Suomen luonnonsuojeluliitto kokoontui Päijänteen ja Vesijärven kannaksella Vääksyssä 21.-22.11.2015.
Kokouksen iltaohjelman yhteydessä pääsin samaan kuvaan Metsän tarina ja Järven tarina dokumenttielokuvien luontokuvaajan ja keihäänheiton Euroopan mestari ja olympiahopeamitalistin Hannu Siitosen kanssa!
Kokouksessa vahvistettiin toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2016 sekä valittiin liittohallituksen jäsenet vuosille 2016-2017 ja varajäsenet vuodelle 2016.
Viimeisen kahden kuukauden aikana vapaa-aika on joutunut koville.
Suomen luonnonsuojeluliiton vs. toiminnanjohtajana minulla on kokonaistyöaika. Tämä tarkoittaa sitä, että minulla ei ole työaikaa.
Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että aamuisin ennen kuin lapset heräävät, teen töitä. Ja lasten mentyä nukkumaan, teen usein töitä. Tämä on kieltämättä ihan mukavaa, koska työ sattuu olemaan sitä, mitä muutenkin haluaisin kaikkein mieluiten elämässäni tehdä.
Toisaalta työn ja vapaa-ajan pitäisi olla myös tasapainossa. Pidemmällä tähtäimellä jaksaa paremmin ja toimii tehokkaammin, kun tekee asioita sopivan vaihtelevasti. Aikaa kannattaa varata elämässä muuhunkin kuin töiden tekemiseen.
Seuraavassa muistilista itselleni koskien työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista.
Kirjoitin 12.10.2015 Helsingin Sanomien mielipidesivulla kansanedustaja Juhana Vartiaisen (kok) kanssa turpeen verokohtelusta.
”Turpeen tähänastinen verokohtelu on ilmasto-, energia- ja ympäristöpolitiikan näkökulmasta suorastaan noloa.”
Alla kirjoitus kokonaisuudessaan.
Turpeen verokohtelu oikeudenmukaisemmaksi
Harvoin sitä kokoontuu enää television lähetyksen ääreen tiettynä kellon aikana. Tänään 16.9.2015 oli kuitenkin sellainen ilta kun kuuntelin pääministeri Juha Sipilän nauhoitetun puheen Yle Areenasta.
Ilahduttavaa, että Sipilä puhui kauniisti käsillä olevasta pakolaiskriisistä vaikka hallitus leikkaakin samaan aikaan kehitysyhteistyöstä.
Toisaalta harmillista, että todellinen kestävyysvaje eli luonnonvarojen ylikulutus loisti puheesta poissaololla. Talouskasvua ja kilpailukykyä kun ei todellakaan kannata hankkia hinnalla millä hyvänsä.
Rahaa ei voi hengittää eikä kuolleella planeetalla ole yhtään työpaikkaa.
Ohessa on kolme ajatusta Juha Sipilän puheesta.
Ympäristöministeriö järjesti yhdessä Green Streamin kanssa maanantaina 17.8.2015 kansalais- ja palkansaajajärjestöille kuulemis- ja keskustelutilaisuuden koskien Pariisin tulevaa ilmastokokousta.
Odotukset Pariisin ilmastoneuvotteluiden suhteen ovat vähintäänkin ristiriitaiset.
Tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä, että Pariisissa päästään jonkinlaiseen sopimukseen vuoden 2020 jälkeisistä päästövähennystavoitteista.
Vähintään yhtä todennäköistä on kuitenkin myös se, että sopimus ei tule olemaan tarpeeksi kunnianhimoinen, jotta ilmaston lämpeneminen pysyisi vuosisadan loppua kohti alle kriittisenä pidetyn kahden asteen.
Valtioneuvosto esittää Talvivaaralle 112 miljoonan euron lisärahoitusta. Kaivoksen sulkeminen maksaisi arviolta 300 miljoonaa euroa.
Miksi maan hallitus olettaa, että Talvivaaran toiminta muuttuu kannattavaksi, kun kaivosalan toimijat ovat puhuneet lompakoillaan ja tehneet selväksi, että eivät usko kaivoksen tulevaisuuteen?
Kuka on suositellut hallitukselle Talvivaaran rahoituksen jatkamista ja millä tieteellisellä, teknisellä tai kaupallisella perusteella?
Tässä tilanteessa läpinäkyvyys olisi ensiarvoisen tärkeää.
Rahojen laittaminen Talvivaaraan on erityisen irvokasta, sillä samaan aikaan ollaan leikkaamassa esimerkiksi luonnonsuojelun ja kehitysyhteistyön määrärahoja.
Helsingin kaupungin konsernijaosto käsittelee Viikin Gardenian sulkemista maanantaina 8.6.2015 kokouksessaan.
Gardenian kohtaloksi on muodostumassa korkeat tilakustannukset ja se, että kaupungin opetusvirasto on lopettanut luontokoulupalveluiden ostot Gardenialta. Tämä uhkaa ajaa paikkaa pyörittävän yhtiön nyt konkurssiin.
Onneksi Gardenian puolesta on syntynyt vahva kansanliike. Esimerkiksi Viikki-Seura jätti kansalaisadressin valtuustoryhmien edustajille kaupungintalolla jo 26.11.2014. Adressissa oli 5155 nimeä puoltamassa Gardenian toiminnan jatkamista.
Ohessa vielä kolme syytä, joita Operaatio Gardenia on listannut siitä, miksi Gardenia kannattaa pelastaa.
Tiedätkö tunteen kun voit kuunnella metsän hiljaisuutta, haistella luonnon tuoksuja ja iskeä sormet multaan? Rauha tulvahtaa päällesi ja mielesi rauhoittuu.
Metsässä liikkuminen lisää tunnetusti ja tutkitusti niin fyysistä kuntoa kuin psyykkistä hyvinvointia.
Metsässä oleminen vähentää stressiä. Tämän johdosta ihminen rauhoittuu ja rentoutuu, verenpaine alenee ja pulssi tasoittuu.
Luontokontaktit parantavat myös immuunijärjestelmää ja vähentävät allergista herkistymistä erityisesti lapsilla.
Lapsilla joiden kodin ympärillä on enemmän luontoa on pienempi todennäköisyys allergiseen herkistymiseen kuin lapsilla joiden kodin ympärillä luontoa on vähemmän.
Juha Sipilä julkaisi 27.5.2015 neuvottelutuloksen hallitusneuvotteluista.
Aamulla olin mukana luovuttamassa Smolnan edessä 65 000 ihmisen vetoomusta ympäristöministeriön puolesta. Työ tuotti tulossa. Itsenäinen ympäristöministeriö säilyi.
Iltapäivällä seurasin Suomen luonnonsuojeluliiton Kuutti-tukikohdassa yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa suoraa lähetystä hallitusneuvottelutuloksesta (ks. kuva).
Suomen luonnonsuojeluliiton ensimmäinen reaktio löytyy täältä: Luonnonsuojeluliitto: Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen energiaremontin.
Alkuillasta teimme vielä Luonnonsuojeluliiton asiantuntijoiden kanssa hiukan tarkempaa arviota hallitusohjelmasta. Tästä julkaisimme seuraavan kirjoituksen: Poimintoja hallitusohjelmasta: Mitä tapahtuu ympäristölle?
Alla blogikirjoituksemme kokonaisuudessaan
Juha Sipilä kertoi tiedotustilaisuudessa (25.5.), että ministeriöiden rakenteeseen ei puututa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa säilyy itsenäinen ympäristöministeriö. Tämä on hieno juttu! Kiitos kaikille hallitusneuvottelijoille!
Kiitos myös kaikille Pelastetaan ympäristöministeriö -verkkoadressin allekirjoittaneille. Teitä on yli 60 000 ihmistä. Uskomatonta!
Seuraavaksi pitää varmistaa, että Suomessa toimii myös itsenäinen ympäristöMINISTERI.
Miksi tarvitaan oma ympäristöministeri? Ohessa on neljä pointtia.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍
Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?
Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!
Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.
Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.
Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.
Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.
Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.
Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Toivottavasti yhä useampi muistaisi, että tämä pieni, hauras ja sininen piste keskellä pimeää tyhjyyttä on ainoa kotimme. Erimielisyydet näyttävät tästä perspektiivistä tuskaisen turhilta. Olisipa meillä taitoa nähdä toisemme tällä samalla lempeydellä ja ymmärryksellä myös täällä alhaalla. Meillä on vain toisemme ja tämä yksi, korvaamaton planeetta, jolla matkustamme läpi äärettömyyden. 💚🌍
Kuva: Nasa
Missä kaikki mainokset ovat?
Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.
Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?
Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.
Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.
Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?
Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.
Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.
Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?
Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Anna Abreun keikalla oli tänään mahdollista bailata kaksi tuntia ilman liharuokavaliota esiintyvän taiteilijan toiveesta. Niin upeaa Anna @iamabreu ! Vastaavaa Suomessa ei ole varmaan ennen nähty.
Valitettavasti Veikkaus Areenan ravintolapalvelut onnistuivat kuitenkin tuottamaan pettymyksen. Kyllähän tarjolla oli vegaanihampurilaista, ranskalaisia sekä erilaisia herkkuja ja juomia, mutta suuri osa ruokatarjoiluista ei ollut täysin kasvispohjaisia vaan niissä oli mukana jotain eläinperäistä. Montako vegaanista pizzaa näet tuossa viimeisessä kuvassa? Ei onneksi kuitenkaan lihaa.
Pisteet asenteesta upealle artistille ja miinukset areenan ruokatarjonnasta vastaaville.
Tiettävästi kukaan ei lihan puutteen takia kuollut tai joutunut sairaalaan.
11-vuotias lapsi teki mulle oman kyltin naistenpäivän marssille!
”I can make my own sandwitch.”
”Tämän marssin myötä lähetetään kirkas viesti poliittisille päättäjille”
Hyvää naistenpäivää kaikille!
Uusi ruokatrendi on täällä.
SIPULIVESI!
Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.
Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.
Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.
Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.
Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!
Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin.
Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa.
Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä.
Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen.
Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä.
Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista.
Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa.
Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo.
Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!
Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun.
#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
