Suomen teollisuuden suurimmat hiilidioksidipäästäjät

Tekniikka ja Talous julkaisi listan teollisuuden suurimmista hiilidioksidipäästäjistä Suomessa vuonna 2011.

Ehkä valmisteilla oleva kansallinen ilmasto- ja energiastrategia voisi lähteä siitä, että nimenomaan alla olevat 15 laitosta muutettaisiin päästöttömiksi/vähäpäästöisiksi tai suljettaisiin. Ainakin istuva hallitus lähtee siitä, että tavoitteena hallitusohjelmassa on hiilineutraali Suomi.

Tietysti herää kysymys, onko tämä realistista. Laitoksissa on paljon kiinni pääomaa ja työpaikkoja. Monia pelottaa, että tilanteeseen puuttuminen siirtäisi laitokset tai tuotannon muualle, vaikka Kiinaan. No samalla logiikalla meidän pitäisi tietysti hyväksyä alemmat palkat, lapsityövoiman käyttö ja monet muut kauheudet – heikentäväthän ne suoraan meidän kilpailukykyä suhteessa moneen muuhun maahan.

Yksi vaihtoehto on tietysti luottaa viiteen miljoonaan pieneen tekoon, jossa kierrätetään jätteitä, sammutellaan turhia valoja tunniksi ja käytetään kattilan kantta. On tietysti järkevää vähentää päästöjä piipunpäästä eli sieltä kulutuspuolelta. Ihmisten tulisi käyttää vähemmät energiaa ja terästä, näin sitä tuotettaisiin vähemmän ja päästöt vähenisivät itsestään.

Toinen vaihtoehto on aloittaa sieltä, missä päästöjä syntyy eniten. Eivätkä nämä tietenkään sulje toisiaan pois, koska kaikkia toimenpiteitä tarvitaan, mikäli päästöt halutaan saada lähelle nollaa. Uutisen mukaan EU:n päästökauppaan kuuluvien suomalaislaitosten päästöt olivat vuonna 2011 yhteensä 35,1 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Suomen kaikki hiilidioksidipäästöt vuonna 2010 (viimeisin tilasto) olivat 74,6 miljoonaa tonnia.

Maailmanlaajuisesti kestävä taso, mikäli lämpeneminen halutaan pitää kahden asteen tuntumassa, on noin 1-2 tonnia henkeä kohden. Suomen osalta kaikki päästöt pitäisi olla siis jossain 5-10 miljoonan tonnin hujakoilla. Nyt pari kaikkein saastuttavinta laitosta tuottaa jo tuon verran päästöjä ilmakehään. Mikä pahinta, toiminnanharjoittajat eivät edes korvaa aiheuttamaansa haittaa tuleville sukupolville ja ympäristölle, koska laitoksille on jaettu ilmaisia päästöoikeuksia yli tarpeen.

Tässä valossa on mielestäni perusteltua kysyä, onko realistista ajatella, että näin paljon hiilidioksidia päästävillä laitoksilla olisi nykymuodossa jotain tulevaisuutta?  Haluammeko jämähtää paikoillemme vai tavoittelemmeko tulevaisuuden menestystä? Asioiden pitäminen sellaisina kuin ne ovat, ei ole edistystä. Edistystä on se, että pyrimme johonkin parempaan.

kuinka suuren osuuden suomalaisten päästöistä voi hyväksyä muutamalle yksittäiselle teollisuuslaitokselle?

Näyttää juuri siltä, kuten Risto Isomäki kirjoitti blogissani vuosi sitten: “Ilmasto- ja energiakysymykset eivät vielä häiritse arkeamme merkittävästi. Mutta jos tällaisiin ongelmiin ei reagoida ajoissa, me ajaudumme pian tilanteeseen, jossa ne hallitsevat koko elämäämme ja jättävät vain hyvin vähän tilaa millekään muulle. Käsistä karkaava ilmaston lämpeneminen voi sotkea maailmantalouden tuhannella eri tavalla”

Hiilidioksidipäästöt laitoksittain 2011 (tonnia hiilidioksidia):

1. Raahen terästehdas (Ruukki Metals) 4042595
2. Porvoon jalostamo (Neste Oil) 2953533
3. Naantalin voimalaitos (Fortum) 1391707
4. Meri-Porin voimalaitos (Fortum) 1355013
5. Vuosaaren B-voimalaitos (Helsingin Energia) 1281533
6. Inkoon voimalaitos (Fortum) 994434
7. Hanasaari B -voimalaitos (Helsingin Energia) 983340
8. Vaskiluoto 2 -voimalaitos (Vaskiluodon Voima) 974306
9. Suomenojan voimalaitos (Fortum) 949514
10. Pietarsaaren voimalaitos (Alholms Kraft) 828526
11. Toppilan voimalaitos (Oulun Energia) 796953
12. Koverharin terästehdas (Fnsteel) 757998
13. Martinlaakson voimalaitos (Vantaan Energia) 721117
14. Kymijärven voimalaitos (Lahti Energia) 704549
15. Keljonlahden voimalaitos (Jyväskylän Voima) 669617

Lähde: Tekniikka & Talous / Energiamarkkinavirasto

Yllä olevat 15 laitosta tuottavat noin 20 miljoonaa tonnia hiilidioksidia eli noin 26 prosenttia koko Suomen hiilidioksidipäästöistä. Miten nämä päästöt saataisiin lähelle nollaa?

14 kommenttia artikkeliin ”Suomen teollisuuden suurimmat hiilidioksidipäästäjät”

  1. 5, 7,9, ja 13 voitaisiin sulkea rakentamalla pääkaupunkiseudun lähelle ydinvoimala sähkön ja lämmön yhteistuotantoon. En ole nähnyt mitään muuta visiota, joka tuon mahdollistaa. Etelä-Suomen metsien tuikkaaminen tuleen ei ole nollapäästöistä eikä ekologisesti perusteltua. Tuulivoimaloiden tekninen toimivuus nojaa fossiilisiin voimalaitoksiiin (, eikä niitä voi rakentaa riittävän nopeasti). Ne eivät myöskään tuota lämpöä. Kaupungin rakennuskannan remontointi on taas sadan vuoden urakka eikä silti poista lämmityksen tarvetta. HELENin hiilivapausskenaario taas oli vitsi. Yhdentekevää nysväilyä seuraavat parikymmentä vuotta ja sitten fantastinen deus ex machina tyyppinen CCS ratkaisu vuosi ennen määräaikaa. (Tätä monet Helsingin Vihreät muuten juhlivat.) Tiedän, että y-ratkaisu on monelle tabu, joka pitää kieltää heti keskustelun aluksi, mutta sen vaihtoehto on nykytilanteen jatkuminen ja ikuinen itkeminen siitä miksi mitään ei tapahdu.

    Vastaa
  2. Tarvitaan vain hieman asennekasvatusta. Kun ihmiset saadaan hyväksymään energiantuotannon katkonaisuus ja että heikkokuntoisimpien ja köyhimpien kuuluukin kuolla kodeissaan pakkaspäivinä kylmyyteen, voimaloiden sulkeminen ei ole enää mikään ongelma.

    Samalla saadaan väkeä vähemmäksi terveydenhuoltoa rasittamasta ja maapallon resursseja kuluttamasta. Win-win!

    Vastaa
  3. Nyt kannattais tehdä päiväretki vaikka tuohon Pietariin ja tutkia sitä heidän päästöjen vähentämistä…
    Venäläiset laskevat päivässä samanverran skeidaa taivaalle kuin me vuodessa joten lopettakaa tuo vouhotus, meitin pieni kansa ei maailmaa pelasta vaikka kuinka into piukeena vauhkoisi toreilla ja nostelisi päästöveroja köyhiltä kuluttajilta, prkle.

    Vastaa
    • Kiitos palautteesta fish! Tähän sopii mielestäni hyvin lainaus Margared Meadilta: “Never believe that a few caring people can’t change the world. For, indeed, that’s all who ever have.”
      – Margaret Mead

      Vastaa
  4. Minä olen huolissani innokkaimpien maailmanpelastajien suhteellisuudentajusta.

    Esimerkiksi tuolla SLL:n ilmastoblogissa puhutaan hiilidioksidineutraaliin Suomeen pyrkimisestä, mutta apukeinoiksi ehdotetaan kattilankansien pitämistä kattiloiden päällä ruokaa kypsennettäessä.

    Kun jotain tehdään, syntyy hiilidioksidia. Aina. Jos jättää jonkin osan prosessista huomiotta (esimerkiksi suodattimien valmistus- ja kuljetusprosessin), voidaan päästä pienempiin tuloksiin. Ainoa keino lopettaa hiilidioksin tuottaminen on lopettaa asioiden tekeminen. Asuminen, syöminen, työskentely, kylpeminen.

    Meillä ei ole hiilidioksidineutraalia energiantuotantomuotoa. Tuulivoima on vähäpäästöisempää ainoastaan ellei huomioon oteta ylläpito-, korjaus-, purkukustannuksia ja rinnakkaisten varavoimaloiden tarvetta niille hetkille jolloin ei tuule. Jos nämä otetaan huomioon, tuulivoimaan siirtyminen *lisää* hiilidioksidipäästöjä. Kaksinkertaisen energiatuotantokapasiteetin ylläpitäminen on todella kallista niin rahallisesti kuin päästöllisesti.

    Ja ellei varavoimaa ole, kylminä talvina käy juuri kuten edellä mainitsin – väki vähenee.

    Ydinvoimaan siirtyminen voisi pitkällä tähtäimellä vähentää päästöjä, mutta me tarvitsisimme niin valtavasti uusia ydinvoimaloita, etteivät ne ehtisi kuitata rakennusvaiheesta syntyviä päästöjä ennen kuin ilmakehän hiilidioksipitoisuus nousisi ns. “katastrofaaliselle tasolle”.

    Eli meillä ei ole mitään muuta keinoa vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjämme ajoissa, kuin lopettaa kaiken tekeminen. Siis jos oletetaan että metsät syövät osan päästöistämme, hiilidioksidineutraali elämä tarkoittaisi käytännössä sitä että jokainen tekee vain noin 5% kaikesta siitä mitä nyt tekee. Muu on hyödytöntä näpertelyä.

    Vastaa
  5. Esitän taas kysymyksen, jonka olen niin monta kertaa aikaisemminkin esittänyt: Miksi hiilidioksidipäästöjä pitäisi rajoittaa? Hiilidioksidi on reagoimaton ja täysin myrkytön kaasu (happi on ihmiselle myrkyllisempi, jos ollaan tarkkoja), jota vihreä eliöstö, kuten kasvit ja kasviplankton käyttää esim. yhteyttämisprosessiin. Sen vaikutusta avoimen kaasukehän, kuten maapallon ilmakehän, lämpenemiseen ei ole todistettu.

    Vastaa
  6. Tuosta tulikin mieleeni suositella kaikille Donna Laframboisen erinomaista kirjaa: http://www.amazon.com/gp/product/B005UEVB8Q/

    Kirja on saatavina myös sähköisessä muodossa Kindlelle.

    Ellei halua maksaa tai nähdä vaivaa, voi katoa myös kriittisimmän kritiikin aiheet tästä lyhyehköstä esitelmästä: http://www.youtube.com/watch?v=ebl-XzEc280

    IPCC ei ole sitä mitä se väittää olevansa. Se ei toimi kuten se väittää toimivansa. Sen asiantuntijat eivät ole sitä mitä se väittää heidän olevan. Miksi siis uskoisimme sen muihin väitteisiin?

    Vastaa
    • Kiitos Hannu! Jokainen voi varmasti itse arvioida, kannattaako ilmastotieteen suhteen luottaa IPCC:n tutkimuksiin vai Hannu Korpilammen kommentteihin. Vai olisiko sinulla Hannu jotain perusteluita omille väitteillesi?

      Vastaa
  7. @Hannu Korpilampi: “Ydinvoimaan siirtyminen voisi pitkällä tähtäimellä vähentää päästöjä, mutta me tarvitsisimme niin valtavasti uusia ydinvoimaloita, etteivät ne ehtisi kuitata rakennusvaiheesta syntyviä päästöjä ennen kuin ilmakehän hiilidioksipitoisuus nousisi ns. “katastrofaaliselle tasolle”.” Onko sinulla jotain tukea tuolle väitteelle? EPR vaatii noin 40 tonnia terästä/MW ja 140 m^3 betonia/MW. Jos teräksen “embodied” energia on 35MJ/kg ja betoni implikoi tonnin co2 päästöjä betonitonnia kohden, niin 1000GWe määrä kevysvesireaktoreita tarkoittaisi alle 1Gt CO2 päästöjä eli alle kahden viikon päästöjä.

    Lisäksi Laframboisen kontribuutiot ovat tuttua soopaa. Tämän valokuvaajan noconsensus.org sivut ovat liki koomisia. “Smart People Who Beg to Differ” sisältää mm. kökköscifi kirjailijan, stand-up koomikon ja fyysikon, joka on tunnettu far-out ideoistaan (teki tosin tärkeää työtä nuorena). Eipä näy ihmisiä joiden omaa alaa ilmastotutkimus olisi. Nämä tyypit ovat osa teollisuutta, jonka tuotteena on “epäilys”. Kannattaa lukea Merchants of doubt kirja. Tämä ilmiö ei mitenkään rajoitu ilmastotieteisiin.

    Vastaa
  8. @Jani-Petri Martikain

    Muista myös rakennusmateriaalien ja polttoaineen louhimisesta syntyneet päästöt, rakentamisesta syntyneet päästöt, materiaalien ja työntekijöiden kuljetuksesta syntyneet päästöt, ylläpidosta ja ylläpitäjien paikalle kuljettamisesta syntyneet päästöt, ydinjätteen varastoinnista syntyneet päästöt jne. Jos aiomme siirtyä sähköautoihin (mikä olisi melko kriittistä päästöjen vähentämiseksi), meidän tulisi uusia autokannan lisäksi myös runkoverkkomme. Kaikkeen tähän tarvitaan materiaalia, joka on kaivettava jostain vuoren uumenista.

    Monimutkaisessa rakennelmassa myös päästöjen laskeminen on monimutkaista. Ellei kaikkea oteta huomioon käy helposti kuten tuulivoiman kanssa, eli kokonaispäästöt kasvavat.

    Tätä uutta reaktoriakin on rakennettu jo kohta kymmenen vuotta, eikä liene tiedossa koska se olisi mahdollisesti valmis. Sinä aikana ilmaan on päässyt hiilidioksidimolekyyli jos toinenkin ilmaan.

    Ydinvoimalaboomin takia (en tosin tiedä jatkuuko se enää Fukushiman jälkeen) seuraavaa reaktoria päästään aloittamaan aikaisintaan vuonna 2036. Se valmistuu sitten ehkä joskus 2040-luvulla, jolloin meillä olisi enää muutama hassu vuosi aikaa romauttaa hiilidioksidipäästömme. Siinä vaiheessa meillä tulisi olla yhden tai kahden reaktorin sijaan toistakymmentä, jotta voisimme edes unelmoida hiilidioksidipäästöjen merkittävästä vähentämisestä.

    Meiltä yksinkertaisesti loppuu aika kesken.

    Vastaa
  9. @Jani-Petri Martikain

    Merchants of doubt on sitä samaa salaliittoteoriaa, jolla ilmastonmuutoskeptikoita on yritetty mustamaalata heti alusta lähtien. Michael “jääkiekkomaila” Mann puhuu jokaisessa lehdistötiedotteessaan massiivisesta denialistiteollisuudesta, jota öljy yhtiöt rahoittavat runsaskätisesti.

    Nasa GISS:n johtaja James Hansen totesi puheessaan muutama päivä sitten miten ilmastonmuutosskeptikoilla on “tremendous resources”.

    Jos kerran rahavirrat ovat valtavat, mihin ne menevät? Jossainhan niiden on pakko näkyä. Näettekö massiivisia mainoskampanjoita? Näettekö vaikutusvaltaisia lobbareita? Johtavat ilmastonmuutosskeptiset sivustot ovat Wattsupwiththat.com ja climateaudit.org. Kumpaakin blogia ylläpitää eläkeläinen nollabudjetilla.

    Heartland Institute mainitaan usein kanavana, joka jakaa öljy-yhtiöiltä tulevia valtavia rahasummia denialistien toiminnan rahoittamiseen. Alkuvuodesta Heartland Instituten pöytäkirjat varastettiin ja paljastui että HI käytti ilmastoskeptisen toiminnan rahoittamiseen vuonna 2011 vaivaiset 380 000 dollaria, joista yhteensä $0 tuli hiili- tai öljy-yhtiöiltä.

    Tuolla summalla pyörittäisi kahden hengen ohjelmistokehitystiimiä.

    Greenpeacen vuosibudjetti on 300 miljoonaa dollaria. WWF käyttää pelkästään opetusmateriaalin tuottamiseen 65 miljoonaa dollaria vuosittain. Nasa GISS:n johtaja James Hansen on saanut ympäristöjärjestöiltä pelkästään viiden viime vuoden aikana 1,6 miljoonaa dollaria erilaisina ympäristöpalkintoina “hyvästä työstä ympäristön puolesta”.

    Vuosi-pari sitten Guardian uutisoi isoin otsikoin miten vihdoin on löydetty todisteita ilmastoskeptikkojen massiivisesta rahoituksesta. Oli käynyt ilmi että Esso oli antanut ilmastoskeptiselle tutkimukselle 20 vuoden aikana 20 miljoonaa dollaria.

    Tuolla summalla pyörittäisi viiden hengen ohjelmistokehitystiimiä. Projektipäällikkö, kaksi koodaria ja testaaja.

    Kyseessä on tosiaankin Daavidin ja Goljatin taistelu, muttei niin kuin virallisen kannan mukaiset henkilöt yleensä kuvittelevat.

    Ei tuo Greenpeacen 300 miljoonaa dollaria söpöistä eläimistä pitäviltä mummeleilta tule. Öljy-yhtiöt ovat ajat sitten tajunneet millä rintamalla rahalle saa parhaiten vastinetta. Rahalahjoituksilla ympäristöjärjestöille ne ostavat itselleen rauhaa.

    Vastaa
  10. @Jani-Petri Martikain

    Donna Laframboise on tutkiva journalisti. Hän ei teeskentele olevansa ilmastotietelijä, eikä hän juuri ilmastotieteeseen kirjassaan perehdykään. Hän paljastaa valehtelua.

    Niin IPCC:n edellinen, kuin nykyinenkin johtaja ovat vuosia väittäneet että IPCC:n raportteihin kelpuutetaan vain ja ainoastaan vertaisarvioituja tutkimuksia. Kaikkien väitteiden ja faktojen piti olla rautaista tiedettä.

    Sattumalta eräs skeptikko huomasi kuitenkin jotain outoa. Yhtenä lähteenä oli käytetty WWF:n mainoslehtistä. Laframboise päätti tutkia asiaa paremmin ja kävi ilmi että lähes kolmasosa(!) neljännen arvioraportin lähteistä oli ns. harmaita lähteitä, eli kaikkea muuta kuin tiedettä. Mukana oli ympäristöjärjestöjen lehtisiä, tuulivoimalafirmojen mainoksia, toimittajien spekulaatioita, vakuutusyhtiöiden epävirallisia laskelmia, jopa kiipeilijälehden yleisöosaston kirjoituksia.

    Yksikään IPCC:n parista tuhannesta huipputiedemiehestä ei tullut missään vaiheessa julkisuuteen korjaamaan väitettä, vaikka oli varmasti tietoinen ympäri maata valehtelemassa kiertävästä pääjohtajasta. Miksi ei?

    Samoin IPCC:n edustajat ovat toistuvasti väittäneet IPCC:n raporttien olevan alan ehdottomien huippuasiantuntijoiden kirjoittamia. Laframboise perehtyi tähänkin ja kävi ilmi että tiedemiehet värvätään pääasiassa poliittisin perustein. Lead Authoreiksi pääsi ihmisiä jotka eivät olleet edes ehtineet valmistua maisteriksi, saati kirjoittaneet yhtään tieteellistä artikkelia. Mukana oli tutkijoita kehitysmaista, jotka kyselyssä tunnustivat olevansa täysin epäpäteviä tehtäviinsä.

    Yksikään IPCC:n parista tuhannesta huipputiedemiehestä ei tullut missään vaiheessa julkisuuteen korjaamaan väitettä, vaikka oli varmasti tietoinen ympäri maata valehtelemassa kiertävästä pääjohtajasta. Miksi ei?

    IPCC väittää raporttinsa olevan vertaisarvioitu. Vertaisarvioinnissa tieteellinen paperi lähetetään tarkastajina toimiville alan huippunimille, jotka kertovat mielipiteensä ja mahdolliset korjausvaatimukset jotta paperi täyttäisu julkaisulle esitetyt vaatimukset. Jos tarkastajat hyväksyvät paperin, se voidaan julkaista, mutta vain silloin. IPCC käyttää erikoista vertaisarvointimenetelmää, jossa kirjoittajat voivat yhdellä sanalla – rejected – jättää huomiotta minkä tahansa kritiikin, kuinka arvovaltaiselta taholta tahansa. Menetelmällä ei ole mitään tekemistä tieteellisen vertaisarvioinnin kanssa.

    Yksikään IPCC:n parista tuhannesta huipputiedemiehestä ei tullut missään vaiheessa julkisuuteen korjaamaan väitettä, vaikka oli varmasti tietoinen ympäri maata valehtelemassa kiertävästä pääjohtajasta. Miksi ei?

    IPCC:tä kohtaan on esitetty voimakasta kritiikkiä eturistiriitojen huomiotta jättämisestä. Tutkijat pistetään yleisesti arvoimaan omien tutkimustensa tieteellistä painoarvoa. Esimerkiksi tuulivoimalobbarina toiminut IPCC:n lead author pääsi leimauttamaan omaan mielipidekirjoituksen tasoiseen kyhäelmäänsä rautaisen tieteen leiman hyväksymällä siinä esitetyt väitteet tuulivoiman kannattavuudesta osaksi IPCC:n neljättä arvioraporttia.

    Kriikistä huolimatta IPCC ei aio huomioida eturistiriitoja viidennessä arvioraportissa yhtään edellisiä versiota paremmin, sillä Pachaurin mukaan se ei olisi “reilua” kirjoittajia kohtaan. Ei olisi reilua kirjoittajia kohtaan? Entä sitä maailmaa kohtaan, joka joutuu tuon raportin pohjalta päättämään mitä ympäristön suojelemiseksi olisi parasta tehdä? Ei tällaisten väärinkäytösten havaitsemiseksi tarvitse olla ilmastotieteilijä.

    Jos IPCC:n väitteet eivät perustu tieteeseen vaan poliittisten toimijoiden toiveisiin, voimmeko luottaa että joku noista kahdesta tuhannesta huipputiedemiehestä tulisi julkisuuteen korjaamaan vääräksi tietämiään väitteitä? Miksi voisimme?

    Jos ilmasto todellakin lämpenee katastrofaalisesti ihmisen hiilidioksidipäästöjen vuoksi, on megaluokan skandaali että sitä torjumaan on perustettu noin epäpätevä järjestö.

    Vastaa

Jätä kommentti

Close Bitnami banner
Bitnami