Puolivuotiskatsaus 2014: Ilmastolaki, yhteiset liikuntatunnit ja äänestys vihreiden eduskuntavaaliehdokkaista

Leo-Stranius-kasvokuvaKuluneen vuoden aikana eduskunta hyväksyi entistä paremman ympäristönsuojelulain ja maan hallitus teki esityksen ilmastolaista.

Varsinkin ilmastolain läpivieminen on kova juttu, jonka eteen olen itsekin tehnyt aktiivisesti töitä vuodesta 2008 lähtien.

Ilmastolaki lisää ilmastopolitiikan avoimuutta ja kokonaisvaltaisuutta sekä yleistä hyväksyttävyyttä samalla kun se viestittää kansainvälisesti, että Suomi on sitoutunut ilmastonmuutoksen torjuntaan. Vähintään 80 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 2050 mennessä ei ole kuitenkaan riittävä vaikka se onkin hyvä alku.

Omassa arjessani vuoden 2014 kohokohtia ovat olleet tähän mennessä paluu työelämään ja Luonto-Liittoon vuoden hoitovapaan jälkeen, kunnallispoliittinen vaikuttamistyö Helsingissä ja perheenlisäys.

Lue lisää

Seitsemän merkkiä: Milloin elämälle kannattaa tehdä jotain?

KääpäpuuHuomaatko olevasi väsynyt ja siirrät hommia tulevaisuuteen?

Syytät muita ja pelkäät omia virheita. Suunnittelet kyllä asioita, mutta et tartu toimeen. Kadehdit muita sekä luet, syöt ja katsot roskaa.

Nämä voivat olla merkkejä siitä, että pelkäät epäonnistuvasi, jos yrität elää sellaista elämää kuin oikeasti haluaisit. Surkuttelun sijaan kannattaa ryhtyä tuumasta toimeen.

Varmin tapa epäonnistua on jättää yrittämättä. Se, joka ei ole koskaan yrittänyt, ei ole voinut myöskään saavuttaa yhtään mitään. Siksi kannattaa mennä rohkeasti epämukavuusalueelle.

Ohessa on seitsemän merkkiä siitä, että elämälle kannattaa ehkä tehdä jotain.

Lue lisää

Pelon voittaminen: Vierailu epämukavuusalueella

Vierailu epämukavuusalueellaUsein jätämme tekemättä asioita, joita haluaisimme, koska pelkäämme epäonnistuvamme.

Emme uskalla ottaa ensimmäistä askelta vaikka tiedämme hyvin, että se on tärkein tapa kasvaa ihmisenä.

Juuttuminen sinne, missä on mukavaa ja helppoa on mukavuuden sijaan usein pelkoa.

Vierailu epämukavuusalueelle, oman mukavuusalueen ulkopuolella, tarkoittaa sitä että menee rohkeasti sinne, missä joutuu kohtaamaan mm. rasitusta, pelkoa, häpeää ja ujostusta.

Kun epämukavuusalueella vierailee vaihtelevasti oman palautumiskyvyn rajoissa, mukavuusalue ja suorituskyky kasvavat.

Kyse on vähän samasta asiasta kuin fyysisen kunnon kehittymisessä. Jos ei ole koskaan harrastanut juoksua, voi lyhyen matkan juokseminen bussiin tuntua ylivoimaiselta suoritukselta. Mikäli käy lenkillä säännöllisesti, ei 10 km juoksu tunnu juurikaan rasittavalta. Kyse on superkompensaatiosta.

Miten henkistä harjoittelua eli vierailuja omalle epämukavuusalueelle voi sitten lisätä? Ohessa kuusi vinkkiä + bonuksena lukuvinkki:

Lue lisää

Mitä kannattaa tehdä ennen nukkumaanmenoa: 10 vinkkiä jokaiselle illalle

Nukkuvat lapsetMitä kannattaa tehdä illalla ennen nukkumaanmenoa?

Aika monet katsovat televisiota. Itsekin saatan illalla katsoa puhelimestani elokuvaa, lukea uutisia tai surffailla Facebookissa ja Twitterissä.

Mitä oikeasti kannattaisi tehdä? Ohessa on kymmenen vinkkiä iltarutiiniksi.

1. Lopeta päivä ajoissa. Elämässä on muutakin kuin työtä. Hyvä sääntö voi olla, ettei työskentele enää kello 18 jälkeen. Poikkeuksia toki tulee, mutta lähtökohdaksi kannattaa ottaa se, että elämässä on muutakin kuin palkkatyötä ja lepoa.

Lue lisää

Miten edistää onnellisuutta: kahdeksan asiaa, joita ei kannata tehdä

Annukka ja vauvan ensihymyOnnellisuus muodostuu usein läheisistä ihmissuhteista, terveydestä, mielekkäästä tekemisestä, asuinpaikasta ja henkisyydestä.

Onnellisuuden tavoittelu ja positiivinen ajattelu kannattaa.

Se edistää terveellisiä elämäntapoja ja nopeuttaa mahdollista toipumisprosessia.

Optimistiset ihmiset kärsivät vähemmän sairauksista, elävät 7-10 vuotta pidempään sekä ovat ratkaisukeskeisiä, joustavia ja sitkeitä.

Usein onnellisuus on asennekysymys. Ohessa on kahdeksan asiaa, joita onnelliset ihmiset eivät tee.

Lue lisää

Ekoisi: Ekotehostumisen harha

Annukka ja vauvan ensihymyTänä keväänä olen päässyt ihastelemaan uuden elämän ihmettä kun perheeseemme syntyi vauva.

Vitsailin ystävilleni, että kotimme ekotehokkuus parani vauvan myötä, kun neljän hengen kotitaloudellamme onkin käytössä enää 15 neliötä henkeä kohden aiemman 20 neliön sijaan.

Keskimäärin suomalaisilla on käytössään noin 40 neliötä henkeä kohden.

Käytäntö on kuitenkin teoriaa ihmeellisempi.

Asuntomme ei ole pienentynyt. Todellisuudessa kotitaloutemme luonnonvarojen kulutus on kasvanut. Muutaman viikon ikäisen vauvan kanssa pesukone pyörii tiuhaan tahtiin ja sähkönkulutus on lisääntynyt.

Lue lisää

Kirkko & Kaupunki -kolumni: Rennompi ekoisi

Leo Stranius Kuva KirkkojakaupunkiOheinen kolumnini julkaistiin Kirkko & Kaupunki -lehdessä 7.5.2014.

Rennompi ekoisi

Tänä keväänä olen päässyt ihastelemaan uuden elämän ihmettä, kun perheeseemme syntyi toinen lapsi.

Kun saimme ensimmäisen lapsen, kirjoitin Ekoisi-blogia, jossa käsittelin vauva-arkea ympäristönäkökulmasta. Halusin kirjoittaa, koska mistään ei löytynyt kootusti tietoa siitä, miten ympäristöasiat tulisi ottaa huomioon vauva-arjessa.

Neuvolassa kerrottiin kyllä miten vauvaa tulee hoitaa, mutta ei sitä, miten hänen kanssa voi elää mahdollisimman vähän luontoa kuormittaen. Olimme omien tietojemme, koulutuksemme, tuntemustemme ja ympäristöasioista kiinnostuneiden ystäviemme varassa. Kirjoittamalla halusin tasoittaa tietä tuleville ekovanhemmille.

Lue lisää

Ekoisi: Kuusi havaintoa isyysvapaasta

Vauvan kanssaOlen ollut viimeiset kaksi viikkoa kotona lapsen ja uuden vauvan kanssa.

Uusi tulokas syntyi 8.4.2014 klo 4.24 noin 14 tunnin puserruksen jälkeen. Kaikki osapuolet voivat erinomaisen hyvin.

Tämä isyysvapaa on ollut kuitenkin hieman erilainen kuin ensimmäisen lapsen kanssa.

1. Ensinnäkin olen ollut paljon vähemmän vauvan kanssa. Lähinnä tehtäväni on ollut olla esikoisen kanssa ja taata äidille ja vauvalle rauha.

Lue lisää

Jenni Ruotsi: Vähän ällöttävä ja liian punainen

Jenni RuotsiVieraskynäblogissa Jenni Ruotsi

”Et sylje sitä ulos. Ruokaa ei syljetä, ja kun laitoit sen suuhun niin myös nielet sen.”

*PTHUI*

”Viktor!”

”Tämä on Mamma vähän äckligt.”

Ennen lapsia jätehuoltomme toimi samalla tavalla kuin oletan keskivertopariskunnalla toimivan.

Oli bioroskis, paperiroskis, patterit ja akut omiin laatikoihinsa ja jos jokin jäi pieneksi, se meni joko lyhyemmälle kaverille tai UFFin laatikkoon.

Ruokajätettä ei juurikaan tullut ellei jokin hedelmä tai vihannes yllättäen homehtunut. Emme me maailmaa pelastaneet mutta kannoimme mielestämme kortemme kekoon.

Lue lisää

Kirkko & kaupunki -kolumni: Elätkö tässä ja nyt?

Leo Stranius Kuva KirkkojakaupunkiOheinen kirjoitukseni julkaistiin tällä viikolla (2.4.2014) ilmestyneessä Kirkko & kaupunki -lehdessä.

Elätkö tässä ja nyt?

Keskellä ruuhkavuosia on harvoin aikaa miettiä omaa elämää syvällisemmin.

Yhtenä vapaapäivänä mietimme puolisoni kanssa, olisimmeko tyytyväisiä elämäämme, jos saisimme tietää kuolevamme seuraavan puolen vuoden aikana. Teemmekö niitä asioita, jotka koemme kaikkein tärkeimmäksi ja mielekkäimmiksi?

Mitä jos saisit tietää kuolevasi tänään?

Teetkö juuri nyt sitä, mikä on kaikkein tärkeintä? Sanotko läheisillesi niitä asioita, joita todella haluat ja joista haluat heidän muistavan sinut?

Lue lisää

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa