustusta?
Taloudellisen eriarvoisuuden kasvaminen ja suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus huolestuttavat suomalaisia poliitikkoja, valtion virkamiehiä ja tutkijoita. Viimeksi näihin huolestuttaviin kehityssuuntiin kiinnitti huomiota Tasavallan presidentti uudenvuodenpuheessaan sekä Tarja Halonen ja Jacob Zuma omassa raportissaan.
Kuitenkin käytännön politiikassa ilmaistu huoli on toistaiseksi jäänyt täysin nykyisenlaisen talouskasvun jatkamispyrkimysten varjoon.
Ekoisi: Pyöräretkellä vauvan kanssa – Kriittinen pyöräretki!
Vauva pääsi eilen (10.4.) elämänsä ensimmäiselle pyöräretkelle – eikä mille tahansa pyöräajelulle, vaan suoraan kriittiselle pyöräretkelle.
Mielenosoituksessa pyöräillään niillä Helsingin tieosuuksilla, joissa liikennejärjestelyt pyöräilijöiden kannalta ovat kaikkein huonoimmat.
Samalla näytetään, että pyöräilijät muodostavat kriittisen massan, joka tulee huomioida liikennesuunnittelussa ja kaupungin rakenteessa. Ei käy laatuun, että vuodesta toiseen tuetaan eri tavoin yksityisautoilua, joka saastuttaa ilman ja tekee muiden kaupunkilaisten elämän hankalaksi.
Erityiskiitos osallistumisestamme kuuluu yläkerran naapurille eli Jukalle!
